Lapsiluku täysi lasten luonteen vuoksi

Neljästä lapsesta haaveilin minäkin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut tyytymätön lasten temperamenttiin, olen ollut tyytymätön omaani.

Pikkuveljen perheessä riitti esikoisen koliikki-itkut. Luopuivat suunnitelmasta isommasta lapsikatraasta.

Itse olisin halunnut isomman perheen kuin 2 lasta. Ehkä hyvä kuitenkin näin, koska Aspergerin oireyhtymä periytyy vahvasti ja nuorimmaisella on ollut suuria haasteita taaperoikisestä lähtien ja edelleen.

Kolmesta haaveilin ja kahdella lapsella todettiin jo päiväkoti-iässä adhd, joten unelma kolmannesta kuoli sen myötä. Perinnöllisyyslääkärikin totesi, että kolmannella olisi lähes 100% varmasti adhd. En jaksaisi enää kolmatta huliviliä, vaikka kaksi aiempaa hyvin rakkaita ovatkin

Vierailija kirjoitti:

Neljästä lapsesta haaveilin minäkin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut tyytymätön lasten temperamenttiin, olen ollut tyytymätön omaani.

Ihana kommentti tuon ap:n uhriutumiskertomuksen jälkeen, hienoa että aikuinen ottaa vastuun itsestään vanhempana eikä syyllistä lapsiaan kuten ap.

Vierailija kirjoitti:

Kolmesta haaveilin ja kahdella lapsella todettiin jo päiväkoti-iässä adhd, joten unelma kolmannesta kuoli sen myötä. Perinnöllisyyslääkärikin totesi, että kolmannella olisi lähes 100% varmasti adhd. En jaksaisi enää kolmatta huliviliä, vaikka kaksi aiempaa hyvin rakkaita ovatkin

Joo ymmärrän hyvin. Meidän esikoisellakin on hyvin erikoisia piirteitä että epäillään lievää autismia. Raskasta on kahdenkin kanssa t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljästä lapsesta haaveilin minäkin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut tyytymätön lasten temperamenttiin, olen ollut tyytymätön omaani.

Ihana kommentti tuon ap:n uhriutumiskertomuksen jälkeen, hienoa että aikuinen ottaa vastuun itsestään vanhempana eikä syyllistä lapsiaan kuten ap.

Noh meille on ihan ulkopuolisetkin sanoneet kuinka villejä lapsemme ovat. Ja minua kehuttu loputtoman pitkästä pinnasta. Pinna kestää mutta sisälläni kyllä kuohuu ja raskasta se kestäminen tyynenä onkin. T. Ap

Mediassa ei anneta oikeaa kuvaa siitä miten raskasta lapsiperheille arki on, edes monet vanhemmat eivät siitä halua puhua kun pelkäävät että se on huonoa vanhemmuutta.

Ennen perheet olivat isoja, mutta silloin lapsia ei hoidettu niin hyvin kuin nykyään meiltä vaaditaan. Ennen oli ihan normaalia jäytää pienet lapset keskenään pitkiksi ajoiksi, nykyään se on lasun paikka.

Mä ajattelin että yks riittäisi, nyt näitä on kolme, eikä mitään helppoja luonteita yksikään..

Miksi halusit sikiää yhtä paljon kuin afrikkalaiset? Sitten et voisi käyttää Afrikka-korttia liikakansoituksesta puhuttaessa.

Lapsistahan ei koskaan kasva pilkulleen sellaisia mitä vanhempi ajattelee kasvattavansa, mutta ihan oikeasti, ajatteletko että he nyt vaan ovat villejä, eikä teillä ole osaa eikä arpaa asiaan?

Sen voi tuttavaperheistäkin nähdä hyvin selvästi, että rauhallisten vanhempien lapset ovat pääosin rauhallisia, kun taas levottomien ja äänekkäiden vanhempien lapset ovat levottomia ja äänekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljästä lapsesta haaveilin minäkin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut tyytymätön lasten temperamenttiin, olen ollut tyytymätön omaani.

Ihana kommentti tuon ap:n uhriutumiskertomuksen jälkeen, hienoa että aikuinen ottaa vastuun itsestään vanhempana eikä syyllistä lapsiaan kuten ap.

Noh meille on ihan ulkopuolisetkin sanoneet kuinka villejä lapsemme ovat. Ja minua kehuttu loputtoman pitkästä pinnasta. Pinna kestää mutta sisälläni kyllä kuohuu ja raskasta se kestäminen tyynenä onkin. T. Ap

Tuokin voi olla yhdenlaista piilo**ttuilua, että kehutaan riehuvien lasten vanhempien loputtoman pitkää pinnaa.

Mutta kai se lasten villeys on ainakin jollain tavalla kasvattajalta ja vuorovaikutuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Neljästä lapsesta haaveilin minäkin. Mutta sen sijaan, että olisin ollut tyytymätön lasten temperamenttiin, olen ollut tyytymätön omaani.

Minäkin olisin halunnut enemmän kuin 2, mutta omat hermot on niin huonot, vaikka lapset olivat pienenä ihan normaaleja. Itse olin pingottaja, joka nyt yrittää korjata aikaisempien vuosien virheitä.

Minä ajattelin joskus nuorena, että useamman lapsen haluaisin. Kaksi lasta minulla on enkä enenpää halua, itse asiassa jo ekan jälkeen ajattelin näin, mutta toinen ilmoitti tulostaan yllättäen.

Kumpikaan lapsista ei ole olleet haastavia ja elämä sujuu mukavasti. Huomasin vain itse, etten nauti äitiydestä, etenkin raskaus- ja vauva-aika oli sellaista aikaa, etten ymmärtänyt yhtään muita äitejä sitä sen ajan hehkutusta. Pääasiassa todella tylsää ja aivoja surkastuttavaa aikaa.

Siltikään en lapsiani kadu, ja nyt kun ovat isompia olen taas saanut mahdollisuuden asettaa haasteita itselleni ja kehittyä työssäni.

Mulla kolme lasta. Helppoja olleet kaikki, paitsi sitten keskimmäisellä oli aika paha murkkuikä pari kolme vuotta, meni ihan hirveeksi touhu päihteiden/huumeiden kanssa, mutta siitäkin onneksi selvittiin.

Kaikki nyt jo aikuisia

Kasvatuksesta hyvin pitkälti kiinni.

Toki lapsiakin on erilaisia, erilaisilla temperamenteilla.

Miksi huutavat? Käytöstavat hukassa.

Ja jos tosi pienistä kyse, ensisijaisesti kommunikointi hukassa.

Usein näkee että vanhemmat vaan häsläävät ja esim. ottavat jotain kädestä, tekevät jotain hoitotoimenpidettä, kiskovat jonnekin tms. ja lapsen kanssa ei kommunikoida mitenkään.

Tottakai siitä seuraa huutoa pienen kanssa.

Ja vähän isomman kanssa edelleen kommunikointia ja käytöstapoja.

Tätä on hirveän vaikea selittää tyhjentävästi.

Joillakin vanhemmuus tulee luonnostaan, joillakin ei. Sitten ne lapset ovatkin ”vaikeita”.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksesta hyvin pitkälti kiinni.

Toki lapsiakin on erilaisia, erilaisilla temperamenteilla.

Miksi huutavat? Käytöstavat hukassa.

Ja jos tosi pienistä kyse, ensisijaisesti kommunikointi hukassa.

Usein näkee että vanhemmat vaan häsläävät ja esim. ottavat jotain kädestä, tekevät jotain hoitotoimenpidettä, kiskovat jonnekin tms. ja lapsen kanssa ei kommunikoida mitenkään.

Tottakai siitä seuraa huutoa pienen kanssa.

Ja vähän isomman kanssa edelleen kommunikointia ja käytöstapoja.

Tätä on hirveän vaikea selittää tyhjentävästi.

Joillakin vanhemmuus tulee luonnostaan, joillakin ei. Sitten ne lapset ovatkin ”vaikeita”.

Ei se aina ihan noinkaan mene. Olen viime aikoina perehtynyt kirjallisuuteen temperamenteistä. Se juuri aiheuttaakin perheessä konflikteja, jos lapsen temperamentti on hyvin erilainen kuin vanhemman. Eli rauhallinen vanhempi voikin saada rasavillin remuajan. Ja kyllä, mieheni kanssa meillä on yhdessä sovitut säännöt ja osaamme jämäkästi ohjata lapsiamme. Mutta se miten paljon enemmän ohjausta, kehua ja kieltoja he tarvitsevat verrattuna "helpompaan" lapseen on ihan ilmiselvää. Ja temperemantti on jokaisella syntyjään. Minä siis pohdinkin, jaksaisinko paremmin rauhallisten ja verkkaisempien lasten äitinä? T. Ap

Vasta kouluikäisestä näkee, millainen lapsi on luonteeltaan. Meille kätilö sanoi synnärillä, että onpas temperamenttinen vauva, kun ipana huusi naama punaisena. Koliikkivauva ja uhmiksena oli myös haastava, mutta kouluikäisenä ihana ja rauhallinen lapsi. Hyvä koulussa ja kaikin puolin lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Lapsistahan ei koskaan kasva pilkulleen sellaisia mitä vanhempi ajattelee kasvattavansa, mutta ihan oikeasti, ajatteletko että he nyt vaan ovat villejä, eikä teillä ole osaa eikä arpaa asiaan?

Sen voi tuttavaperheistäkin nähdä hyvin selvästi, että rauhallisten vanhempien lapset ovat pääosin rauhallisia, kun taas levottomien ja äänekkäiden vanhempien lapset ovat levottomia ja äänekkäitä.

Katso tuo edelläoleva kommenttini toiselle kommentoijalle. Myös rauhallinen vanhempi voi saada villin lapsen. Ihmisen luonne ei suoraan periydy lapselle. Ja tietenkin kasvatamme, ohjaamme, kehumme, kiellämme. Mutta väitätkö sinä todella että lapsen villiys ja levittomuus on aina kasvatuksen puutetta? Taidat kuulua juuri niihin keillä on sattunut rauhallinen lapsi ja kuvittelee että käytös on omaa erinomaista kasvatusta vaan.. t. Ap

Vai rasavilli remuaja.

Temperamentilla on toki osansa, mutta vähintään yhtä isossa osassa on kasvatus ja se kommunikointi.

Temperamentilla ei voi selittää kaikkea käyttäytymistä.

On tässä itselläkin neljä erilaisen temperamentin lasta.

Sitä suuremmalla syyllä minun tekemisillä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsistahan ei koskaan kasva pilkulleen sellaisia mitä vanhempi ajattelee kasvattavansa, mutta ihan oikeasti, ajatteletko että he nyt vaan ovat villejä, eikä teillä ole osaa eikä arpaa asiaan?

Sen voi tuttavaperheistäkin nähdä hyvin selvästi, että rauhallisten vanhempien lapset ovat pääosin rauhallisia, kun taas levottomien ja äänekkäiden vanhempien lapset ovat levottomia ja äänekkäitä.

Katso tuo edelläoleva kommenttini toiselle kommentoijalle. Myös rauhallinen vanhempi voi saada villin lapsen. Ihmisen luonne ei suoraan periydy lapselle. Ja tietenkin kasvatamme, ohjaamme, kehumme, kiellämme. Mutta väitätkö sinä todella että lapsen villiys ja levittomuus on aina kasvatuksen puutetta? Taidat kuulua juuri niihin keillä on sattunut rauhallinen lapsi ja kuvittelee että käytös on omaa erinomaista kasvatusta vaan.. t. Ap

Olen eri, mutta omista kolmesta lapsestani ”rauhallisin” on ollut kaikkein kinkkisin kasvatettava. Virta tai vilkkaus ei ole yksiselitteisen paha ominaisuus, päinvastoin se on ihana ja ihailtava piirre, etenkin yhdistyessään muotitermi resilienssiin.