Kun muutit maalta Helsinkiin, kuinka kauan uutuuden viehätys kesti?

Kymmenen vuotta kesti. Sitten muutin takaisin kotikylälleni, vaikka lähtiessäni olin vahvasti sitä mieltä, että tänne en enää takaisin muuta. Nyt on elämä mukavampaa kuin koskaan:)

Mikä ihmeen uutuudenviehätys? Mulla kesti 15 vuotta tajuta että täähän on mun kotikaupunki ja tykkään tästä. Siihen asti otti vaan päähän.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:14"]

No millä lähdet, kun työt on täällä eikä muualta päin saa... t. it-alan ihminen joka joutui muuttamaan H:kiin viitisen vuotta sitten, eikä tykkää

[/quote]

No muuta Espooseen! Se on oikea maaseutupitäjä eikä ole Helsingistä kaukana.

Kaksi vuotta ihmettelin Hesaa. Vau, mä oon Mannerheimintiellä..
Vuodet kului ja sitten kyllästyminen.
Muualla on ihanaa! Tampereella poikkesin ja kas, lumi on lunta ja valkoista.
Helsingissä se on mustaa.
Täällä ei oo mitään muuta kuin liikennettä ja krstaloja!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:19"]

Minä en muuttanut mistään navetan takaa, vaan Tampereelta, eli kaupunkifiilis ei ollut minulle mitään uutta. Helsingissä olen viihtynyt jo yli kymmenen vuotta ja rakastan tätä kaupunkia! En halua asua missään muualla.

[/quote]

Mulla sama juttu, Tampereelta muutin. Tykkään Treestäkin kovasti, mutta Helsingistä vielä enemmän. Kotiuduin tänne välittömästi enkä ole koskaan vielä halunnut muuttaa pois. Toki 12 vuoden jälkeen on uutuudenviehätys karissut, mutta tykkään olla täällä aina vaan. 

Maalta? Kaikki ei varmaan maaseudulta sinne ole muuttaneet. Kaupunkeja on muitakin kuin Helsinki, ihan näin tiedoksi.

Olen puolivuotta asunut, enkä enää oo muuttamassa pois. En tiedä uutuudenviehätyksestä, koska vietin täällä paljon aikaa jo ennen muuttoa. Tykkään tästä kaupungista ja minusta liikkumaan pääsee helposti, koska etäisyydet ovat lyhyet.

Jaksatte alvariinsa melua, rumuutta ja asfalttia?

Please muuttakaa pois jotka ette viihdy täällä. Ylikuormittunut palveluverkko ja jatkuva ruuhka ovat teidän muualta tulleiden aikaansaannosta. Helsinki on mennyt vain huonompaan suuntaan mitä enemmän teitä tänne lappaa.

terveisin paljasjalkainen

vaikea sanoa, olen syntynyt täällä :P

maalla käydessä uutuudenviehätys lakkaa suunnileen minuutissa

Asfalttia, kerrostaloja, melua? Asun 15 minuutin junamatkan päässä Helsingin keskustasta peltojen keskellä. Kesällä kerätään litroittain vadelmia ja herneitä ihan kotipihan tuntumasta, fasaaneja, rusakkoja ja muuta elämää näkee lähes päivittäin. Lehmiä, lampaita, possuja, hevosia ym asuu tuossa miltei näköetäisyydellä. Puhutaanko me nyt edes samasta kaupungista, tämä kaupunki jossa minä olen asunut jo 18 vuotta elämästäni on ainakin nimeltään Helsinki?

Minä muutin viisi vuotta sitten Helsingistä Tampereelle vain tajutakseni, että en olisi halunnutkaan lähteä. Helsinki on aivan ihana kaupunki ja se tuntuu kodilta. Tampereella en juurikaan viihdy.

Rakastuin Helsinkiin, kun muutin tänne 15 vuotta sitten maalta. Rakastan Helsinkiä, enkä voisi ajatella asuvani muualla Suomessa. Ihana, sopivan kokoinen kaupunki, jossa on kaikkea koko perheelle. Kaupunginosat ovat niin erilaisia, että jokaiselle löytyy sopiva. On rauhaa ja vipinää, musiikkia ja teatteria, lastenjuttuja, ravintoloita jne.

32 vuotta kestänyt ....

Reilun vuoden, sitten tajusin virheeni ja muutin pois!

Mulla päinvastoin, tänne joutumisen vitutus kesti viitisen vuotta. Kaipasin omaa taloa maalla, luontoa, koirien kasvattamista... Nykyisin, täällä 8 vuotta asuttuani, olen sopeutunut aika hyvin, ei enää asia erityisemmin vituta paitsi vähän aamuruuhkissa seisoessa. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:22"]Kolmen kuukauden jälkeen olin kypsä ja puolen vuoden jälkeen muutin pois, paras päätös! Hirveää asiakaspalvelua, pinnallisia, teennäisiä ja varsinkin kateellisiä ihmisiä kuin missään muualla..Helsingissä on kiva käydä silloin tällöin, muttei siellä pysty asumaan! Kokeile jotain muuta paikkaa :)
[/quote]

:O ikinä en ole kohdannut sellaista leppoista lähikauppameininkiä, jossa kaupan kassan kanssa kysellään kuulumiset (siis ei ruuhka-aikaan) ja saatiin näiltä lähikaupan kassoilta jopa vauvalle lahja synnärille, missään muualla kuin Helsingissä. Korttelilaisten ja muiden tuttujen kanssa moikataan kun törmätään. Koirapuistossa löytää koiralle peuhauskavereita ja jopa koiralle hyvän hoitopaikan loman ajaksi. Tämä siis kahdessa eri paikassa Helsingin kantakaupungissa, eli ei vain joku yksittäinen paikka.
Verrataan tätä sitten kuntaan pohjoisemmassa, jossa meillä on huvila... Kaupassa päät kääntyilee ja selän takana kyräillään, asiakaspalvelu on töykeää jne. Harmi että itse huvila on niin mahtava, muuten ei siellä tarvitsisi käydäkään.

Minusta täällä on hyvin eri oloisia ihmisiä laidasta laitaan, paljon mukaviakin :) kaupungin kämpissä ihan kohtuu vuokra jos vuokralla asuu (palkatkin hitusen muuta maata korkeammat). Tekemistä löytyy jos minkälaista aina, hyvät kauppa- ja kulkuyhteydet jne jne. Baarissa käydään just sen verran kuin itseä huvittaa, kuten sanottu, muutakin tekemistä viikonlopuille löytyy kyllä! :) ei kaikki viihdy, mutta silloin voi muuttaa pois tai tehdä jotain muuta viihtyvyytensä eteen (esim miettiä sitä omaa asennetta)..

En koe asiaa noin. Kotiutuminen kesti vuosia. Sitä enemmän arvostan asuinpaikkaani, mitä kauemmin asunut.

Ap, tuo on aivan tyypillinen kulttuurishokkireaktio, että ensin koetaan ihastumisvaihe, sitten krapulavaihe, ja lopulta kokemus tasaantuu objektiivisemmaksi, eli ei jumiuduta sen enempää vain hyviin kuin huonoihinkaan puoliin ylikorostuneesti. Tätä on tutkittu ihan akateemisesti, Hofstede et al.