Eikö mies ja nainen voi oikeasti olla vaan kavereita?

Sori tästä tulee varmaan nyt ylipitkä romaani mut ei voi mitään :D
Mulla itelläni on ollut aina lähimmät ystäväni naisia ja itsekin oon aika tyttömäinen tyttö ja nuoruudessani pojat hiukan ujostuttivatkin ja muuten en ollut läheisissä väleissä poikien kanssa kuin vain jos seurusteltiin.
Kuitenkin monilla tytöillä tuntui olevan ihan vaan kavereinakin poikia ja salaa ihailinkin tällaista.

Edellisillä poikakavereillani ei ole ollut läheisiä tyttöystäviä kavereina ja tästä ei ole tullut oikeestaan edes mitään puhetta mutta viime kesänä tapasin netin kautta miehen ja juteltuamme enemmän oli sitten aivan pakko tavata tämä henkilö ihan oikeassakin elämässä ja meillä synkkasi kaikki niin hyvin ekoista sekunneista lähtien. Koko kesä ja sysky menikin kaukosuhteessa ja emme kummatkaan ihan heti halunneet hehkuttaa tätä suhdettamme kaikille, koska tiedostimme että asumme eri maissa ja jo ihan käytännönjuttujen takia suhde voi kaatua. Mutta nyt on tapahtunut edistystä ja asumme samassa maassa, saman katon alla :)

Ihan alkuaikoina mieheni kertoi, että hänellä on enemmän naisia läheisinä ystävinä kuin miehiä ja tämä ei mua yhtään häirinnyt. Voin vaan kuvitella että naisetkin hänen seurassa viihtyy koska miestäni kiinnostaa myös sellaiset naistenjutut, hemmottelupäivät ja naistenleffat vaikka ihan hetero siis on. 
Mieheni varmisti monta kertaa että onko ihan ok mulle että hän lähtee festareille tyttöjoukossa ja vakuuttelin että totta kai koska olihan mieheni kertonut että he ovat hänen parhaita ystäviään ja heidän välillä ei ole koskaan ollut mitään säpinää. Tapasin sitten näitä tyttöystäviä syksyllä ekaa kertaa ja olin tietenkin innoissani ja toivoin että mieheni ystäväni pitäisivät musta. Mutta nämä tytöt eivät hymyilleet mulle kertaakaan, eivät edes puhuneet mulle. Just ja just vastasivat jos kysyin jotain mutta ignorasivat ihan täysin ja tunsin oloni surkeeksi. Yksi tyttö kuitenkin yritti hiukan mutta varsinkin se miehen kaikista läheisin kaveri ei puhunut mulle sanaakaan. En sanonut miehelleni vielä tuosta mitään eikä miehenikään sanonut  vaikka huomasin että häntä tuo käytös vähän harmitti. Sitten ehdotin että kutsutaan taas kaverit kylään illallisen merkeissä. Ensiksi kaikki olivatkin tulossa mutta kun kuulivat että minä olen paikalla niin peruuttivat kutsun. Sitten nähtiin heitä kaupungilla kahvilla taas ja käytös oli yhtä happamaa.
Joulun aikaan muutin pysyvästi samaan maahan mieheni kanssa ja avoliittoon ja kutsuttiinkin tupareihin miehen parhaat ystävät, kaikki muut tulivat mutta mieheni parhain ystävä ei. Tässä vaiheessa miehenikin sanoi että mikä ihme noita naisia vaivaa. Mies sitten oli tavannut kahdenkesken tätä ystäväänsä tupareiden jälkeen ja tyttö oli sanonut ettei kiinnosta olla missään väleissä enää kun muutit yhteen sen huoran kanssa. Mieheni suuttui tuosta ja loukkaantuikin pahasti. Lisäksi tämä rakkain ystävä oli kertonut kaikille muillekin kavereille ettei saa enää kaveerata meidän kanssa.

En oikeesti ymmärrä että miksi ihmeessä? Ikinä en ole käyttäytynyt huonosti heitä kohtaan en ole ollut liian omistushaluinen miestäni kohtaan ja muutenkin ei mulla ollut mitään heitä vastaan. Miehenikin ihan ihmeissään.. ja ei edes olla mitään teinejä enää vaan lähempänä kolmeakymppiä...

Onko muilla vastaavia tilanteita? Onko se vain niin ettei miehet ja naiset voi olla pelkästään ystäviä?