Pitääkö ihmisestä olla jotakin hyötyä muille ihmisille, jotta hänen elämänsä olisi arvokas?

Eli siis jos ihminen on laiska?

En minä ainakaan arvosta pitkäaikaistyöttömiä ja muita lusmuja.

Kristillinen ihmiskäsitys on se, että jokaisen ihmisarvo on sama. Tämän maailman meininki on toinen, mutta jos ihminen löytää uskon Jumalaan, voi hän saada myös terveen itsetunnon riippumatta olosuhteista, sairauksista ja vajavaisuuksista. Tosin se vaatii ihmissuhteita, jotka eivät vaadi mitään.

Minun mielestä ihmisen pitäisi antaa oma panoksensa yhteiskunnan pyörittämiseen ellei ole sairautta mikä sen estää.

Sanotaan niin päin, että ihmisellä on tarve olla arvokas muille ja osa yhteisöä. Yksinäinen, muista erkaantunut ihminen on onneton.

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen ihmiskäsitys on se, että jokaisen ihmisarvo on sama. Tämän maailman meininki on toinen, mutta jos ihminen löytää uskon Jumalaan, voi hän saada myös terveen itsetunnon riippumatta olosuhteista, sairauksista ja vajavaisuuksista. Tosin se vaatii ihmissuhteita, jotka eivät vaadi mitään.

ei ole ainoastaan kristittyjen käsitys...

Elämä on arvokas, aina. Tämän vuoksihan me pidämme huolta mm. eläimistä esim lemmikeistä.  Pidämme (tai siis pitäisi pitää) huolta ympäristöstä jne. Tämä pallo ja ihmisten hyvinvointi riippuu pitkälti siitä että kunnioitamme näitä (pidämme jotain) arvokkaana.  Eli kyllä jokainen on arvokas.  Hyödyllisyyttä taas on todella monenlaista.

Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?

Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.

Voiko ihminen tietää onko hän kykenemätön työhön vai pelkästään laiska?

Kyllä se niin menee, että jos haluaa hyötyä yhteiskunnasta, sen rakentamisen eteen ja ylläpitämiseksi täytyy antaa oma panoksensa. Olisi tosi kiva, että maailmamme olisi siinä jamassa, että rakentamiseen osallistuisivat ne harvat jotka sitä haluavat ja muut sitten heidän kustannuksellaan elävät mielekästä elämää intensiivisesti harrastaen.

Valitettavasti meidänkin yhteiskunnassa on paljon niitä oikeasti heikkoja, joilla ei ole mahdollisuus antaa omaa panostaan. Meidän on autettava heitä, koska se kuuluu inhimillyseeteen. Se on osa sitä, miksi täällä ei päde viidakon lait. Näen, että nämä jotka päättävät puhtaasta halusta heittäytyä vapaamatkustajiksi ovat todella itsekkäitä ihmisiä. He haluavat hyödyt, mutta eivät ole valmiitta auttamaan niitä joilla menee oikeasti huonosti.

Entäpä ne jotka tulevat tänne tekemään suoranaista haittaa?

Ei ihmisen arvo siitä riipu.

Mutta jos on terve ja kouluttautunut ihminen eikä siitä huolimatta saa töitä. Tunnenpa ainakin yhden sellaisen. Jokaista työpaikkaa kohden on muitakin hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ihmisen pitäisi antaa oma panoksensa yhteiskunnan pyörittämiseen ellei ole sairautta mikä sen estää.

Mutta siltä ihmiseltä ei ole kysytty, että haluaako hän syntyä siihen yhteiskuntaan (tai mihinkään muuhunkaan). Jos saisin valita, että olisinko ikinä syntynyt, niin vastaus on ei. Mutta koska minulta ei kysytty, niin en aio tehdä elämästäni vielä paskempaa raatamalla töissä jota vihaan.

Työelämä tänä päivänä on niin vaativaa, että ymmärrän hyvin, jos vaikka tahallisesti jättäytyy työelämän ulkopuolelle.

Minä jättäydyin työelämän ulkopuolelle siksi, että en kerta kaikkiaan pärjännyt missään hommissa. Joka paikassa tuli ongelmia ja yleensä suurimmat ongelmat olivat sosiaalisissa suhteissa, mutta myös siksi, että työpanokseni oli mitätön.

Riippuu miten se arvo lasketaan. Minulla on sukulainen, joka on taloudellisesti tuottava yhteiskunnalle, mutta todellinen kusipää ja rasittava. Sitten on toinen, joka on mukava ja herkkä, ja jonka seurassa on ilo olla. Arvostan jälkimmäistä enemmän, ja itse asiassa maapallolle hän on parempi. Talouskeskeinen ajattelu haluaisi meidän ajattelevan, että työ on ainoa ihmisen mitta, mutta itse asiassahan se on vain orjuuttava tapa, joka ruokkii kulutusyhteiskuntaa.

Ihmisarvollisesti jokainen on saman arvoinen. Yhteiskunnallisesti tahallisesti työelämän ulkopuolelle jättäytyvät ovat taakka ja heidät täytyy saada työelämään. Länsimainen yhteiskunta ei voi toimia, mikäli kukaan ei tekisi töitä. Minun on hankala ymmärtää, miten kukaan voi olla niin vastuuton, että tahallisesti vaikeuttaa yhteiskunnan toimintaa. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että mikäli kukaan ei tekisi töitä, ei yhteiskunta voi toimia kuten se nyt toimii. Sairaat eivät saisi hoitoa ja lapset koulutusta jne.

Mitä tarkoitetaan arvokkaalla? Mielestäni ihmisarvo on perusasia kaikessa. Ne harvat, jotka eivät ymmärrä mitä ihmisarvo tarkoittaa, ovat psykopaatteja tai ääriliikkeiden väkivaltaisia hulluja. Toisin sanoen, jokainen normaali ihminen ymmärtää miettimättä, mitä ihmisarvo tarkoittaa. Esim. normaali ihminen ei aja autolla vanhan mummon päälle. Syynä ei ole se, että siitä saa rangaistuksen, vaan siksi, että normaalilla ihmisellä on luontainen ihmiselämän kunnioitus ja empatia. Ihmisarvon merkitys on filosofiassa keskeinen asia. Wikissä lisää aiheesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisarvo

Ihminen ei rakenna ja uusinna itse omaa arvoaan, vaan se perustuu siihen, että Jumala on luonut ihmisen alun perin omaksi kuvakseen ja puhaltanut ihmiseen elämänhenkäyksensä sekä syntiinlankeemuksen jälkeen ostanut ihmiset mittaamattoman kalliilla hinnalla eli Poikansa Jeesuksen verellä.

Ihmisen arvo ei siis ole riippuvainen yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä, kuten ansiotyössä käymisestä. Hyötyarvostakin voidaan puhua, mutta se on asia erikseen.

Onko ihmisellä silti velvollisuus olla hyödyksi yhteisölle, esim. auttamalla muita, ansio- tai vapaaehtoistyötä tekemällä? Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvollisesti jokainen on saman arvoinen. Yhteiskunnallisesti tahallisesti työelämän ulkopuolelle jättäytyvät ovat taakka ja heidät täytyy saada työelämään. Länsimainen yhteiskunta ei voi toimia, mikäli kukaan ei tekisi töitä. Minun on hankala ymmärtää, miten kukaan voi olla niin vastuuton, että tahallisesti vaikeuttaa yhteiskunnan toimintaa. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että mikäli kukaan ei tekisi töitä, ei yhteiskunta voi toimia kuten se nyt toimii. Sairaat eivät saisi hoitoa ja lapset koulutusta jne.

Olikos niin, että ihmisarvoon katsotaan kuuluvaksi oikeus työhön ja itsensä elättämiseen?