Lue keskustelun säännöt.
Ylempi keskiluokka/yläluokkainen koti - kuvailkaa sisustusta!
28.01.2015 |
Kun täällä oli jonkin aikaa sitten keskustelu siitä, millainen on wt-kodin sisustus, keskustellaanpa ylemmän keskiluokan ja yläluokan kodeista. Millainen sisustus? Millaiset huonekalut, millaisia astioita, minkälaisia koristeita? Mistä tietää, että ollaan nimenomaan ylemmän keskiluokan/yläluokan kodissa, eikä keskiluokan?
Kommentit (279)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:44"]
Noh, tunnen erikoislääkäripariskunnan josta molemmat tulevat aika varakkaista vanhanrahan perheistä ja heidän kodin (kaunis iso talo arvoalueella) sisustus on aika kaukana yläluokkaisesta. Vihreät pallokuvioiset verhot, raidallinen likainen sohva, neonvihreät halvat matot, avattuja nenäliinapaketteja ympäri olohuonetta... Taulut on lasten tekemiä. Että poikkeuksia löytyy.
[/quote]
Monilla rikkaillahan on joku aatamin ja eevan aikainen talo, jossa on jotkut rumat 70-luvun muovimatot lattioissa. Remonttia ei tulisi mieleenkään tehdä, vaikka siihen olisi varaa ja edellytyksiä.
[/quote]
Tiedän yhden tällaisen, joka laittoi hillopurkkeja vuotavien vesiputkien alle kun putkiremontti nyt olisi ihan käsittämätön ajatus. Sisustus juuri 70-luvulta. Ei myöskään käyttänyt valoja yhtä aikaa television kanssa kun televisiohan nyt valaisee jo tarpeeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 21:12"]
Sisäkengät. Taulut. Siinäpä se.
[/quote]hahhaaa, reino tossut, hiihiii, eläkää tulojenne mukaan
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:18"] Se menee näin. Kirppiskirjahylly = opiskelija, vähävarainen Ikea-kirjahylly = työväenluokka Lundia-kirjahylly = keskiluokka Boknäs-kirjahylly = yläluokka [/quote] Nyt alkoi kyllä naurattaa. Mulla on Boknäs-kirjahyllyt. Enkä todellakaan koe niitä minkään yläluokan kalustukseksi.... :D Mutta jatkakaa, jatkakaa. Tämä on hupaisaa. Meillä on antiikkia sisustuksessa ja jokunen aito taulu. Eli siis oltaisko yläluokkaa? Toisaalta meille ei mahdu kuin pieni ruokapöytä, joten ehkä ollaankin sitten jotain alaluokkaa... Ja piano on vanhempien luona samasta syystä. [/quote] Määritelkää aito taulu? Täytyykö sen olla nimekkään tekemä vaiko vain käsityötä?
[/quote] Aito taulu on mielestäni sellainen, joka nyt ylipäänsä on käsityönä tehty. EI siis juliste tai joku muu vastaava painokuva. Mutta onko sillä merkitystä, kuka sen on tehnyt? Ei minusta. Mielestäni taidetta ei siinä mielessä pidä arvottaa. Esimerkiksi mummoni seinällä oli enoni tekemä öljyvärimaalaus suvun kotitalosta Karjalassa, vaikka se oli harrastelijan tekemä, niin mielestäni tällaisella taiteella on oma arvonsa.
Grafiikanlehtikin käy. Ja jos painokuva on vanha, 1700-luvulta vaikka, niin se on tietysti eri juttu kuin joku juliste Michael Jacksonista. Ja jos juliste on kopio julistetaiteen merkkiteoksesta, se on eri juttu, kuin ostaa vaikka juliste van Goghin työstä ja ripustaa se seinälle. Eli riippuu kuvasta ja yhteydestä.
[/quote]
Eli sitä, onko seinällä riippuva kuva yläluokkainen vai ei, on kiinni enemmän siitä, että tietää jotain kuvan taustasta ja on jokin syy siihen, miksi juuri tämä kuva on tähän ripustettu. (Huom ei vain siksi, että siinä on kivat värit, jotka sopii sohvatyynyihin.) Eli kyse ei ole niinkään kuvasta ja tekniikasta, jolla se on tehty an sich vaan kuvaan liittyvistä konnotaatioista.
Mutta sanoisin, että yläluokkaisessa kodissa varmaan harvemmin roikkuu seinällä kesälomamatkalla ostettuja julistekopioita tunnettujen taiteilijoiden töistä.
[/quote] tämä ei varsinaisesti tähän kuulu mutta luin että väärennöksiä ostettu aitoina eli tauluja. ei oo minkäänlaista taidetta seinillä silti viihdyn hyvin ja en katsele seiniä
Ylemmän keskiluokan kodissa on tilaa, ja se on sisustettu design-huonekaluilla, sekaisin vanhaa ja uutta. Olohuone on iso, jossa iso, seinän täyttävä kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjatkaan eivät ole mitä tahansa kirjoja, vaan klassikoita ja "älyllisempiä" teoksia, taidekirjoja, sisustusoppaita, ruokakirjoja ym.. Olohuoneessa ei ole televisiota, vaan se on erillisessä huoneessa.
Tekstiilit ovat hyvälaatuisia, moderneja kuviointeja, yksivärisiä tai muuten hillittyä luonnon materiaaleista tehtyjä mattoja. Ruokailuvälineet ja astiat ovat pääasiallisesti suomalaisia ja niitä on paljon. Kattilat, padat, leikkuuveitset ym. huippulaatua, samoin kodinkoneet. Keittiössä kallis kahvikone.
Lastenhuoneet on sisustettu käyttäen värikkäitä tekstiilejä ja huonekalut ovat laadukkaita, harvoin mitään Ikeaa tms.
Ruokailutila on erikseen, jossa on iso design-ruokapöytä, ja sen ympärillä design-tuoleja, mutta keittiössä on arkiruokapöytä, ja sekin on design-tuote design-tuoleineen. Seinillä on aitoa taidetta, grafiikkaa tai moderneja maalauksia, ei maisematauluja.
Asunnossa on puu- tai parkettilattia, ei missään nimessä laminaattia! Seinät ovat kauttaaltaan valkoiseksi maalatut, väliovet ovat täyttä puuta.
Ylempien sosiaaliryhmien kodeissa yhdistyy eurooppalainen vanha eleganssi ja laadukas suomalainen design. Rennolla ja kodikkaalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kujalla tuntuu olevan suuri osa täällä kommentoijista. Ja aloittajakin sikäli että ylempi keskiluokka ja yläluokka, niillä ei ole keskenään mitään tekemistä. Ylempi keskiluokka tienaa todella hyvin ja ovat yleensä hyvin kouluttautuneita, kun taas yläluokkaiset ihmiset ovat yläluokkaisia sukunsa, aatelisuutensa tms verenperintönsä kautta. Yläluokkainen tai aatelinen ihminen voi kalustaa kotinsa tosi "alaluokkaisesti", koska kaikki yläluokkaiset eivät suinkaan ole rikkaita. Toisaalta heitä ei niin kiinnosta olla muiden silmissä mahtavia, mukavuus ennen kaikkea.
Silti se yläluokkaisuus näkyy yläluokkaisen ihmisen käytöksessä, siinä käytöksessä johon on lapsuudesta asti kasvettu. Sitä ei voi rahalla ostaa, mutta siitä erottaa yläluokkaisen ja keskiluokkaisen henkilön, käytös ja tavat toimia.
Yläluokkaista ihmistä ei myöskään kiinnosta se mitä muut hänestä ajattelevat, hänessä on varmuutta, sellaista sulavaa ylvästä varmuutta että vaikka hän asuisi yksiössä jossain Kontulassa, hän ei sitä häpeäisi mitenkään tai yrittäisi feikata muiden takia mitään vaan yksinkertaisesti olisi sinut asian kanssa ja ylpeä itsestään missä vain. Se yläluokkaisuus heijastuu usein myös siihen, miten varma on itsestään. Kun vain yksinkertaisesti tietää kulttuuriperintönsä arvon persoonalleen, sen huomaavat muutkin, oli henkilöllä sitten millaiset kalusteet ja koti tahansa ;)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:11"]Kun täällä oli jonkin aikaa sitten keskustelu siitä, millainen on wt-kodin sisustus, keskustellaanpa ylemmän keskiluokan ja yläluokan kodeista. Millainen sisustus? Millaiset huonekalut, millaisia astioita, minkälaisia koristeita? Mistä tietää, että ollaan nimenomaan ylemmän keskiluokan/yläluokan kodissa, eikä keskiluokan?
[/quote]
Mä en sisusta. Hävettää kyllä se mutta kun ei kiinnosta.
Rahaa palaa keskimääräistä enemmän ravintoon ja lomamatkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokkaisen kodin erottaa siellä vallitsevasta hengestä. Ei ole välttämättä 300 neliömetrin lasilla vuorattua ökytaloa tai viimeisten trendien mukaisia huonekaluja, kuten poroporvareilla. Usein jostain syystä juuri päin vastoin. Kodit ovat eletyn näköisiä, ja tavaroilla on paikkansa. Esineillä voi olla tunnearvo, vaikka ne eivät olisikaan hulppeita tai hienoja. Usein tällaiset kodit poikkeavat valtavirran mausta.
Joku mainitsi sisäkengät yläluokan tunnisteena. Mun mummollano oli sisäkengät, ammattina emäntä, mies oli poroisäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:17"]
No, ainakin mitä itse olen nähnyt niin piano, kristallikruunut, antiikkia jne. muuten ihan tavallista.
Monilla kirjahyllyt. Yksi mikä erottaa on kans jättikokoinen ruokapöytä, taviksilla on aina pienet ruokapöydät, monesti se ruokapöytä on kans erillisessä huoneessa, ruokailusalissa,, ei keittiössä (keittiössä sitten pieni ruokapöytä).
Koristeina aina, ja aina, hevospatsaita, purjeveneitä jne.
Tunnelmana noissa kodeissa viihtyisyys.
Näin etelä-helsingissä.
[/quote]
Me olemme ylemmän keskiluokan perhe, ja moni noista on kyllä tuttua. On piano, kristallikruunuja, antiikkia, kirjahyllyjä on runsaasti. Ja ruokapöytään mahtuu kerralla 12. En kyllä sinänsä yhdistä sitä yhteiskuntaluokkaan, vaan siihen, että tykkäämme kestitä ihmisiä, syödä yhdessä sukulaisten tai ystäväperheiden kanssa, ja helposti pöydässä on yli kymmenen syöjää.
[/quote]
Voi vitsi tekisin mitä vaan että voisin kuulua tuollaiseen perheeseen. T: siivoojan lapsi
[/quote]
Pystyt kyllä itse aloittamaan "luokkanousun" sillä että kouluttaudut hyvin. Minä olen kahden tehdasduunarin lapsi. Meillä vanhemmat olivat onneksi sen verran fiksuja että opettivat meille lapsilleen kuinka tärkeää on kouluttautuminen. Ollaan siskon kanssa varmaankin sitä ylempää keskiluokkaa, jos nyt halutaan ihmisiä luokitella....
Molemmilla isot talot, puuttuu tosiaan nuo perintöhuonekalut, mutta ostan itse mieluummin laadukkaita massiivipuista huonekaluja. Meillä niitä on kyllä vähän, eikä ole kirjahyllyjä täynnä kirjoja ja koriste-esineitä. En tykkää siitä että tavaraa on joka puolella. On iso ruokapöytä ruokailutilassa, pianokin löytyy ja sitä osaa tytär oikeasti soittaa.
Mutta itse pystyy siis vaikuttamaan ja olen todellakin ylpeä viisaista duunarivanhemmistani ja siskoni kanssa autamme heitä myös rahallisesti kun molemmilla on pienet eläkkeet.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:17"]
No, ainakin mitä itse olen nähnyt niin piano, kristallikruunut, antiikkia jne. muuten ihan tavallista.
Monilla kirjahyllyt. Yksi mikä erottaa on kans jättikokoinen ruokapöytä, taviksilla on aina pienet ruokapöydät, monesti se ruokapöytä on kans erillisessä huoneessa, ruokailusalissa,, ei keittiössä (keittiössä sitten pieni ruokapöytä).
Koristeina aina, ja aina, hevospatsaita, purjeveneitä jne.
Tunnelmana noissa kodeissa viihtyisyys.
Näin etelä-helsingissä.
[/quote]
Me olemme ylemmän keskiluokan perhe, ja moni noista on kyllä tuttua. On piano, kristallikruunuja, antiikkia, kirjahyllyjä on runsaasti. Ja ruokapöytään mahtuu kerralla 12. En kyllä sinänsä yhdistä sitä yhteiskuntaluokkaan, vaan siihen, että tykkäämme kestitä ihmisiä, syödä yhdessä sukulaisten tai ystäväperheiden kanssa, ja helposti pöydässä on yli kymmenen syöjää.
[/quote]
Kyllä nämä asiat liittyvät ylempään yhteiskuntaluokkaan ainakin kahden dimension kautta. Ensinnäkin tapaperinne ja sosiaalinen paine, jotka edellyttävät ihmisten kutsumista kotiin syömään, juhlimaan ja seurustelemaan. Kodin myös oletetaan olevan sillä tavalla edustava, että vieraat viihtyvät. Toiseksi raha ratkaisee. Pystyäkseen kestitsemään illallis- ja juhlavieraita, pitää perheellä olla 'ylimääräistä' rahaa. Toki alemmissakin yhteiskuntaluokissa juhlitaan ja tavataan, mutta kokoontumiset ovat puitteiltaan vaatimattomampia. Kaikkein vähävaraisimmille vieraiden kutsuminen kotiin voi olla hankalaa, jos lähipiirissä ei ole tapana toimia nyyttäriperiaatteella ilman vastavuoroisuuden vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NNaissa nakyy miten Ruotsissa on jo enemman kuttuurikerrostumia ja kauemmaksi historiaan ulottuvia viittauksia (erityylisia vanhoja tavaroita) ja itse arkkitehtuurista nakee etta on kyseessa vanhat keski- ja etela Euroopankin kulttuureista vaikutteita saaneet, jo alunperin rikkaiden perheiden rakennetut asunnot.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:39"]
Vertailun vuoksi; näin ruotsalainen YLÄluokka sisustaa, kuvissa Tukholman kalleimpia kämppiä
http://gfx.aftonbladet-cdn.se/image/15804553/700/normal/56585985d8be9/nybrogatan23.jpg
http://bilder.hemnet.se/images/itemgallery_cut/4c/eb/4ceb0840e33fb8beee674f22ab2751ee.jpg
http://media.firstclassmagazine.se/d7dc39df68da787539e52cddc79712fb-600x400.jpg
http://roomly.se/wp-content/uploads/2014/06/fecdebffac-14036009638nkg4.jpg
http://www.affarsvarlden.se/multimedia/bilder/article2522489.ece/BINARY/w468/t_7
http://www.affarsvarlden.se/multimedia/bilder/article2522497.ece/BINARY/w468/t_17
http://www.affarsvarlden.se/multimedia/bilder/article2522496.ece/BINARY/w468/t_2
[/quote]
Kai me kuulutaan ylempään keskiluokkaan koulutuksen ja varallisuuden vuoksi. Iso koti on mutta perus-Ikeaa löytyy. Kirjastohuone ja erillinen ruokailutila. Ei juuri viherkasveja, en pidä niistä erityisemmin. Arkkitehdin piirtämä talo jota muokattiin pitkään että saatiin meille täydellinen. Vuosien jälkeenkään en muuttaisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi huippu, mikä keskustelu!!! LOL. Olen koko elämäni asunut Helsingin kantakaupungissa ns. Eteläisissä kaupunginosissa, samoin vanhempani ja heidän vanhempansa ja heidän vanhempansa jne. Lähipiirissäni on paljon ns. Yläluokkaa ja ylempää keskiluokkaa ja voin sanoa, että sisustusta on ihan laidasta laitaan. On sukupolvelta toiselle kulkeineita kalusteita, Ikeaa ja niitä kasarikalusteitakin. Ihan henkilöstä riippuu, onko halunnut ottaa vastaan edeltävien polvien kalusteita vaiko laittaa kaiken uusiksi. Useimmiten vanhat antiikkikalusteet ovat kelvanneet - niin meilläkin. Arvoa niillä ei välttämättä ole nimeksikään, koska kolhuja löytyy (elämistä vartenhan ne on tehty), mutta tunnearvo on sitäkin suurempi (tyyliin tämä piironki oli osa mun isoisoäidin makuuhuoneen kalustusta!). Kustavilaiskalusteet on pop, nimenomaan antiikkisena. Tyylihuonekaluja ei yleensä ole, ne ovat rahvaanomaisia.
Mikä sitten yhdistää ns. Yläluokkaa? Kodista löytyy edellisten polvien muotokuvia (ehkä vain yksi, koska perinnönjaossa niitä on aina laitettu useammalle ottajalle. Tietty jos on jotain traumoja edeltäjiä kohtaan, muotkuva voi olla laatikonpohjalla), suuri ruokailupöytä (keittiössä erikseen arkipöytä), leikkokukkia (aina), kankaisia lautasliinoja ja pöytäliinoja. Myös kirjoja tuppaa olemaan paljon. Niin ja pöytähopeita, joissa jonkun isoäidin tai isoisoisän nimikirjaimet. Seinillä on tauluja, usein joku vanha kartta (tyyliin tuolla niemennokassa on meidän lande. Siellä me asutaan kesäisin). Ikinä ei pröystäillä ja harvemmin kotia esitellään missään. Kotona mennään sisäkengät jalassa. Telkkari ei ole olohuoneessa, jos huoneita on tarpeeksi.
summa summarum, koti ei ole mikään blogikoti, vaan kerrostumaa löytyy. Mikään tietty tuotemerkki ei ole merkki yläluokkaisuudesta. Koti sisustetaan huonekaluilla, joista pidetään, oli ne sitten Ikeaa tai ei, eikä minkään muodin mukaan. Jos siis haluaa sisustaa yläluokkaisesti, niin ei muuta kuin pöytähopeat ja kangasservetit hankintaan, isoisän maalaus seinälle, pari kustavilaistuolia seinän vierustalle ja vanha kartta Sipoosta, Porvoon saaristosta tai Kirkkonummesta seinälle, ja olet pitkällä. Ja kaikki tämä on tietty perittyä ;) sitten vielä tulppaanit vaasiin (aalto on suosittu), niin ollaan hyvin lähellä!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:18"]
Voi huippu, mikä keskustelu!!! LOL. Olen koko elämäni asunut Helsingin kantakaupungissa ns. Eteläisissä kaupunginosissa, samoin vanhempani ja heidän vanhempansa ja heidän vanhempansa jne. Lähipiirissäni on paljon ns. Yläluokkaa ja ylempää keskiluokkaa ja voin sanoa, että sisustusta on ihan laidasta laitaan. On sukupolvelta toiselle kulkeineita kalusteita, Ikeaa ja niitä kasarikalusteitakin. Ihan henkilöstä riippuu, onko halunnut ottaa vastaan edeltävien polvien kalusteita vaiko laittaa kaiken uusiksi. Useimmiten vanhat antiikkikalusteet ovat kelvanneet - niin meilläkin. Arvoa niillä ei välttämättä ole nimeksikään, koska kolhuja löytyy (elämistä vartenhan ne on tehty), mutta tunnearvo on sitäkin suurempi (tyyliin tämä piironki oli osa mun isoisoäidin makuuhuoneen kalustusta!). Kustavilaiskalusteet on pop, nimenomaan antiikkisena. Tyylihuonekaluja ei yleensä ole, ne ovat rahvaanomaisia.
Mikä sitten yhdistää ns. Yläluokkaa? Kodista löytyy edellisten polvien muotokuvia (ehkä vain yksi, koska perinnönjaossa niitä on aina laitettu useammalle ottajalle. Tietty jos on jotain traumoja edeltäjiä kohtaan, muotkuva voi olla laatikonpohjalla), suuri ruokailupöytä (keittiössä erikseen arkipöytä), leikkokukkia (aina), kankaisia lautasliinoja ja pöytäliinoja. Myös kirjoja tuppaa olemaan paljon. Niin ja pöytähopeita, joissa jonkun isoäidin tai isoisoisän nimikirjaimet. Seinillä on tauluja, usein joku vanha kartta (tyyliin tuolla niemennokassa on meidän lande. Siellä me asutaan kesäisin). Ikinä ei pröystäillä ja harvemmin kotia esitellään missään. Kotona mennään sisäkengät jalassa. Telkkari ei ole olohuoneessa, jos huoneita on tarpeeksi.
summa summarum, koti ei ole mikään blogikoti, vaan kerrostumaa löytyy. Mikään tietty tuotemerkki ei ole merkki yläluokkaisuudesta. Koti sisustetaan huonekaluilla, joista pidetään, oli ne sitten Ikeaa tai ei, eikä minkään muodin mukaan. Jos siis haluaa sisustaa yläluokkaisesti, niin ei muuta kuin pöytähopeat ja kangasservetit hankintaan, isoisän maalaus seinälle, pari kustavilaistuolia seinän vierustalle ja vanha kartta Sipoosta, Porvoon saaristosta tai Kirkkonummesta seinälle, ja olet pitkällä. Ja kaikki tämä on tietty perittyä ;) sitten vielä tulppaanit vaasiin (aalto on suosittu), niin ollaan hyvin lähellä!
[/quote]
Ihanaa, joku joka tietää mistä puhuu! Voitko selventää täällä käytyä keskustelua astiasarjojen keräilemisestä: eli onko ylemmän keskiluokan ja yläluokan parissa tapana kerätä suomalaisia astiasarjoja (esim. Arabiaa), vai onko tosiaan niin, että niin ei tehdä, kuten joku väitti? Mitä astiasarjoja he sitten käyttävät? Onko yläluokalla erikseen arki- ja juhlaastiastot?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:18"]
Keittiökalusteet on usein puusepältä tilatut ihan jo siksikin, että asunto on usein vanhassa talossa, jossa on kulmia ja mutkia sen verran, että standardimitoitettuja kalusteita on mahdoton sijoitella.
[/quote]
Tää ei kyllä pidä paikkaansa, niissä asunnoissa missä olen itse käynyt, niin se keittiö on aina joku ihan järkyttävä ja aina lastulevyä.
Olen nähnyt noita puusepällä teetettyjä (upeita) keittiöitä vain ns. uusrikkailla.
Joillakin on ne vanhat puusepän tekemät keittiöt edelleen, siis ne tosi vanhat, mutta suurimmalla osalla jotkut ysäri lastulevykeittiöt.
Miksi? Varmaan, koska ns. yläluokan edustajat ei ole paljon kiinnostuneita remontoimisesta, taloyhtiöissäkin ne on aina jarruttamassa kaikkea.
Toisin sanoen vanha raha laiskistaa eikä kodin harmoniasta ja siisteydestä viitsitä pitää huolta?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:44"]
Noh, tunnen erikoislääkäripariskunnan josta molemmat tulevat aika varakkaista vanhanrahan perheistä ja heidän kodin (kaunis iso talo arvoalueella) sisustus on aika kaukana yläluokkaisesta. Vihreät pallokuvioiset verhot, raidallinen likainen sohva, neonvihreät halvat matot, avattuja nenäliinapaketteja ympäri olohuonetta... Taulut on lasten tekemiä. Että poikkeuksia löytyy.
[/quote]
Monilla rikkaillahan on joku aatamin ja eevan aikainen talo, jossa on jotkut rumat 70-luvun muovimatot lattioissa. Remonttia ei tulisi mieleenkään tehdä, vaikka siihen olisi varaa ja edellytyksiä.