Joudut leipomaan isällesi kakun joka esittää hänen lempiasiaansa. Minkä muotoinen kakusta tulee?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä harrastaa teatteria. Ei ihan helppo kakku.
Ne kaksi naamiota, komedia ja tragedia eli hymyilevä ja itkevä naamari? Teatterin tunnukset.
Senkun alat tohon kermaan sitte vaan vääntään niitä! Noh noh, mikäs kestää? Alas toteuttaa ideaas!
Vierailija kirjoitti:
Fizerin sininen tai sukulaku 😁
Vierailija kirjoitti:
Jos isä vielä eläisi, niin varmaan mökki. Tykkäsi rakentamisesta ja kaikesta sellaisesta.
(Isä kuoli yllättäen kymmenen vuotta sitten, vain viisi kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 70. Vieläkin on tosi kova ikävä. :( Jos pystyisin, niin kloonaisin faijan kaikille niille, joiden isät eivät ole olleet hyviä isiä - faija ei koskaan ryypännyt, riehunut, ollut väkivaltainen tai muuta sellaista. Opetti minut tekemään pajupillejä, paistamaan lettuja ja tunnistamaan eri puita ja kivilajeja. Ja vaihtamaan itse renkaat.)
Surullista kuulla, että menetit hänet liian aikaisin. Itselle oli kelvannut hyvin tuollainen isä. Omani, kun on ikävästi sanottuna ollut aina vaikea luonteeltaan jo silloinkin, kun olin pieni. Ei koskaan ole ryypännyt, mutta muuten vaikeaa miellyttää häntä. Jo lapsena sitä oppi tekemään kaikkensa, että rauha säilyy ja tekee kaikki oikein ja sekään ei riittänyt. Olin aina kiltti lapsi ja senkin vuoksi se kaikki huutaminen pienistäkin jutuista ja raivoaminen oli välillä todella ahdistavaa ja pelottavaakin sekä ihan turhaa. Sai minulle vaan huonon itsetunnon mikä sitten toi mukanaan kaikkea muuta ikävää. Äitini ei samalla tehnyt oikein mitään ja antoi isän vaan käyttäytyä miten sattuu ja sekin surullista.
Nyt, kun olen aikuinen niin vieläkin kun tapaan isääni niin huomaan kuinka sellainen varovaisuus korostuu ja mietin vaan, että kun nyt kestän pari päivää jotenkin hänen seuraansa niin se on jo paljon. Samalla tämä on ikävää ja toivoisi asioiden olevan toisin. Monesti mietin, että joillakin käy tuuri ja sattuu syntymään perheeseen jossa ihmiset tulevat toimeen ja arvostavat toisiaan. Se on jo merkittävän suuri asia ja hyvä lähtökohta elämään. Samalla tämä on kurja kirjoittaa ja kaikesta huolimatta hän on minun isäni.
Vuosien aikana olen monesti ajatellut häntä hyvällä mielellä ja tuntenut empatiaa joissakin asioissa. Nykyisin olen vaan jotenkin väsynyt häneen ja aina osaa yllättää huonossa mielessä ja samalla ei kadu mitään tai pahoittele. En ollut koskaan hänelle se oikeanlainen lapsi ja sen ymmärsin jo ollessani itsekin aika nuori. Sori tämä valitus ja ehkä väärä ketju myös.
Kajakki + meloja + meren aallot
Isälleni lapsenlapset, luonto ja mökkeily. Vähän vaikea siis muotoilla.
Vierailija kirjoitti:
Purjevene
Sama täällä! :D
Kirja