Lue keskustelun säännöt.
Ex ja yhteinen lapsi
10.11.2021 |
Meillä oli todella myrkyllinen suhde ja sen päätyttyä olen kunnolla oppinut näkemään millainen ex oli (manipulointia, gaslightingia, pettämistä, valehtelua yms.) Ja en vaan haluaisi olla missään tekemissä.
Yhteisen lapsen asiat olen valmis sopimaan emaililla ja kiireelliset viestein. Tavata en halua, enkä esim. Halua, että ex hakisi lasta täältä meiltä.
Jotenkin tuntuu, että neuvola ja mies syyllistää minua tästä ja olen hankala.
Tällä hetkellä käyn terapiassa ja minulla on masennus- ja ahdistuslääkitys, sillä kaikki kanssakäyminen miehen kanssa on tällä hetkellä Ai kamalaa, koska en osaa erottaa vielä omia pettymyksen, katkeruuden ja viha tunteita siitä, että olemme molemmat lapsellemme vanhempia.
Päälle painaa vielä se, että mies on ollut ison osan lapsen elämästä muualla kuin läsnä ja nyt vain ärsyttää, kun tulee olemaan vuoden isä. Todella hyvä vaan, jos oikeasti vihdoinkin haluaa oikeasti olla isä lapselle, mutta onko minun oikeasti pakko nähdä? Eikö email toimi? Ja tietenkin jotkut pakolliset juhlapäivät yms?
En poissulje sitä, että jonakin päivänä voisimme olla paremmissa väleissä, mutta se päivä ei ole tänään; miksi vain minua pitäisi taipua?
Onko kellään kokemusta? Kaipaisin vertaistukea
Kommentit (24)
Mikäli ex käyttäytyy asiallisesti niin lapsen kannalta on parasta että lapsi näkee että vanhemmilla on asialliset välit. Kyllä se viha ajan kanssa katoaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kokemusta syyllistämisestä; kuulemma se että jätin koululaiset isän portin pieleen autolla, oli manipulaatiota ja viestitti lapsille että isän luona on jotain kamalaa, pahaa ja vältettävää. Piti mennä ovelle ja koputtaa kuulemma. Joskus sitten taas olisi pitänyt lasten tulla bussilla ja kuskaamiseni merkitsi kontrollinhalua ja epäluottamusta. Isä myös osasi esiintyä erittäin edukseen opettajien ym kanssa.
Harmittaa jälkeenpäin että konflikteja välttääkseni ajattelin yleensä, että viisaampi väistää. Olisi pitänyt vetää omaa linjaa eikä tanssia exän pillin mukaan.Jos on voimaa ja intoa erota, niin omantunnon pitää olla sen verran puhdas, että pystyy tapaamaan eksän kasvotusten lasten asioihin liittyen.
Hah, just tuollaista syyllistämistä eksä harrasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kokemusta syyllistämisestä; kuulemma se että jätin koululaiset isän portin pieleen autolla, oli manipulaatiota ja viestitti lapsille että isän luona on jotain kamalaa, pahaa ja vältettävää. Piti mennä ovelle ja koputtaa kuulemma. Joskus sitten taas olisi pitänyt lasten tulla bussilla ja kuskaamiseni merkitsi kontrollinhalua ja epäluottamusta. Isä myös osasi esiintyä erittäin edukseen opettajien ym kanssa.
Harmittaa jälkeenpäin että konflikteja välttääkseni ajattelin yleensä, että viisaampi väistää. Olisi pitänyt vetää omaa linjaa eikä tanssia exän pillin mukaan.Jos on voimaa ja intoa erota, niin omantunnon pitää olla sen verran puhdas, että pystyy tapaamaan eksän kasvotusten lasten asioihin liittyen.
Niin juuri! Jos ex on heitellyt sinua seinille, niin siihen on varmasti ollut syynsä. Kyllä sitä exää pitää nähdä!
Eiku...
Jos on voimaa ja intoa erota, niin omantunnon pitää olla sen verran puhdas, että pystyy tapaamaan eksän kasvotusten lasten asioihin liittyen.