Lue keskustelun säännöt.
yksilapsiset perheet: miten selvisitte surusta, että enempää lapsia ei tulekaan?
30.01.2015 |
Vertaistukea ja selviytymistarinoitanne kaipaisin. Itsellä tilanne, että äitiys yllätti mut täysin positiivisella tavalla, mutta surukseni en enää voi saada lisää lapsia. Kolme vuotta olen asian kanssa kipuillut, mutta suru ei tahdo hellittää otettaan. Asiaa ei helpota se, että kaikki kaverini ovat saaneet sen määrän, mitä ovat "tilanneet".
Rakastan lastani ja nautin ajasta hänen kanssaan täysin, mutta en voi välttyä myös ajatukselta, miten paljon rikkaampi hänenkin elämänsä sisaruksen myötä olisi. Mutta en myöskään haluaisi katkeroitua elämälle, koska sekään ei johda muuhun kuin huonoon lopputulemaan. Neuvoja kellään?
Kommentit (42)
Minäkin olen isosta perheestä, mutta en näe siinä mitään parempaa kuin yksilapsisuudessakaan. Oma valintani on yksi lapsi. Sovimme näin miehen kanssa jo ennen ensimmäistäkään. Suosittelisin muuttamaan omaa ajatusmaailmaa puoliksi täynnä -tyyppiseksi sen puoliksi tyhjän sijaan. Niin kuin joku sanoi, korosta mielessäsi kuinka ihanaa on kun on juuri se ihana lapsi mikä teillä on. Iloitse, että voit aina antaa aikaasi juuri hänelle, eikä hänen tavitse koskaan jakaa huomiotasi ja rakkauttaasi. Sinulla on aina aikaa juuri hänen huolilleen ja ajatuksilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:24"]
En adoptoinut, kun halusin yritellä sitä omaa. Kaveripaeiskunta oli yli 10 vuotta adoptiojonossa. Sitten ilmoitettiin, että lasta heille ei tule. Eli ei se aina onnistu. Heillä oli nennyt kymppitonneja siinä jonossa olemiseen. Kaikki maksaa kamalasti: neuvonta, tarkastukset ja lääkärintodistukset. Nuo kaikki ja paljon muuta jouduttiin tekemään monta kertaa, kun ne aina vanhenee. Töekeetä rahastusta oli tuo heidän kohdallaan. pela oli. Olosivat olleet hyvät vanhemmat: hyvät.työpaikat, iso talo, lapsirakkaita ja terveitä.
[/quote]
mikä oli syynä ettei lasta annettu?
Olen ainoa ja en pystynyt saamaan kuin yhden lapsen, mitä suren. Ainoana olo on ikävää. Lapsi tosiaan saa ainoana hellyydestä ähkyn. Parempi olisi kaksi hellittävää.
Siinäpä se, silloin kun yksilapsisuus on oma valinta, niin silloinhan siihen ei ole sopeutumisvaikeuksia. Ja kyllä, yritän todellakin iloita aina siitä mitä mulla jo on ja olen superonnellinen lapsestani, mutta se suru/kaihomieli on tuolla sisällä silti. Ap
Syy oli epämääräinen. Ei mitään selkeää syytä. Tuttuni toki teki kantelun, mutta tuskin se auttaa. Kamalaa pitää jonossa ja vaatia tietyin väliajoin maksullisia todistukaia ja kursseja ja sittwn ei onnistukaan. Mielivaltaa täysin. Tuttuni ovat todella lapsirakkaita, eivät käytä päihteitä, terveys loistava jne. Molemmat vakityössä kunnalla. En löydä heistä mitään vikaa hyvälle vanhemmuudelle. Suuri rivariasuntokin on. Siihen oli kiinnitetty huomiota, ettei naisen kahdelle siskolle oltu kerrottu tästä adoptioaikeesta. Sitä oli pidetty outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:39"]
Siinäpä se, silloin kun yksilapsisuus on oma valinta, niin silloinhan siihen ei ole sopeutumisvaikeuksia. Ja kyllä, yritän todellakin iloita aina siitä mitä mulla jo on ja olen superonnellinen lapsestani, mutta se suru/kaihomieli on tuolla sisällä silti. Ap
[/quote]
Ymmärrän. Yritä kuitenkin keskittyä näkemään asioissa iloa ja hyvyyttä surun ja negatiivisten ajatusten sijaan. Jos tietoisesti pyrit muuttamaan ajatuksiasi, se onnistuu ennenpitkää.
Meillekin suotiin vain yksi lapsi. Se on ikävää, varsinkin kun ajattelemattomat ihmiset sanovat, että lapsella pitäisi olla sisarus, ettei tarvitsisi yksin kasvaa. No, hankala tulla raskaaksi, kun kohtu on poistettu. Olisimme kovin toivoneet kahta lasta, mutta olemme todella onnellisia tästä yhdestäkin. Adoptio ei onnistu, koska emme läpäise seulaa. Mies on yli neljänkymmenen ja minulla on perussairaus, joten emme sovellu adoptiovanhemmiksi. Uskon, että aika parantaa, mutta surettaahan se. Yritän ottaa kaiken irti tästä yhden lapsen tuomasta onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yhdelläkin lapsella pärjää. Nyt kun ainokaiseni on alkanut seurustella meillä on kaksi lasta huollettavana. Tytöllä saa pojan perheeseen ja pojalla tytön. Ihqua!
27: Aivan, ajattelemattomien ihmisten kommentit ovat ahdistavia. Tiedän omalta kohdaltani, että sisaruus on rikkautta, enkä siksikään olisi halunnut lapseni jäävän ainoaksi. Kaikkea ei vaan elämältä saa, vaikka joillekin niin tuntuu käyvän. Mietin vaan, että kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin oikeasti pääsen asian kanssa sinuiksi, yritän kyllä, mutta niin vaikeaa se on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä muu auta kuin olla kiitollinen siitä ainoasta lapsesta. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Moni kärsii lapsettomuudesta eikä välttämättä saa koskaan sitä yhtäkään lasta. Itseä on auttanut se, että olen pohtinut asian hyviä puolia. On enemmän aikaa ja resursseja sille yhdelle lapselle ja myös itselle ja parisuhteelle. Lapsi oppii sosiaaliseksi kun sen on pakko hankkia kaverit perheen ulkopuolelta. Meidän lapsi on jo pienestä lähtien rohkeasti hakeutunut leikkipuistoissa sun muissa tilanteissa toisten lasten seuraan, vaikka me vanhemmat emme itse ole kovin kauhean sosiaalisia. Itse en koskaan kysele toisten perhesuunnitelmista. Koskaan ei voi tietää mikä on kenenkin tilanne. Utelu ja kommentointi on moukkamaista.
Jos tulee sota ja se ainokainen kuolee rintamalla tai sota-ajan tauteihin. Ei ole varakappaletta. (ja turha sanoa, että jokaista lasta suree yhtä paljon. Totta, mutta jos ainoa kuolee, häviää vanhemmuus täysin. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 16:45"]
Jos tulee sota ja se ainokainen kuolee rintamalla tai sota-ajan tauteihin. Ei ole varakappaletta. (ja turha sanoa, että jokaista lasta suree yhtä paljon. Totta, mutta jos ainoa kuolee, häviää vanhemmuus täysin. )
[/quote]
No mitä helvettiä?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:34"]Vertaistukea ja selviytymistarinoitanne kaipaisin. Itsellä tilanne, että äitiys yllätti mut täysin positiivisella tavalla, mutta surukseni en enää voi saada lisää lapsia. Kolme vuotta olen asian kanssa kipuillut, mutta suru ei tahdo hellittää otettaan. Asiaa ei helpota se, että kaikki kaverini ovat saaneet sen määrän, mitä ovat "tilanneet".
Rakastan lastani ja nautin ajasta hänen kanssaan täysin, mutta en voi välttyä myös ajatukselta, miten paljon rikkaampi hänenkin elämänsä sisaruksen myötä olisi. Mutta en myöskään haluaisi katkeroitua elämälle, koska sekään ei johda muuhun kuin huonoon lopputulemaan. Neuvoja kellään?
[/quote]
En taida olla kohderyhmää, mutta yhden lapsen äiti kuitenkin. Yksi lapsi oli oma valinta, ei surullinen vaan juuri se oikea päätös meidän perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö joku tosiaan lapsia siksi että jos ainut kuolee niin ei jää lapsettomaksi. Yhtä hyvin ne kaikki voi kuolla onnettomuudessa jne. Turha tuollaista on edes ajatella.
30: Meilläkin lapsi haluttu kaveri ja parhaan kaverinsa kanssa riitelevätkin melkein kuin sisarukset. Ovet tulee meillä aina olemaan avoinna lapsen kavereille, toivon, että se vähän sisaruspuutetta hänellä kompensoisi.
Niin, sekin on hyvä puoli että ei ota päästä kun lapsen kaverit tulee meille. Täällä kun välillä saa lukea miten ärsyttävää on kun lasten kaverit majailee. ;) Ei tule lapsiin kyllästymistä kun niitä on vain se yksi!
Menin psykoterapiaan. Lisäksi ryhdyin tukiperheeksi.
2: Oletteko ottanut lapsen kotiinne vai otatteko lapsen tiettyinä aikoina teille? Miten oma lapsenne on suhtautunut asiaan? Onko tukilapsen vanhempien kanssa ollut ongelmia? ap
Olisiko kellään kokemusta tuosta tukiperheenä toimimisesta? Lapset on ihania, mutta onko tukilapsen vanhempien kanssa helpompi toimia kuin sijaislapsen vanhempien? Ainakin tällä palstalla sijaisperheet saa välillä lokaa niskaansa biovanhemmilta.
En adoptoinut, kun halusin yritellä sitä omaa. Kaveripaeiskunta oli yli 10 vuotta adoptiojonossa. Sitten ilmoitettiin, että lasta heille ei tule. Eli ei se aina onnistu. Heillä oli nennyt kymppitonneja siinä jonossa olemiseen. Kaikki maksaa kamalasti: neuvonta, tarkastukset ja lääkärintodistukset. Nuo kaikki ja paljon muuta jouduttiin tekemään monta kertaa, kun ne aina vanhenee. Töekeetä rahastusta oli tuo heidän kohdallaan. pela oli. Olosivat olleet hyvät vanhemmat: hyvät.työpaikat, iso talo, lapsirakkaita ja terveitä.