Yksi lapsi ei riitä isovanhemmille.

Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan. Miehen vanhemmat, tai lähinnä miehen äiti, jauhaa koko ajan siitä, kuinka meidän pitäisi tehdä toinen lapsi. Ihan jokaisella tapaamiskerralla aihe otetaan esille. Ihan joka kerta anoppi vaatii minua perustelemaan miksi en suostu synnyttämään hänelle toista lapsenlasta. Yritämme siinä sitten miehen kanssa sanoa vain, että "ei tehdä" ja vaihtaa puheenaihetta, mutta harvemmin onnistuu. Nähdään siis pari kertaa kuussa. Nyt anoppi on alkanut soittelemaan monta kertaa viikossa ollessaan vaatekaupoissa jne, että "löysin tällaisen ja tällaisen vaatteen, ostanko teidän vauvalle?" Tilanne on mennyt vaan hullummaksi, kun ainokaisemme lähestyy kahta ikävuotta. Mikään puhe ei auta. Olemme alle 30v. joten emme voi valehdella sterilisaatioista. 

Itseäni ahistaa jo aika paljon vauvasta hössöttäminen. Tyttäremme tajuaa jo paljon asioita enkä halua hänen luulevan, että meille tulee vauva. Ja vaikka on kyse suurimmalta osin hyväntahtoisesti hössöttävästä mummelista, alkaa puoli vuotta sitten alkanut jauhanta kypsyttää jo ihan kunnolla.

Mitä tässä voi enää sanoa? Ei auta, vaikka sain monta keskenmenoa ennen tätä onnistunutta raskautta. Ei auta, vaikka raskausaika oli vaikea ja makasin osastolla viikkotolkulla. Ei auta, vaikka synnytys oli ihan kamala ja toipuminen murtuneine häntäluineen vei tuskaisen kauan aikaa. Ei auta, vaikka meillä molemmilla vanhemmilla oli vaikeuksia kiintymyssuhteen kanssa ja homma alkoi sujumaan vasta tytön ollessa puolivuotias. Ei ne ole mitään syitä kuulemma. Kaikkeen kun kuulemma tottuu. Eikä sillä ole mitään väliä kuulemma, ettei meistä kumpikaan ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen. Tai sillä, että meillä on alun vaikeuksien jälkeen nyt ihana elämä ja olemme kaikki kolme onnellisia.

En haluaisi olla ilkeä, mutta mikään muu ei tunnu tehoavan. Ja välttelevä ja korvat sulkeva taktiikkakaan ei toimi. Anoppi ei osaa enää puhua mistään muusta. Hänellä itsellään on "vain" kolme lasta, mutta hän on ikuinen vauvakuumeilija ja minun ainoana miniänsä pitäisi ilmeisesti täyttää hänen vauvankaipuunsa.

Mies alkaa olla kypsempi äitiinsä kuin minä. Tänään riitelimme miehen kanssa, koska en halunnut hänen olevan ilkeä äidilleen tässä asiassa. Mutta pitäisikö sittenkin vain antaa miehen hermostua kunnolla ja sanoa sanottavansa?