Isätön - turvaa vanhemmista miehistä

Kohtalotovereita?

Isäni hylkäsi minut ja äitini kun olin aivan pieni. Nyt on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta minä olen laittanut välit täysin poikki.

Olen vähitellen ymmärtänyt, että haen turvaa vanhemmista miehistä, johtuen siitä ettei isä ole ollut elämässäni. Ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ihastuin palavasti 40-vuotiaaseen mieheen. Hänestä haaveilin vuoden. 18-vuotiaana tunsin vetoa 40-vuotiaaseen pomooni, hakeuduin hänen lähelleen ja "ihokontaktiin" (käsien hipaisut, työskenteleminen vieri vieressä...) hänen kanssaan... Samalla myös "inhosin" häntä, koska hän oli niin stressaantunut, huusi välillä työntekijöilleen yms. Myöhemmin tunsin jonkinlaista vetoa lääkäri-kolleegaani joka on yli 60-vuotias, eikä edes mielestäni komea vaan jotenkin turvallinen...
Tässä ne mitä muistan. Sitten monia ihastumisia n. 10 vuotta vanhempiin miehiin.

Mitään sopimatonta en ole heidän kanssaan tehnyt, enkä sinänsä halunnutkaan, vaan tuntenut ainoastaan vetoa/kiintymystä vahvasti ja se on ns. riittänyt.

Kaiken lisäksi olen onnellisessa parisuhteessa (oman ikäiseni kanssa) ollut jo kauan. En ikinä pettäisi. Kauheaa on, kun tulee huono omatunto näistä tuntemuksista...

Helpottaako tämä ikinä?