Milloin se Lasu sitten on OK?
Täältä saa lukea vähän väliä vähättelevää kommentointia koskien lastensuojeluilmoitusta. Missä tilanteessa se sitten on OK ja "hyväksyttyä"?
Olen huolissani naapurin (asumme kerrostalossa) Yh-äidistä ja hänen kohtelustaan erityislastaan kohtaan. (Tämä talo on vanha ja kaikki ääni kuuluu selkeästi naapuriin.)
Kommentit (57)
Tulipa paha olo pelkästään lukiessa tätä. Hirveää käytöstä tältä ns. "äidiltä" ja tämä vähättely asiaa kohtaan tässä ketjussa kertoo, että ongelma on selkeästi laajempi, kuin yksittäinen epäkelpo vanhempi jossain murjussa.
Hävetkää jos osaatte.
Ja ehdottomasti asia heti viranomaisten tietoon!
Lasu on aina paikallaan, jos on epäilys lapsen kaltoinkohtelusta. Joskus lasu on tarpeen myös ihan muussa tilanteessa. Meillä (erityis)nuori oireili psyykkisesti pari vuotta eikä hänelle saatu mitään todellista apua. Lopulta koulupsykologi teki lasun ja parissa kuukaudessa nuori pääsi nuorisopsykiatrisen avun piiriin. Eihän sen näin kuuluisi mennä (minkä eri tahojen ammattilaisetkin totesivat), mutta valitettavasti apua ei välttämättä saa muuta kautta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kostetaan kaunoja.
AP voisi aloittaa juttelemalla naapurinsa kanssa. Tarjota kenties keskusteluseuraa ja arjen apua. Siitä ei mitään hyötyä ole, että korva seinässä kuuntelet. Ota ensin asioista selvää, LASU voi olla täysin aiheeton ja aiheuttaa valtavaa murhetta. Oikeasti et niinkään huolissasi ole, tahdot vain päsmäröidä ja päteä. Kaltaisiasi kyttääjiä on paljon, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Lasu on aina paikallaan, jos on epäilys lapsen kaltoinkohtelusta. Joskus lasu on tarpeen myös ihan muussa tilanteessa. Meillä (erityis)nuori oireili psyykkisesti pari vuotta eikä hänelle saatu mitään todellista apua. Lopulta koulupsykologi teki lasun ja parissa kuukaudessa nuori pääsi nuorisopsykiatrisen avun piiriin. Eihän sen näin kuuluisi mennä (minkä eri tahojen ammattilaisetkin totesivat), mutta valitettavasti apua ei välttämättä saa muuta kautta.
Ei lastensuojelulla ole mitään ohituskaistaa psykiatrisiin palveluihin. Ihan samalla lailla lastensuojelun sossut tuskailevat, kun eivät saa asiakkailleen psykiatrista apua. Ihan samalla lailla lastensuojelulle sanotaan, että psykiatriaan ei pääse, koska psykiatreja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.
Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap
Jos kaikki ääni muutenkin kuuluu, niin olisi aika erikoista, jos ihan arkinenkin itku ja huuto eivät kuuluisi. Aivan kaikki lapset itkevät ja huutavat pieninä, monesti vanhemmankin on korotettava ääntään. Oletko puhunut äidille asiasta?
Entä AP.n muut naapurit? Kuulevatko he samaa? Ovatko huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
Harmi, jos joku on saanut keskustelupalstoilta kuvan, että lasuja tehdään turhaan eikä siksi uskalla tehdä sitä vaikka olisi kunnolla huolissaan. Varmasti lasu tuntuu epämiellyttävältä ihmisestä, jolle se tehdään turhaan, mutta se on silti pienempi paha kuin sellaisen perheen kohtalo, joka apua tarvitsisi mutta kukaan ei huomaa tai välitä. Esimerkkejä on jonkin verran, äärimmäisenä varmaan Vilja-Eerika.
Viljasta tehtiin tosi paljon lasuja, eipä sossuja kiinnostanut. Mutta jos AP:n naapureista kukaan ei ole havainnut poikkeavaa eikä tehnyt LASUA, voi AP niellä arvelunsa hiljaksiin. Kai tuo taapero neuvolassakin käy? Toki sielläkin LASU-tarve huomattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasu on aina paikallaan, jos on epäilys lapsen kaltoinkohtelusta. Joskus lasu on tarpeen myös ihan muussa tilanteessa. Meillä (erityis)nuori oireili psyykkisesti pari vuotta eikä hänelle saatu mitään todellista apua. Lopulta koulupsykologi teki lasun ja parissa kuukaudessa nuori pääsi nuorisopsykiatrisen avun piiriin. Eihän sen näin kuuluisi mennä (minkä eri tahojen ammattilaisetkin totesivat), mutta valitettavasti apua ei välttämättä saa muuta kautta.
Ei lastensuojelulla ole mitään ohituskaistaa psykiatrisiin palveluihin. Ihan samalla lailla lastensuojelun sossut tuskailevat, kun eivät saa asiakkailleen psykiatrista apua. Ihan samalla lailla lastensuojelulle sanotaan, että psykiatriaan ei pääse, koska psykiatreja ei ole.
No meidän tytär pääsi. Nuorisopolin lähetteet tulivat bumerangina takaisin nuorisopsykiatriselta. Lasun kautta nuorelle tehtiin erilaisia kartoituksia, joissa suljettiin pois muita kuin psyk. syitä hänen ongelmiinsa. Tämän jälkeen nupolin lähete nuorisopsyk. puolelle meni läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.
Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap
Jos kaikki ääni muutenkin kuuluu, niin olisi aika erikoista, jos ihan arkinenkin itku ja huuto eivät kuuluisi. Aivan kaikki lapset itkevät ja huutavat pieninä, monesti vanhemmankin on korotettava ääntään. Oletko puhunut äidille asiasta?
Entä AP.n muut naapurit? Kuulevatko he samaa? Ovatko huolissaan?
Kyllä, ylintä kerrosta myöten. Ja ovat huolissaan, mutta "sulkevat korvansa" ja antavat ajan hoitaa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kostetaan kaunoja.
AP voisi aloittaa juttelemalla naapurinsa kanssa. Tarjota kenties keskusteluseuraa ja arjen apua. Siitä ei mitään hyötyä ole, että korva seinässä kuuntelet. Ota ensin asioista selvää, LASU voi olla täysin aiheeton ja aiheuttaa valtavaa murhetta. Oikeasti et niinkään huolissasi ole, tahdot vain päsmäröidä ja päteä. Kaltaisiasi kyttääjiä on paljon, ikävä kyllä.
Määrittele toi "valtava murhe"? Jos lasu on aiheeton, elämä jatkuu. Jos taas aiheellinen, tärkein, eli LAPSI saa apua huonoon tilanteeseensa.
Vai tarkoitatko valtavalla murheella äidin mahdollista maineen mustumista? Se ei liity tähän millään tavalla ja se on TÄYSIN omaa syytä. Miten joku voi olla noin vajaa oikeasti? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kostetaan kaunoja.
AP voisi aloittaa juttelemalla naapurinsa kanssa. Tarjota kenties keskusteluseuraa ja arjen apua. Siitä ei mitään hyötyä ole, että korva seinässä kuuntelet. Ota ensin asioista selvää, LASU voi olla täysin aiheeton ja aiheuttaa valtavaa murhetta. Oikeasti et niinkään huolissasi ole, tahdot vain päsmäröidä ja päteä. Kaltaisiasi kyttääjiä on paljon, ikävä kyllä.
Sinua pelottaa. Taidat itsekin tietää, että olet epäonnistunut vanhempana. Hae apua, niin naapurin ei tarvitse sitä puolestasi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, jos joku on saanut keskustelupalstoilta kuvan, että lasuja tehdään turhaan eikä siksi uskalla tehdä sitä vaikka olisi kunnolla huolissaan. Varmasti lasu tuntuu epämiellyttävältä ihmisestä, jolle se tehdään turhaan, mutta se on silti pienempi paha kuin sellaisen perheen kohtalo, joka apua tarvitsisi mutta kukaan ei huomaa tai välitä. Esimerkkejä on jonkin verran, äärimmäisenä varmaan Vilja-Eerika.
Tässä tapauksessa lasuja oli tehty ja oli lastensuojelun piirissä.
Lastensuojeluilmoitus on aiheellinen silloin, kun tiedät tai epäilet lapsen olevan turvaton, omassa kasvuympäristössään.
Lastensuojelulla on valtaa mutta ei valvontaa. Mikään ei voi mennä vikaan. Sanomakin julkaissut useita kilvenkiillotusjuttuja aina kun epäkohdat nousee esille. Vallan vahtikoira :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, jos joku on saanut keskustelupalstoilta kuvan, että lasuja tehdään turhaan eikä siksi uskalla tehdä sitä vaikka olisi kunnolla huolissaan. Varmasti lasu tuntuu epämiellyttävältä ihmisestä, jolle se tehdään turhaan, mutta se on silti pienempi paha kuin sellaisen perheen kohtalo, joka apua tarvitsisi mutta kukaan ei huomaa tai välitä. Esimerkkejä on jonkin verran, äärimmäisenä varmaan Vilja-Eerika.
Vilja Eerikasta nimenomaan oli tehty lasu, jonka johdosta hänet siirrettiin äidiltään isälle. Äiti toivoi muuta sijoituspaikkaa, mutta lasun sossut tiesivät paremmin. Isän hoivissa ollessa oli sossun asiakas, jatkuvia lasuja kaikilta tahoilta, äiti ilmaisi huolta, lapsi voi paremmin laitoksessa mutta sossut palauttivat aina isälle. Isän äiti on sossu ammatiltaan.
Jos olisi jäänyt äidille, niin olisi edes hengissä. Samoin kuin se poika joka jätettiin rakennustyömaalle.
Äitikin juovana naisena olisi ollut parempi kuin tuo helvetti isän ja valehtelevan äitipuolen kanssa. Valehtelu ilmeisesti on sossujen mielestä hyve ei pahe. Tää sossujen toiminta on vain lillukan varsiin tarttumista joissakin tapauksissa kuten, jos äidin päihde on tupakka eikä alkoholi. Esitän sulle kymysyksen juttele sen naapurin eristyislapsen kanssa ja tarjoa apua, että voisin hoitaa pari tuntia? Joku päivä se apu sataa takas omaan laariin. Omassa naapurissani oli alkkis äiti autoin tekemällä esim. Pannukakkua ja keskittymällä omiin ongelmiin niinkuin suomalaiseen tapoihin kuuluu.
Yks kerran oli vihainen yhelle, kun ei ollut hirveän yhteistyökykyinen joidenkin laittomien toimien kanssa. "Ei kai se haittaa, jos vähän vääryyttä tässä itse koet, joku olisi voinut kuolla" kyllä joku todellakin olisi pitänyt... ei kukaan tästä perheestä tietenkään, mutta sieltä toiselta puolelta ne, jotka syyllistyneet tiettyihin juttuihin. Osa rikollisista toimista ei pahemmin kiinnosta, (tässä on niin paljon kaikkea, että kaikesta ei jaksa välittää ja ovat kesyjä verrattuna johonkin toiseen asiaan) mutta osasta toivoisin kovinta rangaistusta, mitä ikinä voisi löytyä. Eikö rikollisten toimien salailu ole myös rikos?
Suorastaan lutuisan hellyyttävää tuo lasten oikeuksien puolustus kaiken muun ohessa, mitä nyt ylipäätänsä tapahtuu.
Jokainen voi tehdä vaikka 100 ilmoitusta ja se ei välttämättä johda ikinä mihinkään. Riippuu ihan mikä on "huoli" ja onko se todellinen ja pitääkö sille tehdä jotain vai antaa vaan suositukset ja moi moi. Toimet menee sitten sossun mukaan, ei ilmoittajan toiveen mukaan
Tein lasun, kun naapurissa perheen alkoholisoitunut isä hakkasi ja haukkui lapsiaan koko ajan. Ilmeisesti löi vyöllä selkään ja muuta kamalaa. Se lasten itku kuului selvästi seinien läpi ja vieläpä juuri ja juuri kouluikäisistä kyse. Lapset onneksi huostaanotettiin pian.