Epäilen että mieheni on adobtoitu
Anoppi on epärehellinen ja outo kun kysyn mieheni vauvaiästä. Raskaudesta ei suostu puhumaan. Hän on ainoa lapsi. Isä on vaalea, äiti ruskeaverikkö mutta mies on aivan tumma. Odottaessani ensimmäistä lasta aloin ihmetellä mitä siellä pinnan alla on. Miten saisin sen selville ilman että kukaan tietää? Mies ei saa tietää myöskään.
Kommentit (14)
Siis jos mies on ihan tummaihoinen, ei hän kyllä voi olla appivanhempiesi biologinen lapsi... Ehkä anoppisi lapsi aikaisemmasta suhteesta/avioliitosta tai sitten tosiaan adoptoitu?
Eihän tummaihoinen ole. Tummat hiukset ja rusketusta saa helposti. Ruumiinrakenne on erilainen kuin isällään. Anoppi on niin omituinen etten halua sohaista muurahaispesään.
Ala osoittaa kiinnostusta sukututkimusta kohtaan, etsiskele muka kursseja kansalaisopistosta tm. Mainitse tästä joskus yhteisessä kahvipöydässä kun anoppi ja miehesikin ovat paikalla ja juttele siitä, mitenköhän noita papereita kirkkoherranvirastosta mahtaa saada, "maksaakohan se paljonkin" ja "kenelle niitä annetaan".
Sitten vaan seuraat reaktiota näihin ääneenpohdintoihin.
Mieheltäsikö et voi kysyä mitään?
Onko sitä pakko penkoa jos he eivät halua siitä puhua? Voihan miehesi olla vaikka toisen kuin appesi siittämä. Ja se ei hänen arvoaan alenna. Ehkä asia on heille vaikea? Ajattele ennenkuin alat tutkimaan...
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:10"]
Eihän tummaihoinen ole. Tummat hiukset ja rusketusta saa helposti. Ruumiinrakenne on erilainen kuin isällään. Anoppi on niin omituinen etten halua sohaista muurahaispesään.
[/quote]
Ei ne lapset kuule aina niin biologisia vanhempiaan muistuta. Esim. oma veljeni on ihan täysin eri näköinen kuin isäni, erilaiset kasvot, hiusten väri, ruumiinrakenne ja pituus (koko muu perhe olemme aika lyhyitä, veljeni pitkä). Veljeni muistuttaa enemmän äidinisää ja äidinisän veljenpoikia kuin isän puolen sukulaisia.
Miksi et osaa kirjoittaa sanaa adoptoitu?
Ehkä hänelle on tehty obduktio joskus ja sen takia näyttää siltä kuin näyttää.
Mitä väliä vaikka miehesi olisikin abodtoitu? Tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:26"]Ala osoittaa kiinnostusta sukututkimusta kohtaan, etsiskele muka kursseja kansalaisopistosta tm. Mainitse tästä joskus yhteisessä kahvipöydässä kun anoppi ja miehesikin ovat paikalla ja juttele siitä, mitenköhän noita papereita kirkkoherranvirastosta mahtaa saada, "maksaakohan se paljonkin" ja "kenelle niitä annetaan".
Sitten vaan seuraat reaktiota näihin ääneenpohdintoihin.
Mieheltäsikö et voi kysyä mitään?
[/quote]
Jos kerran ap huomaa että asia on vaikea, niin eikö tuo nyt ole moukkamaisuuden huippu alkaa ruotimaan asiaa kahvipöydän ääressä? On siinä pulla kurkussa varmaan yks jos toisella. Ennemmin juttelet vaikka sen miehesi kanssa. Kyllähän hän voi taustat tietää mutta ei halua siitä huudella, mikä on ihan ymmärrettävää.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:46"]
Mitä väliä vaikka miehesi olisikin abodtoitu? Tai jotain.
[/quote]
Niinpä. Ja miten se vaikuttaisi ap:n elämään ihan käytännön tasolla? Ei mitenkään.
Kirkkoherranvirasto?