Lue keskustelun säännöt.
Minusta on ihanaa olla yhden lapsen äiti!
27.01.2015 |
Meillä on yksi suunniteltu lapsi. Ihana puolitoistavuotias tytär. Nautin elämästäni ainokaisen kotiäitinä. Meidän elämä on helppoa, mukavaa ja rentoa. Kuitenkin. Todella usein törmään netissä ja tosielämässä siihen, että on jotenkin väärin viettää näin helppoa elämää ja nauttia yhden lapsen äitiydestä. Jos joku nauttii elämästä kolmen lapsen äitinä, hänen kutreilleen ollaan heti asettelemassa kimaltelevaa kruunua. kolmen lapsen äidin elämästä nauttiminen on sallittua, mutta yhden lapsen äidin ei?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:20"]Minusta ei. Mulle yksilapsisuus ei ollut oma valinta. Pelkään joka päivä, että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain. Se pelko on ihan hirveää ja kasvaa suuremmaksi lapsen kasvaessa. [/quote] Minäkin pelkään samaa, mutta on tämä helpompaa kuin pelätä useamman puolesta. En ole ap. [/quote]Niinpä.Saahan sitä tehdä vaikka sata lasta mutta Ihminen suunnittelee,Jumala nauraa
[/quote]
Hih, sitä on tullut katottua Deadwoodia. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset nauttivat erilaisista asioista. Onnea on olla tyytyväinen omaan osaansa, vailla katkeruutta muiden valinnoista.
Minäkään en nauttinut ainokaisena olosta, olin 9 vuotta ainoa lapsi. Onneksi sain sitten vielä sisaruksia. :) Olin ja olen heistä ikionnellinen!
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:20"]Minusta ei. Mulle yksilapsisuus ei ollut oma valinta.
Pelkään joka päivä, että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain. Se pelko on ihan hirveää ja kasvaa suuremmaksi lapsen kasvaessa.
[/quote] kannattaa mennä terapiaan. On raskasta olla se lapsi jonka äiti kokee noin.
Minä en tajua miksi omista valinnoista pitäö jauhaa jos on tyytyväinen itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan minunkin äitini nautti yksilapsisuudestaan. Minä sen sijaan en nauttinut ainokaisen asemastani, vaan olisin palavasti halunnut seuraa sisaruksista. Niitä ei koskaan tullut :( Lapsuuteni oli hyvin yksinäistä, ja sosiaaliset taitoni muiden lasten kanssa olemiseen kouluiässä olivat surkeat. En tätä tietenkään silloin tiedostanut, mutta vanhemmalla iällä asia on käynyt surullisen selväksi. Mm. koulukiusaamiseni -vaikka se ei olekaan uhrin vika- olisi varmasti ollut vähäisempää jos olisin osannut toimia ryhmässä toisin. Ja kenen muun kanssa niitä taitoja olisi parempi harjoitella kuin omien sisarusten? Vanhempani päättivät päästä helpolla, mutta päätös heijastui pitkälti myös minuun itseeni. Mieti ap asiaa myös lapsesi näkökulmasta!
Itse olen ainokainen ja samoin meidän esikoisemme jää ainoaksi lapseksi!
Itselläni oli paljon kavereita, enkä koskaan "kaivannut sisaruksia". Ja miehen kanssa päätimme jättää yhteen lapseen, sillä arvostamme helppoa elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin se on ihanaa. Toivon silti, että jonain päivänä voin olla kahden äiti.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:23"]Varmaan minunkin äitini nautti yksilapsisuudestaan. Minä sen sijaan en nauttinut ainokaisen asemastani, vaan olisin palavasti halunnut seuraa sisaruksista. Niitä ei koskaan tullut :( Lapsuuteni oli hyvin yksinäistä, ja sosiaaliset taitoni muiden lasten kanssa olemiseen kouluiässä olivat surkeat. En tätä tietenkään silloin tiedostanut, mutta vanhemmalla iällä asia on käynyt surullisen selväksi. Mm. koulukiusaamiseni -vaikka se ei olekaan uhrin vika- olisi varmasti ollut vähäisempää jos olisin osannut toimia ryhmässä toisin. Ja kenen muun kanssa niitä taitoja olisi parempi harjoitella kuin omien sisarusten? Vanhempani päättivät päästä helpolla, mutta päätös heijastui pitkälti myös minuun itseeni. Mieti ap asiaa myös lapsesi näkökulmasta!
[/quote]Jotkut ovat sanoneet että oppivat sosiaalisiksi juuri sen takia että olivat ainoita lapsia.Jos halusi kaverin piti olla rohkea ja tutustua uusiin ihmisiin kun ei ollut sitä sisarusta kenen kans olis helppo leikkiä.Että ei se ihan niin mustavalkoista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kanssa kokenut, että yksilapsisuudesta, jos ei nyt syyllistetä, mutta ainakin sitä koko ajan kovaan ääneen hämmästellään. Viikoittain joutuu vastailemaan ventovieraiden tai puolituttujen uteluihin, että koskas on seuraava lapsi tulossa. Ja sitten monen lapsen äidit, mukaanlukien oma äitini, naureskelevat, että "ethän sä tiedä vielä mistään mitään, kun sulla on vaan yksi lapsi". No, aivan sama. Mulla on just tasan niin monta lasta, kun miehen kanssa päätetään. Ja meillä on tosi mukavaa ihan kolmestaankin. Jos joskus toinen lapsi tulee, niin ikäeroa tulee olemaan ainakin 6-7 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:35"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:23"]Varmaan minunkin äitini nautti yksilapsisuudestaan. Minä sen sijaan en nauttinut ainokaisen asemastani, vaan olisin palavasti halunnut seuraa sisaruksista. Niitä ei koskaan tullut :( Lapsuuteni oli hyvin yksinäistä, ja sosiaaliset taitoni muiden lasten kanssa olemiseen kouluiässä olivat surkeat. En tätä tietenkään silloin tiedostanut, mutta vanhemmalla iällä asia on käynyt surullisen selväksi. Mm. koulukiusaamiseni -vaikka se ei olekaan uhrin vika- olisi varmasti ollut vähäisempää jos olisin osannut toimia ryhmässä toisin. Ja kenen muun kanssa niitä taitoja olisi parempi harjoitella kuin omien sisarusten? Vanhempani päättivät päästä helpolla, mutta päätös heijastui pitkälti myös minuun itseeni. Mieti ap asiaa myös lapsesi näkökulmasta!
[/quote]Jotkut ovat sanoneet että oppivat sosiaalisiksi juuri sen takia että olivat ainoita lapsia.Jos halusi kaverin piti olla rohkea ja tutustua uusiin ihmisiin kun ei ollut sitä sisarusta kenen kans olis helppo leikkiä.Että ei se ihan niin mustavalkoista ole.
[/quote]Me asuttiin maalla ja lähimmälle mahdolliselle "kaverille" oli matkaa 5 km. Jos pyysi päästä käymään, niin vanhempien vastaus oli, että ei siellä nyt jatkuvasti tarvitse hypätä. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa pääsi käymään, silloinkin pitkin hampain, kun vanhemmat eivät olisi halunneet lähteä viemään tai kielsivät muuten vetoamalla siihen että "vastahan siellä olit, ei sinne nyt mennä vaivoiksi". Lienee sanomattakin selvää ettei kavereita meilläkään pyörinyt yhtään sen useammin. Kaupunkilaislapsilla varmaan oli ihan eri tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla oli 5 lasta. Yksi kuoli onnettomuudessa parikymppisenä. Anoppi totesi, että jos ei olisi ollut muita lapsia, hän olis seonnu ihan todenteolla. Olis tuntunut, että koko elämä olis vedetty vessanpöntöstä. Kaikki se työ ja vuodet lasta kasvattaessa kuluneet pois pyyhitty ja jäljelle jää tyhjyys ja ajatus siitä, että kaikki oli turhaa.
Minusta ei. Mulle yksilapsisuus ei ollut oma valinta.
Pelkään joka päivä, että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain. Se pelko on ihan hirveää ja kasvaa suuremmaksi lapsen kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti rauhassa. Mä en itse ymmärrä miksi edes ajatella toisen lapsen hankintaa jos pienempi on alle 2-vuotias. Toki eri ihmiset arvottavat eri asioita mutta mulle on ollut hyvä systeemi näin että esikoinen täyttää 6, pienempi on vuoden. En koe, että mua olisi arvosteltu.
Vai kruunua? En ole huomannut. Ehkä sinua jotenkin vaivaa tuo asia ja siksi kiinnität erityistä huoniota mahdolliseen, sattumanvaraiseenkin monilapsisuuden ylistelyyn?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:20"]Minusta ei. Mulle yksilapsisuus ei ollut oma valinta.
Pelkään joka päivä, että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain. Se pelko on ihan hirveää ja kasvaa suuremmaksi lapsen kasvaessa.
[/quote]
Minäkin pelkään samaa, mutta on tämä helpompaa kuin pelätä useamman puolesta. En ole ap.
Minulla on kolme lasta ja nautin heistä. Kruunuja ei kyllä ole pahemmin näkynyt, sisarkateutta kylläkin. Mutta silti heistä nautin, osaavat kaveeratakkin.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:20"]Minusta ei. Mulle yksilapsisuus ei ollut oma valinta.
Pelkään joka päivä, että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain. Se pelko on ihan hirveää ja kasvaa suuremmaksi lapsen kasvaessa.
[/quote]
Minäkin pelkään samaa, mutta on tämä helpompaa kuin pelätä useamman puolesta. En ole ap.
[/quote]Niinpä.Saahan sitä tehdä vaikka sata lasta mutta Ihminen suunnittelee,Jumala nauraa
Minusta on ihanaa olla ainoa lapsi! :3
Minä en nauttinut ainoana lapsena olemisesta; oli yksinäistä ja tylsää.