38-vuotiaana olin vielä simpsakka ja freesi. Nyt 42-vuotiaana tätiytynyt ja raihnainen.
Kysyttiin papereitakin vielä reilu pari vuotta sitten. Nopeasti se käy se keski-ikäistyminen kun muutokset lähtee vauhtiin.
Kommentit (39)
Minä olin 43 vuotiaana vielä siro ja nätti. 46 vuotiaana alkoi alamäki joka jyrkkeni kun täytin 51.
Nyt olen kuin mummot maalla. Kiloja, rupsahtanut ja polvet kipeät. (Polvet kipeytyivät ennen kiloja)
Vaihtarit ja stressi+unettomuus. Liian vähäinen liikunta ja istumatyö.
Muuten kohtuullinen ruokavalio mutta kesäisin syön jätskiä liikaa ja tissuttelen kaljaa-jonkin verran.
Siinäpä se- ei kestä kroppa enää samalailla kuin 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs muutoksia sinulle on tapahtunut? Itse olen kohta 42, eikä mitään tätiytymistä ole vielä tapahtunut. Olen itse asiassa tosi hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Tai sitten et vaan itse huomaa sitä.
No kyllä mulla sen verran silmää on, että ihan itse huomaan miltä näytän. Lisäksi mua usein luullaan pikkusiskoani nuoremmaksi, mikä kyllä hämmentää itseänikin, koska hänkään ei ole mitenkään tätimäinen. Hän kyllä tykkää juosta baareissa, ehkä se on syy.
En kyllä itse tiedä ketään 40v naista, jossa ikä ei näkyisi. Sitähän se rupsahtaminen on, iän ja eletyn elämän näkymistä ulkonäössä. Itse rupsahdin 36/37-vuotiaana yhtäkkiä. Silloin lakattiin kysymästä papereita ja hormonitoiminnassa tapahtui muutoksia, minkä vuoksi keho alkoi kerryttää rasvaa eri paikkoihin kuin aiemmin. Jotenkin naama hieman valahti ja nuoren naisen pyöreys kasvoista katosi.
On eri asia olla 40-vuotiaan näköinen, kuin tätimäinen ja raihnainen. 40-vuotias voi olla sporttinen ja terveen näköinen, vaikka ei kolmekymppiseltä enään näyttäisikään.
Olen 48-vuotias nainen ja olen elämäni kunnossa, juoksen usemman yli 100 km:n polku-ultran vuodessa. Naamani on ihan ok, vaikken teiniltä näytäkään, vaan ikäiseltäni naiselta.
Sitä joko koko ajan vanhenee, tai sitten kuolee. Näin se on elämän ensihetkestä eteenpäin.
Sama kävi mulle. Ilmeisesti johtuu esivaihtareista tämä että ihan liki yhdessä yössä vähän reilu nelikymppisenä muuttui moni asia ja omaa peilikuvaa ei meinaa tunnistaa..
Eikä ole lihomisen tai liikkumattomuuden syytä tämä vaan paino on ennallaan vaikkakin aiempaa herkemmin se meinaa alkaa nousta eli enää ei viikonloppuisinkaan voi syödä ihan niin rennosti kuin aiemmin vaan etenkin juustoista on pitänyt luopua. Lisäksi tuntuu että kroppa on entistä jäykempi ja entiset normilenkit saa jalat ihan jumiin eli lihakset ei vaan palaudu. Nyt sitten viimeisimpänä on tullut nivelsäryt ja limakalvojen kuivuminen.
Lisäksi nukkuminen on välillä ihan uskomattoman lyhyttä pätkää eikä sekään kyllä ilmettä varsinaisesti kirkasta eikä raikasta.
Inhottavaa kun ajattelee mitä sitten vaihtarit vielä tuokaan tullessaan. Niiden jälkeen sitten onkin jo liki eläkeiässä eli mihin h-ttoon tämä elämä oikein meni ja katosi? Just kun alkoi olla kaikki kivasti ja mallillaan lapsuuden ja nuoruuden jälkeen ja pääsi elämään sitä aikuiselämää niin sitten onkin keski-ikäinen jonka hormonit on taas sekaisin ja sitten sitä onkin jo mummo jolla päiviä on taatusti vähemmän edessä kuin takana.
Menikö ap naimisiin? Se on ollut perinteisesti se kulminaatiopiste, jossa voi ihan rauhassa antaan itsensä rupsahtaa.
Tiedän tunteen. Se on uskomatonta kuin nopsaan ihosta katoaakaan kimmoisuus ja raikkaus eikä sitten enää tunnu oikein mikään rasva/seerumi/naamio olevan tarpeeksi kosteuttava. Eikä auta hyvät rasvat edes sisäisesti enää tähän vaikka sen kyllä huomaa jos ne ruokavaliosta puuttuu hetken aikaa eli pahemmaksi tilanteen kyllä saa.
Samoin näkö heikkenee yllättävän nopsaan eli lukulaseja tarvitsee aiempaa useammin. Silmät myös kuivuu aiempaa enemmän.
Ja tosiaan sen lisäksi, että iho muuttuu sameaksi ja kuivaksi niin siihen tulee aiempaa enemmän epäpuhtauksia etenkin leukaan.
Ja ennen tätä "romahdusta" itsekin ihmettelin kuinka näin voi muka kenellekään käydä koska minäkin olen niin freesi eikä ole merkkiäkään muutoksesta. En ihmettele enää.
Kuule asenne sen ratkaisee kaikessa ,eikä ikä,vuodet!
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se on vasta lähempänä viittäkymmentä kun vanheneminen alkaa näkyä. Serkkuni on hoikka urheilullinen blondi ja hätkähdin kun hän muutaman vuoden tauon jälkeen olikin yhtäkkiä rypistynyt naamaltaan. Kai se on geeneissä. Joku vähän aiemmin, joku myöhemmin.
Kyllä minusta tuollainen selkeämpi muutos tulee todella monille just suunnilleen nelikymppisenä. Siihen saakka ulkonäkö on monella aikalailla muuttumatonkin vuosikymmenen verran kasvonpiirteiden ja ihon suhteen. Etenkin siis jos on pitänyt painonsa kurissa ja vakaana niin suht samalta sitä näyttää 29-vuotiaana mitä vaikka 37-vuotiaana.
Sen sijaan muutos siitä 37-vuotiaasta 45-vuotiaaksi onkin sitten hurja. Ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa vaan ikääntyminen saa aikaan muutoksia. Tuntuu vaan että ne muutokset tulee rysäyksinä keski-iässäkin vähän samoin kuin nuorempana jolloin se pari vuottakin teki hurjan eron.
Mä voin tulla panemaan sut nuoreksi ja ihanaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se on vasta lähempänä viittäkymmentä kun vanheneminen alkaa näkyä. Serkkuni on hoikka urheilullinen blondi ja hätkähdin kun hän muutaman vuoden tauon jälkeen olikin yhtäkkiä rypistynyt naamaltaan. Kai se on geeneissä. Joku vähän aiemmin, joku myöhemmin.
Kyllä minusta tuollainen selkeämpi muutos tulee todella monille just suunnilleen nelikymppisenä. Siihen saakka ulkonäkö on monella aikalailla muuttumatonkin vuosikymmenen verran kasvonpiirteiden ja ihon suhteen. Etenkin siis jos on pitänyt painonsa kurissa ja vakaana niin suht samalta sitä näyttää 29-vuotiaana mitä vaikka 37-vuotiaana.
Sen sijaan muutos siitä 37-vuotiaasta 45-vuotiaaksi onkin sitten hurja. Ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa vaan ikääntyminen saa aikaan muutoksia. Tuntuu vaan että ne muutokset tulee rysäyksinä keski-iässäkin vähän samoin kuin nuorempana jolloin se pari vuottakin teki hurjan eron.
Äh, ei nuorempana vaan nuorena eli esim 14-vuotiaasta 16-vuotiaaseen. Nyt sitten tapahtuu vastaavalla vauhdilla muutoksia ja ihan samaan suuntaankin, mutta nyt ne ei enää tunnukaan niin kivoilta..
tia.a68 kirjoitti:
Kuule asenne sen ratkaisee kaikessa ,eikä ikä,vuodet!
No jaa. Kyllä se vähän ärsyttää, että just sitten kun vihdoin on löytänyt oman tyylinsä joka oikeasti sopii niin sitten naama venähtääkin liki yhdessä yössä eikä ihokaan näytä hehkuvan terveeltä vaan peilistä katsoo jokin kuivanaamainen kummitus.
Hahaa multa kysytään papereita vieläkin, ja olen 44- vuotias. Pieni, siro ja tyttömäinen kyllä.
Tuo naaman roikkuminen on pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se on vasta lähempänä viittäkymmentä kun vanheneminen alkaa näkyä. Serkkuni on hoikka urheilullinen blondi ja hätkähdin kun hän muutaman vuoden tauon jälkeen olikin yhtäkkiä rypistynyt naamaltaan. Kai se on geeneissä. Joku vähän aiemmin, joku myöhemmin.
Kyllä minusta tuollainen selkeämpi muutos tulee todella monille just suunnilleen nelikymppisenä. Siihen saakka ulkonäkö on monella aikalailla muuttumatonkin vuosikymmenen verran kasvonpiirteiden ja ihon suhteen. Etenkin siis jos on pitänyt painonsa kurissa ja vakaana niin suht samalta sitä näyttää 29-vuotiaana mitä vaikka 37-vuotiaana.
Sen sijaan muutos siitä 37-vuotiaasta 45-vuotiaaksi onkin sitten hurja. Ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa vaan ikääntyminen saa aikaan muutoksia. Tuntuu vaan että ne muutokset tulee rysäyksinä keski-iässäkin vähän samoin kuin nuorempana jolloin se pari vuottakin teki hurjan eron.
Joo, se on juurikin tuo että naama on niin pitkään tuossa ennen keski/vaihtari-ikää suhteellisen samannäköinen että siihen ulkonäköön ehtii jo tottua.
Nuorena muutoksia tapahtui koko ajan, mutta sitten kun se viimeinenkin lapsenpyöreys katoaa lähempänä kolmeakymppiä ja piirteet asettuu paikoilleen niin ne pysyy aika muuttumattomina sen reilun vuosikymmenen verran kunnes sitten alkaa taas tapahtua.
Ja sitten se onkin vaan kiihtyvää muutosta ja lopulta jo muutamassa kuukaudessa ikääntyy aivan kamalasti. Sen huomaa omista vanhemmistakin jotka nyt +70-vuotiaina ikääntyy ihan melkein silmissä ja parinkin kuukauden tauko näkemisissä ehtii aiheuttaa välillä niin ison eron olemukseen, että se oikein hätkäyttää. Eikä siis kumpikaan ole mikään raihnainen vuodepotilas vaan ovat aktiivisia ja perusterveitä ihmisiä.
Tuosta tilasta on vielä suhteellisen helppo transformoitua räväkäksi kouvolatukaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo naaman roikkuminen on pahinta.
Jep. Paljon mieluummin sitä ottaisi muutaman harakanvarpaan silmäkulmiin tai vaikka kunnon naururypytkin, kuin tämän valahtaneen ja velton "alanaaman" joka saa näyttämään vaan vihaiselta ja ärtyneeltä sekä epäterveellisesti elävältä sohvikselta. Ja tuo oikeasti sen yhden 10 vuotta lisää ikää. Vähintään.
Tämä maskiaika on ollut siinä mielessä aika ihanaa kun tuon katastrofialueen on saanut piiloon ja peilistä on taas katsonut se tutumman näköinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta tilasta on vielä suhteellisen helppo transformoitua räväkäksi kouvolatukaksi.
Tai huopapallokaulaiseksi marimekko-kauhtanaan pukeutuvaksi tiedostavaksi ja äkäiseksi tantaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä menee vielä 55-vuotiaan helposti 35-vuotiaasta, kunhan päällä on nuorisomuodin mukainen tyköistuva farmariasu.
kumipussihousut henkseleillä, kumisaappaat, flanellipaita ja lippis sekä tietysti ämpäri ja talikko käsissä?
En kyllä itse tiedä ketään 40v naista, jossa ikä ei näkyisi. Sitähän se rupsahtaminen on, iän ja eletyn elämän näkymistä ulkonäössä. Itse rupsahdin 36/37-vuotiaana yhtäkkiä. Silloin lakattiin kysymästä papereita ja hormonitoiminnassa tapahtui muutoksia, minkä vuoksi keho alkoi kerryttää rasvaa eri paikkoihin kuin aiemmin. Jotenkin naama hieman valahti ja nuoren naisen pyöreys kasvoista katosi.