Miksi mies jättää vauvaperheen?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:26"]

Riippuu miehestä. Raskas elämäntilanne valvomisineen ja oman ajan puutteineen, mistään ihanasta yhteiselämästä ja villistä rakkauselämästä puhumattakaan. Miehen on helppo lähteä, nainen sosiaalisesti naulitaan "ristille" jos saman tekee, vaikka miltä tuntuisi. Eli naiset purevat hammasta, koska äitiys on niin pyhä asia edelleen. Miehet voivat vedota milloin mihinkin ja yleensähän todetaan, että teki mies mitä tahansa (ikävää, negaa) se on jollain tavalla naisen/vaimon/avovaimon vika.. Eli etsii muualta sitten "onnensa". Tätä mahdollisuutta ei naisella lähestulkoon missään tapaukessa ole, ellei vakavasti sairastu itse. Mies on heikompi, paitsi fyysisesti...useinkin, valitettavasti. Mutta onneksi suurin osa on ihan ok-isiä, jotka jaksavat odottaa sitä helpompaa ja parempaa aikaa, joka takuulla tulee.  Hankala kysymys vastata, kun viime vrk.n aikana lukijat tyhjentäneet sanaista arkkuaan niin aktiivisesti...ettei kannata käyttää sanoja narsismi, itsekkyys, vastuuntunnottomuus, oman edun tavoittelu tms. ;)

[/quote]

"Äitiysneuvola on nykyään myös isyysneuvola"

http://www.surkkari.fi/pdf/2012/201245_ke/sjl07p24.pdf

Muistelen lukeneeni Oulun seudulla perustetusta isien vartaistukiverkostosta tai kerhosta. Perustajana oli lääkäri, isä itsekin. Lopulta myös löysin aiheesta pari juttua. 

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1268921

http://www.kaleva.fi/sunnuntain-puheenvuoro/elakoon-aktiivinen-isyys/188476/

Kannatan ehdottomasti myös isyyden tukemista. Oma isäni ei osannut olla isä minulle eikä myöskään lasteni isä. Molemmilla oli isyys täysin hukassa. Tuntui siltä, että kumpikaan ei ymmärtänyt, millaista on olla lapsi ja miten lapsia kohdellaan. 

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Minkä ikäinen olit kun hän jätti?! Vauva?! Aina ei vaan asiat ole niin kuin äiti sanoo. Oma isäni ei edes tiennyt minusta vaikka äiti aina syytti häntä perheensä jättämisestä.

[/quote]

Kyllä hän on minusta tiennyt, ja on itse myöntänyt lähteneensä. Toki vanhemmilla oli riitoja, mutta äiti ei häntä kieltänyt meitä näkemästä, hän teki aivan itse sen päätöksen.

[/quote]

Myöntänyt lähteneensä itsekäistä syistä?! Vai suojellut äitiä ottaen kaiken syyn itselleen?! 

Siinä vaiheessa kun äidistä tulee yksinhuoltaja, isällä ei ole enää mitään oikeuksia lapsiinsa, ellei toisin ole sovittu.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Minkä ikäinen olit kun hän jätti?! Vauva?! Aina ei vaan asiat ole niin kuin äiti sanoo. Oma isäni ei edes tiennyt minusta vaikka äiti aina syytti häntä perheensä jättämisestä.

[/quote]

Kyllä hän on minusta tiennyt, ja on itse myöntänyt lähteneensä. Toki vanhemmilla oli riitoja, mutta äiti ei häntä kieltänyt meitä näkemästä, hän teki aivan itse sen päätöksen.

[/quote]

Myöntänyt lähteneensä itsekäistä syistä?! Vai suojellut äitiä ottaen kaiken syyn itselleen?! 

[/quote]

Myöntänyt lähteneensä itsekkäistä syistä. Onko se niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset vain ovat itsekkäitä? Syy ei aina ole äidissä. Jopa hänen omat sukulaisensa ovat sanoneet, että vika oli ihan yksinomaan hänessä itsessään.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:27"]

Mun mies jätti. Hänellä ei vaan jotenkin pää kestänyt. Oli aina sellainen kovin herkkä ja masentumaan taipuvainen. Mutta jotenkin vauvan tultua miehellä meni vaan yli. Hän oli enemmän ja enemmän ahdistunut, ja vaikka pyyteli anteeksi käytöstään, ei voinut muuta kuin paeta baareihin että "pää pysyisi koossa". Lopulta lähti sitten kokonaan vauvan ollessa 8 kk, mitä pidin lähinnä helpotuksena. Ei sitä ahdistusta ja tempomista ollut kiva arjessa katsoa. Sittemmin miehellä on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja ei onneksi ole enää perheenperustamishommia yrittänyt.

[/quote]

Mietin tätä omasta näkökulmastani, että onko miehellä helpompi lähteä? Sairastuin vauvan syntymän jälkeen pahaan masennukseen ja olin sairaalahoidossa. En kuitenkaan ajatellut lähteväni ja jättäväni vauvaa, vaikka oloni oli kamala. Vai onko niin, että naisilla on helpompi pyytää ja saada apua vauvan syntymän jälkeen? Rakennetaanko miehille liian isoja vaatimuksia tyyliin, että perhevalmennuksessakin koko ajan hoettiin, että isä tukee ja isä auttaa ja isä sitä ja tätä.

Osa äideistä "sekoaa" miehen näkökulmasta.  Syyt voivat olla "hyviä", syn.jälk. masennus, väsymys,  uusi perhetilanne voi  esiin "lievät" luonnevikaisuudet/mielenterveysongelmat.

Tämäkin palsta on täynnä äitien vertaiskatkeruuden ylläpitoa, missä ollaan esimerkiksi katkeria siitä, että mies saa olla töissä ja nauttia aikuisista kontakteista ( totuus voi sitten olla, että pomo hiillostaa, kollegat puukottavat, asiakkaat haukkuavat ja kun kotiin pääsee ja oven avaa niin haukutaan täysilaidallinen, että sika kun käyt töissä)

Kaikki yhteinen voi loppua, jos mamma on koko ajan mamma. Tuohon kun lisätään läheisyyden ja seksin loppuminen, niin työntö on valmis.

Jätti toisen naisen takia. Vaan mitä sellasella paskaläjällä tekee, kertoo ihmisestä paljon kun pystyy jättämään perheen (ja vauvan) toisen naisen takia. Itsekästä ja oksettavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:27"]

Mun mies jätti. Hänellä ei vaan jotenkin pää kestänyt. Oli aina sellainen kovin herkkä ja masentumaan taipuvainen. Mutta jotenkin vauvan tultua miehellä meni vaan yli. Hän oli enemmän ja enemmän ahdistunut, ja vaikka pyyteli anteeksi käytöstään, ei voinut muuta kuin paeta baareihin että "pää pysyisi koossa". Lopulta lähti sitten kokonaan vauvan ollessa 8 kk, mitä pidin lähinnä helpotuksena. Ei sitä ahdistusta ja tempomista ollut kiva arjessa katsoa. Sittemmin miehellä on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja ei onneksi ole enää perheenperustamishommia yrittänyt.

[/quote]

Mietin tätä omasta näkökulmastani, että onko miehellä helpompi lähteä? Sairastuin vauvan syntymän jälkeen pahaan masennukseen ja olin sairaalahoidossa. En kuitenkaan ajatellut lähteväni ja jättäväni vauvaa, vaikka oloni oli kamala. Vai onko niin, että naisilla on helpompi pyytää ja saada apua vauvan syntymän jälkeen? Rakennetaanko miehille liian isoja vaatimuksia tyyliin, että perhevalmennuksessakin koko ajan hoettiin, että isä tukee ja isä auttaa ja isä sitä ja tätä.

[/quote]

Itse en kokenut että miehelle mitään vaatimuksia olisi rakennettu. Missään perhevalmennuksessa ei edes käyty, ja meillä oli muutenkin selvää se että varsin perinteiset roolit tulee olemaan miehen vaativan työn takia, eli minä hoidan pääosin lapsen ja mies työn. Mutta vaikka ei tosiaan tarvinnut käytännön hoitotoimenpiteisiin osallistua, ni jo se pelkkä "kitisevän" vauvan läsnäolo ja sen vaatima huomio minulta oli miehelle ihan liikaa. Mutta tosiaan en mistään miestä syytä, koska itsekin näin että hän ei ilkeyttään hylännyt vaan oli itsekin ihan henkisen täyden luhistumisen partaalla. Parempi lähteä kuin sitten vaikka epätoivoissaan sortua johonkin perhesurmiin.

Valitettavasti lähes kaikki yhteiskunnan huolenpidosta lapsiperheitä kohtaan kohdistuu lapsen ja äidin hyvinvointiin. Vai onko joku kuullut isyysneuvolasta? Tai siitä että neuvolasta olisi kyselty miehen jaksamisen perään? Kolmen lapsen isänä voin sanoa, että mielenkiinto minua kohtaan rajoittui ainoastaan siihen, miten minä olen auttanut. Koska emme olleet vielä silloin naimisissa, on lastenvalvojallakin tullut käytyä. Siinä lasten tunnustamistilaisuudessakin tuli hyvin esille se, että velvollisuuteni on kirjattu lakiin. Oikeuteni taas riippuvat äidin mielipiteestä.

Kaikilla näillä annetaan viesti, että mies on tavallaan ulkopuolinen, jolla on vain velvollisuuksia. Nainen ja lapsi muodostavat perheen ja mies, ystävät ja isovanhemmat tukiverkon. Ei ole siis mikään ihme, että vaikeuksissa oleva mies ei jaksa kiinnostua lapsista, kun ei hän ole välttämättä aidosti vanhemmaksi koskaan päässytkään. Eikä yhteiskunta ole mitenkään osoittanut mielenkiintoa miehen auttamiseen. Sillä varmaan on osansa siihen miksi miehet eivät perheasioissa apua pyydä.

Luuseri. Piste.

Mun mies jätti. Hänellä ei vaan jotenkin pää kestänyt. Oli aina sellainen kovin herkkä ja masentumaan taipuvainen. Mutta jotenkin vauvan tultua miehellä meni vaan yli. Hän oli enemmän ja enemmän ahdistunut, ja vaikka pyyteli anteeksi käytöstään, ei voinut muuta kuin paeta baareihin että "pää pysyisi koossa". Lopulta lähti sitten kokonaan vauvan ollessa 8 kk, mitä pidin lähinnä helpotuksena. Ei sitä ahdistusta ja tempomista ollut kiva arjessa katsoa. Sittemmin miehellä on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja ei onneksi ole enää perheenperustamishommia yrittänyt.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että isä uskalsi jättää perheensä. Eikä jäänyt suhteeseen vain siksi, että on hyvä jätkä. Kaksi synnytyksen jälkeistä masennuksesta kärsivää ei voi yhdessä luoda toimivaa perhettä.  yh since -98

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

Minusta on ihan typerää, kun palstalla aina syytetään tästäkin naisia. "Mitäs hankit sellaisen kanssa lapsia". Haloo, vika ei todellakaan ole naisessa, vaan siinä miehessä.

Mies tuntee yhtäkkiä olevansa ulkopuolinen omassa perhessään.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Grow up! Ja te mielestänne annatte lapsillenne hvyä esimerkin velloa tuossa katkeruudessa, kun kaikki ei mene tismalleen oikein  niin kuin ohjekirjoissa sanontaan. Mikään ei koskaa noin mustavalkoista! Parisuhden on aina kahden kauppa, jossa pelkä yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kummassakin vikaa. Ehkä tästä olisi hyvä äidin kanssa keskustella, ehkä hänkin on jo kasvanut aikuiseksi!

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Minkä ikäinen olit kun hän jätti?! Vauva?! Aina ei vaan asiat ole niin kuin äiti sanoo. Oma isäni ei edes tiennyt minusta vaikka äiti aina syytti häntä perheensä jättämisestä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Grow up! Ja te mielestänne annatte lapsillenne hvyä esimerkin velloa tuossa katkeruudessa, kun kaikki ei mene tismalleen oikein  niin kuin ohjekirjoissa sanontaan. Mikään ei koskaa noin mustavalkoista! Parisuhden on aina kahden kauppa, jossa pelkä yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi miettiä olisiko kummassakin vikaa. Ehkä tästä olisi hyvä äidin kanssa keskustella, ehkä hänkin on jo kasvanut aikuiseksi!

[/quote]

Kuten sanoin, parisuhteet voivat päättyä. Mutta jos lapset hylkää siinä samassa, niin ei ole mitään oikeutta tulla takaisin heidän elämäänsä. Tai toisin sanoen, lapsilla ei ole sellaista vierasta miestä velvollisuutta ottaa elämäänsä. Lapsillani on kolme rakastavaa ja ihanaa isovanhempaa, heille ei edes puhuta neljännen olemassa olosta, eikä katkeruus sävytä arkeamme, joten tuskin he jäävät mistään paitsi. Parempi näin, kun se, että odottaisivat aina isoisää, joka on luvannut tulla käymään, mutta ei tulekaan. Haluan lasteni lähelle aikuisia, joihin voi luottaa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

Minun isäni vain yksinkertaisesti oli itsekäs p:apää. Jätti perheemme toisen naisen takia. Myöhemmin on anellut meiltä lapsilta anteeksiantoa, mutta ei ole herunut. Tämä alkoi, kun hänestä tuli (tai no, olisi tullut) isoisä. Kukaan meistä ei anna isän tavata lapsenlapsiaan. Ihan oikein hänelle. On nimittäin ihan ok jättää vaimo, mutta lapset jättää vain todellinen tunteeton idiootti.

[/quote]

Minkä ikäinen olit kun hän jätti?! Vauva?! Aina ei vaan asiat ole niin kuin äiti sanoo. Oma isäni ei edes tiennyt minusta vaikka äiti aina syytti häntä perheensä jättämisestä.

[/quote]

Kyllä hän on minusta tiennyt, ja on itse myöntänyt lähteneensä. Toki vanhemmilla oli riitoja, mutta äiti ei häntä kieltänyt meitä näkemästä, hän teki aivan itse sen päätöksen.

Riippuu miehestä. Raskas elämäntilanne valvomisineen ja oman ajan puutteineen, mistään ihanasta yhteiselämästä ja villistä rakkauselämästä puhumattakaan. Miehen on helppo lähteä, nainen sosiaalisesti naulitaan "ristille" jos saman tekee, vaikka miltä tuntuisi. Eli naiset purevat hammasta, koska äitiys on niin pyhä asia edelleen. Miehet voivat vedota milloin mihinkin ja yleensähän todetaan, että teki mies mitä tahansa (ikävää, negaa) se on jollain tavalla naisen/vaimon/avovaimon vika.. Eli etsii muualta sitten "onnensa". Tätä mahdollisuutta ei naisella lähestulkoon missään tapaukessa ole, ellei vakavasti sairastu itse. Mies on heikompi, paitsi fyysisesti...useinkin, valitettavasti. Mutta onneksi suurin osa on ihan ok-isiä, jotka jaksavat odottaa sitä helpompaa ja parempaa aikaa, joka takuulla tulee.  Hankala kysymys vastata, kun viime vrk.n aikana lukijat tyhjentäneet sanaista arkkuaan niin aktiivisesti...ettei kannata käyttää sanoja narsismi, itsekkyys, vastuuntunnottomuus, oman edun tavoittelu tms. ;)