Lihavat naiset

Mun elämäntilanne vaikeavammaisen yöt valvottavan lapsen kanssa on sellainen etten pääse urheilemaan. Läheiset ei hoida ja lakisääteisissä omaishoidon lomissa ongelmaa. Pitäis syödä vähemmän, mutta mulla ei paukut riitä ajatella ja kontrolloida syömisiä. Lisäksi ruuasta on tullut palkinto siihen kohti iltaa kun lapsi nukahtaa. Ja herää sit 5 tunnin päästä.

Juu, tiedostan ettei ylipaino hyvästä. Tuntuu vaan niin tajuttoman pieneltä asialta verrattuna siihen että selviänkö arjesta.

Olen ehkä päässyt lihomaan (jo lapsena vanhempien avustuksella), mutta osaan kuitenkin kirjoittaa suomea.

Yleensä ne kilot kai tulee pikkuhiljaa, tai sitten niin kuin minulla, eli masennuskausien ja suurten elämänmuutosten aikaan. Olen aina nukkunut huonosti, ja masennusta ja stressiä on ollut koko aikuisiän, esim. parisuhteen ja työttömyyden takia. Tuollainen muutaman kilon ylipaino ei tunnu vielä missään, ja kun ne kilot tulee vähän kerrallaan, ei sitä huomaa, välillä herää siihen että ei herranjumala kuinka lihava mä oon, pakko tehdä jotain, mutta sitten elämä taas  menee niinkuin menee, ja aikaa ja voimia ei ole siihen laihduttamiseen kuin ehkä jonkin aikaa, jojoiluahan on hyvin yleistä, esim. äitini on ollut oikeastaan koko aikuisikänsä laihdutuskuurilla, välillä jättää koko touhun kun kyllästyy, antaa periksi, sitten taas uudella tarmolla aloittaa ja sanoo että enää koskaan en anna periksi. Ei kukaan vaan herää yksi kaunis aamu 50kg lihavempana.

Se että lihoo, ja laihduttaminen on kaksi eri asiaa, minä esimerkiksi olen ollut 130kg tienoilla jo kymmenen vuotta, vuosi sitten painoin pahimmillaan 140kg, kesällä laihduin taas jonnekin 132kg tienoille, kesällä kun tulee tehtyä puutarhahommia, talvella en ulkona ole kuin pakolliset rakennuksesta autoon ja takaisin. Yleensä talvella aina lihon, mutta jostain syystä tänä talvena en ole lihonut yhtään, vaaka on tässä joulun jälkeen näyttänyt jopa 130kg vaikka olen vetänyt joka päivä alennuksesta ostettuja suklaakonvehteja. Ero johtuu ehkä siitä että pääsin syksyllä töihin, ehkä kulutan sitten sen verran enemmän. En kuitenkaan syö valtavia määriä ruokaa, varsinkin oikeaa ruokaa syön todella vähän, saattaa mennä monta päivää peräkkäin että syön vaan jugurttia ja suklaata.

Se pitää ymmärtää että harva lihoo koko ajan lisää, jos se olisi niin, ihminenhän räjähtäisi jossain kohtaa. Suurin osa lihavista joita näet ympärilläsi pysyy joko samassa painossa, tai laihduttaa, vain osa lihoo lisää. 

Kaikki sairaaloisen ylipainoiset kärsivät, jopa tiedostamattaan, jostain mielenterveysongelmasta, sen olen huomannut esim. kaikista laihdutusohjelmista telkkarissa, jokaisella järjestään on joku trauma tms. lapsuudessa tai menneisyydessä muuten, joku on menettänyt läheisensä, jotakin on käytetty lapsena hyväksi ym. mitä hyvänsä, ihminen lääkitsee pahaa oloaan aina jollain konstilla. Ei lihava ihminen ole sen kummempi kuin kukaan muukaan, hän vai käyttää lääkkeenään ruokaa, vaikka viinan, irtoseksin, shoppailun tai juoksemisen sijaan.

Minä ainakin pelkään todella paljon sitä että kuolen kun minulla on vielä alle kouluikäisiä lapsia, se pelko silti ei aiheuta sitä että "ryhdistäytyisin" ja laihtuisin normaaliksi, se vaan aiheuttaa lisää stressiä ja unettomuutta ja masennusta. Tottakai aina päätän kovasti, että nyt aloitan uuden elämän, heti huomenna, maanantaina tai kuun alusta. Mutta kun väsyneenä tulee kotiin, ja joku asia on mennyt pieleen ym. ja illalla kun saa lapset nukkumaan, sitä vaan on sellainen olo, että minä olen sen suklaani ansainnut, ihan vaan sen takia että selvisin päivästä hengissä, ja että jaksaisin nousta taas aamulla ylös. Lihavalla ja/tai masentuneella ei ole kertakaikkiaan vaan voimia keskittyä suureen elämänmuutokseen kun koko elämä on taistelua muutenkin, ensin tulee lapset, työ, koti ja mieskin, itselle ei riitä enää voimia.

En usko että on sellaista lihavaa joka ei miettisi terveysriskejä, enkä usko että on sellaista tupakan polttajaa joka ei miettisi sauhuja vetäessään, että koskahan se keuhkosyöpä tai keuhkoahtaumatauti osuu omalle kohdalle. Mutta kuten tupakoitsijalla on usko siihen että hän tarvitsee ne "hermosavut", minä tarvitsen suklaata että tulee hyvä mieli.

Toivottavasti tämä sekava selostus selventää jotain...