Jos koulussa tulee itsetuhoinen olo, niin voiko opettajalta pyytää apua?

Ja jos täällä on paikalla opettajia, niin mitä ajattelisitte jos oppilas tulisi kertomaan tällaisesta? Ap

Terv.hoitajalta pyydä

Voi mennä ja pyytää apua. Ihan sama keltä pyydät kunhan pyydät.

Vierailija kirjoitti:

Terv.hoitajalta pyydä

Meillä vaan terkkari on aika paljon poissa koululta, ja kuraattori on kerran viikossa paikalla. Ap

Tietysti ja pitää pyytää, kannattaa puhua jo nyt opettajalle siitä millaisia ongelmia on ollut ja yhdessä voi löytää tapoja miten toimia jos ahdistaa, voi vaikka sopia että pyytää lupaa päästä vessaan yms niin opettaja ymmärtää siitä että sua ahdistaa ja voit mennä vaikka käytävälle hengittämään rauhassa. Jos luokka on sellainen että uskaltaa muiden kuullen sanoa omista olotiloista suoraan niin tietysti se on tosi hyvä asia.

Ikävää, että voit noin huonosti. Pakko on kuitenkin sanoa, että en opettajana voi muuta kuin yrittää ohjata sinut ammattiavun piiriin. Minä en ole psykiatri tms. Lähettäisin sinut terkkarille tai kuraattorille tai soittaisin kotiväen hakemaan sinut. Missään nimessä en ottaisi yksin vastuuta asiasta.

Tietenkin. Koulu on vastuussa sinusta.

Tietenkin voit kertoa, ja kannattaa kertoa. Toki opettajan velvollisuus on järjestää sinulle tuollaisessa tilanteessa apua. Valitse mahdollisuuksien mukaan opettaja, jonka tiedät ymmärtäväiseksi - on meissä valitettavasti niitäkin, jotka eivät kovin hyvin hanskaa tällaisia haastavampia tilanteita.

T. Ope

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että voit noin huonosti. Pakko on kuitenkin sanoa, että en opettajana voi muuta kuin yrittää ohjata sinut ammattiavun piiriin. Minä en ole psykiatri tms. Lähettäisin sinut terkkarille tai kuraattorille tai soittaisin kotiväen hakemaan sinut. Missään nimessä en ottaisi yksin vastuuta asiasta.

Juuri sitä pelkään, että opettaja soittaisi sitten kotiin... Sanotaan nyt vaikka niin että mulla on niin huonot välit vanhempiin, että sellaisesta olisi mulle vain haittaa. Mutta joo ymmärrän ettei opettajalla tuossa tilanteessa ole paljoa vaihtoehtoja. Ap

Ehdottomasti kannattaa kertoa opettajalla. Hän voi auttaa löytämään oikean suunnan ja avun. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Suosittelen myös soittamaan auttavaan puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos täällä on paikalla opettajia, niin mitä ajattelisitte jos oppilas tulisi kertomaan tällaisesta? Ap

Ahdistuisin kovasti. En minä osaa tämmösiä.

- matematiikan ope

Opettajalta tai ohjaajalta on varmasti helpointa pyytää apua. He ovat aina paikalla. Ja ehdottomasti voit ja kannattaa kertoa tuollaisesta tuntemuksesta. Sinun luvallasi sitten kerrotaan vanhemmillesi, terv. hoitajalle, kuraattorille tai psykologille siellä koulussa. Mitään ei tehdä ilman lupaasi ja kaikilla on vaitiolovelvollisuus.

Onko sinulla hoitosuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että voit noin huonosti. Pakko on kuitenkin sanoa, että en opettajana voi muuta kuin yrittää ohjata sinut ammattiavun piiriin. Minä en ole psykiatri tms. Lähettäisin sinut terkkarille tai kuraattorille tai soittaisin kotiväen hakemaan sinut. Missään nimessä en ottaisi yksin vastuuta asiasta.

 

Juuri sitä pelkään, että opettaja soittaisi sitten kotiin... Sanotaan nyt vaikka niin että mulla on niin huonot välit vanhempiin, että sellaisesta olisi mulle vain haittaa. Mutta joo ymmärrän ettei opettajalla tuossa tilanteessa ole paljoa vaihtoehtoja. Ap

Alaikäisen kohdalla ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa yhteys huoltajiin. Mutta jos kotiolosi ovat sellaiset, että aiheuttavat oikeasti sinulle ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia, ota yhteys lastensuojeluun. Tässä pitää sitten olla oikeasti hätä. Ei mitään "äiti sanoi soo soo ja mulle tuli paha mieli". Jos oikeasti on kotona huonot olot, lastensuojelulla on paremman keinot auttaa kuin opettajalla, joka ei voi kuin kuunnella ja ohjata ammattiauttajan luo. 

Jos olet itsetuhoinen kotiolojesi takia, tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Sitä kautta saat apua nopeimmin myös ahdistukseen. Lapsen itsensä tekemiin ilmoituksiin suhtaudutaan vakavammin kuin opettajan tekemään. (Jonka opettaja joutuisi tekemään, jos kuulisi yllä kertomasi.)

Olen jutellut koulussa työvuosina useammankin itsem.-uhkailijan kanssa. Kukaan heistä ei ole tehnyt. Yhden olen omalla autollani vienyt psykiatriselle. T. lukion ope

Vierailija kirjoitti:

Opettajalta tai ohjaajalta on varmasti helpointa pyytää apua. He ovat aina paikalla. Ja ehdottomasti voit ja kannattaa kertoa tuollaisesta tuntemuksesta. Sinun luvallasi sitten kerrotaan vanhemmillesi, terv. hoitajalle, kuraattorille tai psykologille siellä koulussa. Mitään ei tehdä ilman lupaasi ja kaikilla on vaitiolovelvollisuus.

Ei pidä paikkaansa tuo, että mitään ei tehdä ilman lupaasi. Itsetuhoisuuteen on virkavelvollisuus reagoida vähintään joko vanhempiin yhteys tai jos se vaikuttaaa mahdottomalta, lasu.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla hoitosuhde?

On joo. Tässä aloituksessa tarkoitin lähinnä sellaista akuuttia hätää ja oloa, että pelkään tekeväni itselleni jotain jos lähden yksin kävelemään koulusta kotiin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Opettajalta tai ohjaajalta on varmasti helpointa pyytää apua. He ovat aina paikalla. Ja ehdottomasti voit ja kannattaa kertoa tuollaisesta tuntemuksesta. Sinun luvallasi sitten kerrotaan vanhemmillesi, terv. hoitajalle, kuraattorille tai psykologille siellä koulussa. Mitään ei tehdä ilman lupaasi ja kaikilla on vaitiolovelvollisuus.

Äläpä anna virheellistä tietoa. Opettajalla on jopa velvollisuus kertoa itsetuhoisuudesta vanhemmille ja/tai lastensuojelulle. Opettaja tekee myös yhteistyötä kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa ja se ei onnistu, jos ei tietoja jaeta. Ja oppilaan etuhan se on, että asiat menevät ammattilaisten tietoon eivätkä jää opettajan vastuulle. Opettajalla kun ei ole kokemusta tai koulutusta tuollaisten hoitamiseen, vaan itsetuhoisuus on ihan muiden tahojen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla hoitosuhde?

 

On joo. Tässä aloituksessa tarkoitin lähinnä sellaista akuuttia hätää ja oloa, että pelkään tekeväni itselleni jotain jos lähden yksin kävelemään koulusta kotiin. Ap

Opettaja voi tuossa auttaa sen verran, että soittaa jonkun turvallisen aikuisen seuraksesi kotimatkalle. Sen enempää ei opettajalla välineitä ole, vaikka miten se saattaa tuntua tylyltä, kun se sanotaan ääneen. Opettajan työtä on opettaminen. Hän ei ole psykiatrian asiantuntija.