Lue keskustelun säännöt.
pojan futisharrastuksesta....onko muilla yhtä idiootia miestä?
28.01.2015 |
Poika 8v harrastaa jalkapalloa, on harrastanut jo useamman vuoden.
Tykkää kovasti käydä treeneissä ja peleissä, mutta tuntuu että mies kaikista innostunein.
Joukkueensa pärjännyt peleissä viime aikoina ihan kivasti, ovat voittaneet suurimman osan pelanneistaan matseista.
Aina ennen pelejä mies muistuttaa moneen otteeseen, että pelaat niin ja näin ja täysillä eikä mitään mummofutista.
Nyts sitten viimeisimmän pelin olivat hävinneet ihan kunnolla. Poika tuli matsista isänsä kanssa itkua vääntäen. Itku ei johtunut siitä, että olisi pettynyt hävittyyn peliin, vaan siitä, että isä haukkunut koko kotimatkan poikaa siitä miten huonoja ovat. Lapsi sai kuulla, ettei pelannut täysillä eikä ottanut kontaktia vastapelaajiin, oli kuulemma kuin vanha mummo kentällä ja kaverinsa samanlaisia surkimuksia. Eivät kuulemma osaa pelata jos tulee vähänkin haastavampi joukkue vastaan, pupu menee pöksyyn ja kentällä löysäillään.
Sama juttu ollut aikaisemminkin hävittyjen pelien jälkeen. Mies haukkuu autossa kotimatkalla pojan peliä. Välillä kyllä voitetun matsin jälkeen osaa kehuakkin.
Nyt viimeisen hävityn matsin jälkeen paukahti lisäksi pelikielto.
Kommentit (14)
onko 2. siis mielestäsi ok, että isä haukkuu ja mollaa lasta pelin jälkeen niin, että toinen itkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 15:00"]
onko 2. siis mielestäsi ok, että isä haukkuu ja mollaa lasta pelin jälkeen niin, että toinen itkee?
[/quote]
Ei, siksi minusta on sulaa hulluutta laittaa lapsia ammattiurheilun pariin noin pienenä.
Jaha, näitä vanhempia tuli aikoinaan nähtyä, niitä oli niin isissä kuin äideissäkin.
Vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Teillä on nyt käynyt niin, että isä pelaa poikansa kautta ja haluaa tämän olevan paras kaikista. Erittäin vaarallista pojan kannalta. Isä-poika -suhteelle ei mitenkään hyvä alku, päinvastoin. Poika saattaa isänsä takia menettää kiinnostuksen koko pelaamiseen. Sitäkin vaarallisempaa on se, mitä isän asenne saattaa tehdä pojan itsetunnolle.
Vanhempien tehtävä on kuskata ja kannustaa, valmentaja on se, joka sitten opastaa pelissä muuten.
Olisiko teillä mahdollista vaihtaa osia siten, että sinä alkaisitkin viedä poikaa treeneihin ja peleihin? Isä saisi mieluummin jäädä kotiin, koska asennevamma.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 14:56"]
Teidän pitää nyt ottaa yhteinen linja. Haluatteko pojasta ammattipelaajan vai harrastajan? Koska valitettavasti ammattipelaajalle se on tuota pienestä pitäen.
[/quote]
Ei tarvitse olla, ja osalle luonteista tuollainen höykyttäminen on täyttä myrkkyä niin että lahjakaskin lopettaa koko harrastamisen. Jotkut luonteet sitä kestää paremmin ja jotkut jopa kaipaavat jonkinasteista "perseelle potkimista" välillä. Mutta ei kaikki.
Itselläni on yksi sukulainen joka on nykyisin ammattifutaaja maailmalla, ja tosiaan ei häntä ole koskaan kotoa painostettu tai moitittu. Valmentajat on olleet ne jotka on antaneet kritiikin ja neuvot, ei vanhemmat. Vanhemmat on aina vain tukeneet, JOS poika itse haluaa kerran harrastaa. Heille olisi tosiaan sekin ollut täysin ok että ei olisi harrastanut enää. Ko. poika tai nykyisin jo mies on aina ollut hyvin tunnollisen luontoinen ja herkkä, voin kuvitella että olisi lopettanut aika äkkiä jossain iässä koko harrastamisen tuollaisella ap:n miehen kohtelulla.
Kannattaa aina muistaa miten Teemu Selänteen isä valmensi poikaansa.
Jos peli meni huonosti, löysi aina jotain positiivista sanottavaa vaikka Teemu olis pelannut miten huonosti. Jos peli meni hyvin niin silloin otti esille asioita joissa olis parannettavaa.
Haukkumalla ei muuta saa aikaan kuin motivaation menetyksen. Veikkaanpa että suurin osa niistä jotka lopettaa lajinsa murrosiässä on saanut kuunnelle vastaavanlaisen idioottivanhemman valmentamista.
Sääliksi käy poikaa, kerro miehellesi terveisiä että on typerä ihminen ja huono isä.
Terv.
Mies 47 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole fiksua käytöstä mieheltäsi. Tuossa menee moni asia metsään.
1. Vaikuttaa tosiaan siltä että miehesi on se joka "harrastaa". Tuollaisia vanhempia on, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta että kyse ei ole hänen harrastuksestaan ja muistaa että esim. valmentajien päätöksiä tai palautetta ei tulisi kritisoidan lapsen kuullen.
2. 8-vuotias on sen verran nuori että useinkaan ei voi puhua mistään taktisesti hyvästä jalkapallopelistä vaan korkeintaan hyvistä suorituksista. Epäonnistumisia ja virheitä ei kannata kauheasti noin nuorilla painottaa, mutta jos ne ottaa esille ne pitää käsitellä niin että niistä opitaan ja virheitä uskalletaan tehdä koska muuten ei voi oppia. Pakin voi opettaa potikimaan palloa sivurajasta yli virheiden pelosta mutta tuleeko sellaisesta koskaan hyvää pakkia onkin toinen juttu.
Mies, kilpajoukkueen jojo
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 14:56"]Teidän pitää nyt ottaa yhteinen linja. Haluatteko pojasta ammattipelaajan vai harrastajan? Koska valitettavasti ammattipelaajalle se on tuota pienestä pitäen.
[/quote]
Höpö höpö. Mun mies pelaa ammatikseen ja vasta 11-12 vuotiaana alkoi simputus ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 15:08"]
Ei ole fiksua käytöstä mieheltäsi. Tuossa menee moni asia metsään.
1. Vaikuttaa tosiaan siltä että miehesi on se joka "harrastaa". Tuollaisia vanhempia on, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta että kyse ei ole hänen harrastuksestaan ja muistaa että esim. valmentajien päätöksiä tai palautetta ei tulisi kritisoidan lapsen kuullen.
2. 8-vuotias on sen verran nuori että useinkaan ei voi puhua mistään taktisesti hyvästä jalkapallopelistä vaan korkeintaan hyvistä suorituksista. Epäonnistumisia ja virheitä ei kannata kauheasti noin nuorilla painottaa, mutta jos ne ottaa esille ne pitää käsitellä niin että niistä opitaan ja virheitä uskalletaan tehdä koska muuten ei voi oppia. Pakin voi opettaa potikimaan palloa sivurajasta yli virheiden pelosta mutta tuleeko sellaisesta koskaan hyvää pakkia onkin toinen juttu.
Mies, kilpajoukkueen jojo
[/quote]
Pakko vielä kommentoida että ilmeisesti miehesi mielestä poikasi on kuitenkin potentiaalinen huippupelaaja mutta joukkue liian huono koska häviää. Vaihtoehtona on silloin tietysti joukkueen vaihtaminen mutta ei sekään automaattisesti onnea tuo. Häviäminen on muuten myös osa peliä ja kasvamista, mutta toki kilpaurheilussa häviötä pitääkin vihata, mutta niin että sen vihan hallitsee.
Mies, jojo
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 14:56"]
Teidän pitää nyt ottaa yhteinen linja. Haluatteko pojasta ammattipelaajan vai harrastajan? Koska valitettavasti ammattipelaajalle se on tuota pienestä pitäen.
[/quote]
Totta. Samaa paskaa oli itsellä aikoinaan. Aluejoukkueeseen asti pääsin, sit meni vituiksi.
Lähestymistapoja on toki monia, mutta tuo kuulosti tutulta. Kyllähän se vituttaa kuunnella vittuilua, mutta mitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n miehellä on jäänyt jotain omia unelmiaan kokematta ja nyt koittaa jotenkin kokea niitä poikansa kautta. Useinhan harrastavien lasten vanhemmat ovat niitä pahimpia häiriköitä kentänlaidalla ja joskus ihan kentälläkin.
Tuollainen huutaminen ja mollaaminen saa varmasti sen aikaan, että kohta lapsi ei mene sinne harrastukseen lainkaan.
sekopää mies. Voi pientä poika parkaa kun saanut tollaisen ns isän :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja sitten poika myös oppii, että ei tule hyväksytyksi omana itsenään vain vaan suoritusten kautta. Moniongelmainen aikuinen tiedossa.
Meillä on joukkueen sääntöihin kirjattu, että valkut valmentaa ja vanhemmat tukee ja kannustaa. Onko teillä tehty joukkueen säännöt, sekä pelaajille omat että vanhemmille omat? Jos on, niin ei muuta kuin mies tankkaamaan niitä vanhempien sääntöjä. K-päistä toimintaa mieheltä joka tapauksessa.
Teidän pitää nyt ottaa yhteinen linja. Haluatteko pojasta ammattipelaajan vai harrastajan? Koska valitettavasti ammattipelaajalle se on tuota pienestä pitäen.