Lue keskustelun säännöt.
Äitini ansiosta mulla on tosi huono omatunto.
29.01.2015 |
Ainakin siis ulkonäön suhteen. Koko lapsuuteni (no ei nyt siis ihan lapsena, siitä 10v ylös päin) äitini huomautteli mulle syömisistäni ja koostani. Ajattelin itsekkin aina olevani vähän pullukka, vaikken kuitenkaan lihava. Huomauttelua jatkui teini-iän ja vielä nytkin (olen 20) kuulen vähän väliä kommentteja lihomisestani. Kävimme äitini kanssa shoppailemassa tällä viikolla ja hän kysyi tosissaan mahtuuko mulle normaali kokoiset vaatteet vai pitäisikö mennä "isojen tyttöjen" puolelle. Nyt kyllä tiedän että mulla on vähä ylipainoa, vaatteista menee koko L, mutta tosiaan en mä kyllä ole lähelläkään plus-kokoja. Vaikken ole mikään läski, en kehtaa käydä uimarannoilla joissa on paljon väkeä enkä missään nimessä halua mennä uimahalliin, en edes käy äitini tai mielellään muidenkaan naisten kanssa saunassa. Tästä ylipainosta on tullut mulle hirveen iso juttu, vaikka kuitenkin kun järjellä ajattelen, olen vielä ihan suht normaali koossa.
No mutta nyt siis katselin juuri vanhoja kuvia muistitikulta. Tässä on mulla kuvia ihan ala-asteelta asti, rippijuhlista jne.. Ja ihan tosissaan, nyt kun katson niin oli todella hoikka tuolloin! Siis en vain niin että olen hoikempi kuin nyt ja siksi sanon, vaan olin oikeasti hoikka. Jos siitä olisi vaikka 5kg vähentänyt niin olisi jo näyttänyt pahalta. Kuitenkin koko tuon ajan koin olevani liian pullea ja häpeilin vartaloani. Äitini istutti tuon asenteen mulle päähän :( En ymmärrä miksi äitini on niin tehnyt, ja miksi hän tekee sitä edelleen. Joskus kun suutun tuosta ja sanon asiasta niin hän vain sanoo ajattelevansa mun parasta koska ei halua minusta tulevan samanlaista kun itsestään. Hän on reilusti ylipainoinen, ollut koko aikuis ikänsä. Ei ole koskaan painoaan kertonut mutta veikkaisin että lähellä 130kg pyörii. Voiko hänen oma kehokuvansa olla vaikuttanut siihen miten arvostelee minua?
Luojan kiitos ei ole saanut aikaan mulle mitään syömishäiriötä.
Kommentit (5)
Sekoitat omantunnon ja itsetunnon. Googleta vaikka näiden erot. Ei muuta, kunhan totesin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan olla vaan huolissaan? Jos itse tietää mitä ylipainon kanssa eläminen on ja pelkää että sulle käy samoin koska välittää susta, ei vaan ehkä osaa kertoa sitä kovin hienovaraisesti. Jos olet tyytyväinen painoosi niin hyvä näin, mutta kyllä ylipaino on oikeasti vakava juttu.
Minulla oli samanlainen lapsuus ja nuoruus. Äitini oli narsisti.
Sinun äidilläsi voi olla vaikka tosi huono itsetunto. Tyttäreen on helpointa kohdistaa omasta heikkoudesta nousevaa arvostelua.
Tarkotat varmaankin itsetuntoa :) Mutta asiaan. Älä välitä mitä äitis sanoo, se purkaa omaa pahaa oloonsa suhun. Ehkä voisitte aloittaa yhdessä jonkun liikuntaharrastuksen? Voisitte tukea toinen toistanne. Ja kannattaa miettiä jos kävisit muutaman kerran juttelemassa tosta jossain vois auttaa. Onko sulla itsellähyvä olo sun kropassa? Jos on niin turhaa murehdit, oot täydellinen just omana ittenäs. Mulla itellä kun ollu itsetunto maassa niin oon alottanu harrastuksenbja terveelliset elämäntavat ja tehny juttuja mistä nautin elämässä ja sitä kautta saanu itsevarmuutta. Hyvä olo näkyy pitkälle ulospäin. Mä oon sairastanut syömishäiriöö ja tälläkin hetkellä kamppailen itsetunto ongelmienkanssa. Hyvä kun kirjoitit ja jaoit tän etkä jää yksin murehtimaan! Auttaiskohan sulla jos tekisit itsellesi ruokalistan joka päivälle, ei mtn tarkkoja kalorimääriä vaan niin et tulis syötyä terveellisesti ja monipuolisesti ja aloittaisit vaikka uuden harrastuksen. Jos et halua/pysty aloittaa harrastusta niin osta vaikka kahvakuula ja laita googleen "aloittajan kahvakuula treeni" Jo 15 min päivässä tekee tuloksia. Tiiätkö mitä nainen, sä pystyt mihin vaan ja näytä sun äitilles! Tsemppiä sinne :)
Kyllä monet miehet pitävät läskeistä muijista. Itse olen hoikka, kaunis, varakas ja akateeminen nainen. Minullakin on joskus ollut vaikeaa