Lukion opet on ylikuormittuneita. Entä oppilaat?

Tarvittaisiin "uudistusrauha" koulumaailmaan. Eli ei jatkuvia uudistuksia.

Uupumusta varmasti löytyy oppilaista ja henkilökunnasta.

Kun tunnit päivässä, viikossa tai kuukaudessa ei enää riitä töiden tekemiseen täysillä, jos on jotain muutakin elämää kuin työ (kaikilla pitäisi olla), niin pakkohan se on jossain kohtaa työn laadusta tinkiä. Nukkuakin olisi hyvä ehtiä. Liika työ tappaa, sekin tiedetään.

Olen onnellinen, että olin lukiossa vuosikymmeniä sitten ja opiskelun maisteriksi. Jotenkin oli inhimillisempää silloin. Tiukkaa oli toki, mutta tuntuu että nykyisin ei edes lukiossa ole enää inhimillisyyttä.

Lukio-opiskelun rima on paljon matalammalla kuin 15-20 vuotta sitten.

Kokoomuksen äänestäjä

Miten niin miksi? Mitä työtä itse teet?

Asiantuntijatyössä hommat eivät lopu ikinä. Esimerkiksi opettajan työn voi aina tehdä paremmin. Aina voi käyttää enemmän aikaa itsensä kehittämiseen ja uuden opiskeluun, tuntien suunnitteluun, oppilaiden kanssa jutteluun, arvioinnin miettimiseen jne.

Jos ei itse vedä rajaa johonkin, niin eihän sitä sitten ole olemassakaan. Jos tavoitteena on jaksaa työssä kymmeniä vuosia, on opittava säätelemään itse työn määrää.

On ne opiskelijatkin ihan yhtä ahtaalla kuin opettajat. Päättäjät olettavat, että koulutuksesta voidaan säästää miljardeja mutta samalla se ei saisi näkyä tuloksissa ollenkaan. Muutoksia tehdään vain muutoksen takia. Kaikki koulumaailmassa työskentelevät ovat jo valmiiksi ajettu ahtaalle ja ovat burn outin partaalla mutta jatkuvasti silti lisätään työmäärää. Kaikki mahdollinen on aina koulun tehtävä kun esim. sosiaalipuoli ei saa omaa osuuttaa tehtyä niin ne hommat sysätään aina opettajille (viime aikoina esim. lapset puheeksi, puheterapia siirtynyt kouluille jne.) Työmäärää ja kirjaamista lisätään jatkuvasti mutta palkka pysyy samana eikä vastaavasti mitään työtehtäviä poisteta että ehtisi tehdä uudet pakolliset hommat. Sitten ihmetellään miksi lähes jokainen opettaja miettii alan vaihtoa. Meidän opehuoneessa on yleisin puheenaihe se, mitä alkaisimme jatkossa tekemään. Kaikki rakastavat varsinaista opetustyötä mutta sehän on nykyään vain pienen pieni sivuhomma kaiken sen muun työn ohella. 

On opiskelijat ahtaalla. Usein on puhuttu, kuinka lukiolaisten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Ovat henkisen oravanpyörän häkissä jo tuossaxelämänvauheessa. Olisiko tästä ”kiittäminen jatkuvaa muutosta, yleisesti kiihtyvää elämänrytmiä. Nykyään kun koko maailma on koko ajan mukana. Hallitseminen on hankalaa.