Millaista se yh-äidin elämä nyt sitten on?

Ihan ensimmäiseksi suosittelen, että et missään tapauksessa yritä muuttaa ajatusmaailmaasi tai keksiä mahdollisiin ongelmiin ratkaisuja. Ehdotan, että mietit vielä enemmän kaikenlaisia ongelmia, kuinka sun elämäsi on kamalaa ja maineesi on mennyttä, jos yh-statuksen omaat. Ja muista vihata ja kerätä katkeruutta ex-miestäsi kohtaan ja muistat myös lapsillesi kertoa, kuinka sun oma elämäsi on pilalla.

Lue tota 875 grammaa -ketjua, niin silmäsi aukeavat sen suhteen, kuinka yh-äiteihin suhtaudutaan. 

no kun sulla kerran on työpaikka, niin ensimmäiseksi kannattaa mennä töihin. Siitä saat rahaa, jolla voit ostaa lapstenhoitopalveluja niiksi hetkiksi kun sun pitää mennä kampaajalle tai harrastuksiin. Kaupassa käyt kävellen tai bussilla ja jos tarviit autoa niin hankit ajokortin. 

Jos kerran olet "viimein" mennyt naimisiin, olet selvästi pärjännyt yksin aikaisemminkin. Samat opit sitten käyttöön.

Höh. Sun suurin ongelmasi taitavat olla omat ennakkoluulosi ja se, että häpeät omia epäonnistumisiasi. Ei ole olemassa mitään yh-äitielämää. On olemassa tasan yhtä monta erilaista arkea kuin on äitejäkin. Ja sivilisääty on vähän niinkuin sivuseikka. Eroaminen on tänä päivänä niin yleistä, ettei missään katsota yh-äitejä karsaasti.- Jos ei sitten paikalle satu jotakin asennevammaista typerystä. (Sun otsikosta voi kuvitella että olet itse ollut sellainen ja siksi olet pulassa kun jouduitkin siihen tilanteeseen ...?) Mä olen eronnut muutama vuosi sitten, enkä ole missään, sekuntiakaan kokenut olevani joku "pahamaineninen yh-äiti" jotka katsotaan karsaasti. Päinvastoin, tunnen itseni viehättävämmäksi, vahvemmaksi, pärjäävämmäksi kuin koskaan. Ehkä se johtuu siitä, että otin eron käsittelyn ihan tosissani ja olen saanut käsiteltyä monia elämääni häirinneitä asioita, itsessäni. Myöskään lapseni eivät kanna mitään yh-äidin lapsiressukka- ssatusta vaan ovat ihania, pärjääviä pikku koululaisia. Ero on valtava ja raskas projekti johon kuluu useampi vuosi, jos siitä haluaa päästä eteenpäin. Yleensä myös erotaan siksi että asiat muuttuisivat paremmaksi, ei siksi että voisi ottaa itselleen uhriyh-rassukan viitan. Ainoa mikä erossa on ollut ikävää on se, että tulotaso heikkenee huomattavasti ja eihtuttaa sillä lailla stressiä. Mun neuvo on että unophda nyt viimeistään tuollaiset idioottimaiset yh-asenteet. Lisäksi loistava hetki opetella miettimään mikä itselle on tärkeää ja lopettaa muiden mielistely ja mielipiteiden kyseleminen. Sulla on pienet lapset, joten arjen sujuminen on se tärkein. Aika ja raha ovat rajallisia ja niin ovat myös voimavarat. JOten priorisoi. Väännä paperille ns rautalangasta mitkä ovat tärkeimmät asiat lasten, kodin, työn ja sun jaksamisen kannalta. Unohda kaikki turha ja kaikki mikä vie turhaan energiaa. Pidä huolta itsestäsi, jos sä voit huonosti, voi koko muukin paletti. IOn tärkeää että on apua ja verkostoja ja väsymyksen hetkillä joku jolle voi valittaa kurjaa oloaan. Suurin virhe on esittää jotain sankaria tai yrittää olla liian fiksu ja pärjäävä. Ero ja arjen pyörittäminen yksin voivat olla tosi raskaita juttuja, apu on todella tärkeää. Ero on lupumista, että jotain uutta pä'äsis alkamaan. Mutta niin on koko elämäkin, että sitä on siinä mielessä turha surra. Paras tuli on ihminen joka on eronnut ja siitä selvinnyt. Ne jotka eivät ole eronneet eivätkä pyöritä arkea yksin, eivät tiedä mitä käyt läpi. Mulla katkesi eron aikana pari ystävyyssuhdetta juuri siihen, etten jaksanut kuunnella kaikkitietäviä ihmisiä joilla ei ollut mitään käsitystä siitä millaisessa elämäntilanteessa olen. Siis vertaistuki. Hyvää tukea saa myös mm Mannerheimin lastensuojeluliitosta. ja neuvola on sitä varten että voit pyytää apua ja tukea. Kuin myös terveyskeskus.

Huoh. Et varmaan pärjää mitenkään, kun nyt jo teet sen noin vaikean kuuloiseksi. No miten, öö otan lasten kanssa bussin alle ja menen. Ei ole katsottu ikinä mitenkään oudoksuvasti missään. Mistä olet tälläisiä päähänpinttymiä kehittänyt? Oikeastaan voisin kysyä, että mihin tässä muka miestä tarvitsisin. Osaan kyllä itsekin, aikuinen nainen.

Lapset päiväkotiin kun siltä tuntuu, hae opiskelemaan, tee niitä asioita jotka tuovat hyviä juttuja elämääsi. Olen yh, kolme lasta, en ole koskaan törmännyt siihen että olisin pahamaineinen, luuseri tm vaan saanut paljon posit. palautetta rohkeasta ratkaisusta, siitä että olen jaksanut kasvattaa lapset niin hyvin jne. Yksinhuoltajuus ei vaivaa minua joten se ei ole vaivannut ketään muutakaan. Useat miehet ovat myös halunneet kanssani vakavaan suhteeseen, sitoutua - lapset eivät siis olisi olleet este, tein kuitenkin sen päätöksen että otan uuden miehen saman katon alle vasta sitten kun asun yksin. Ilman autoa oli ja on oma haasteensa liikkua mutta julkisilla pääsee. Kaiken roudaamiseen ehti kuitenkin kyllästyä totaalisesti. Raha oli tiukalla mutta yksinhuoltajuuden hyvät puolet peittoavat vaikeudet. Kotirauha, saa itse päättää kaikesta jne. Lapsetkin kasvavat. Oppii organisoimaan asioita tehokkaasti ja järkevästi. Kannattaa pyytää lastenhoitoapua kauppareissujen ym ajaksi, säästät hermojasi ja voimiasi. Tai tilaa ruuat netistä jos se on paikkakunnalla mahdollista, samoin kaikki muu - vaatteet, tavarat, kosmetiikka jne. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä. Pärjäät kyllä. Verkostoidu muiden yksinhuoltajien kanssa niin voitte auttaa toisianne. Lakkaa miettimästä mitä muut sinusta ajattelevat.

Täällä yksi joka jäi kuuden lapsen yh:ksi. Olen peruspositiivinen, lämmin ja rakastava, ihan nätti myös joten miehiä kyllä olisi enemmänkin tarjolla. Nyt seurustelen ihanan komean treenatun hellän ja rakastavan miehen kanssa. 

Ensinnäkin, päätä ettei sinusta tule katkeroitunutta eronnutta naista joka jää märehtimään menneitä. Se oli ja meni, pääsit kusipäästä ja nyt sulla on edessäsi maailma täynnä mahdollisuuksia. Mene ihmeessä opiskelemaan, pääset tehokkaammin irti vanhasta elämästä ja kohti uutta parempaa onnellisempaa elämää.

Sinun täytyy sovitella elämäsi eri tavalla kuin ennen. Älä suhtaudu niin että on hankalampaa, suhtaudu niin että on erilaista. Ruokaa saa kotiinkuljetuksella Alepoista, Prismoista, Citymarketeista jne (kauppakassi.fi), Ikeaan menee busseja ja sieltäkin saa kotiinkuljetuksen isommille jutuille. Kotiinkuljetuksella saa nykyään melkein mitä vaan, hyödynnä sitä. Verkostoidu, Facebookissa esim Hätäkahvi-ryhmät joista voi kysellä hoitoapua ja vertaistukea muilta äideiltä. Harrastuksista voi joutua tinkimään tai palkkaat lastenhoitajan niiden ajaksi tai vaihdat päikseen hoitovuoroja toisen perheen kanssa. Kuljetus-, lastenhoito- ja remppa tns apua saa myös esim Aikapankeista. 

Alkuun voi tuntua hankalammalta, mutta ajanmittaan huomaat olevasi tehokkaampi, taitavampi ja sitkeämpi kuin ennen. Pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. Kun suhtaudut myönteisesti tähän uuteen käänteeseen elämässäsi, näet siinä enemmän hyviä puolia. Se ihana vapaus, keveys ja onnellisuus kun vaikean suhteen painolasti putoaa hartioilta! Kuin uusi elämä jossa kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Uusia haasteita, ystäviä, ihmissuhteita. Positiiviset ajatukset kantaa vaikeiden paikkojen yli. 

Ihanaa, kerrankin tällainen ketju! Yh-äidit arvostavat ja kehuvat itseään. Hienoa! Koska yh:t ovat arjen sankareita! Yksinhuoltajana on pakko kasvaa, kehittyä, sisuuntua, osata hoitaa iso paletti kaikenlaisia asioita. Ja kun sen vielä osaa tehdä katkeroitumatta, niin vau! Sen sijaan että yh:n lapsista kasvaisi onnettomia luusereita, monesta kasvaa äitinsä mallin mukaan sisukkaita, toiveikkaita nuoria, joilla on elämän perustaidot hallussa.

Ihan normaalia perhe-elämää, paitsi vaatii valtavan paljon enemmän työtä, kuin kahden aikuisen taloudessa. Olen jäänyt 8 vuotta sitten yh:ksi ja olen edelleen samassa työpaikassa, kuin silloinkin. Aikatauluttaminen on tarkkaa ja oma vapaa-aika jää olemattomaksi. Itse olen ihan täysin yksin, koska ex-mieheni on sairastunut alzheimeriin, asuu palvelutalossa, eikä pysty edes tapaamaan lastaan. 

Parisuhdetta minulla ei ole ollut koko aikana kun olen ollut yh. Eikä treffejä, eikä seksiä. Baareissa en ole ikinä käynyt, eikä se asia ole yksinhuoltajaksi jäätyäni muuttunut. Mitään muita tukia en saa, paitsi lapsilisäkorotuksen. Tulen ihan hyvin työlläni toimeen.

Katkerat misogynistit mielipiteineen eivät mun päätäni vaivaa ja on ihan sama mitä normaalit miehet musta ajattelevat. Mulla ei ole ollut eron jälkeen enää mitään tarvetta uuteen parisuhteeseen. 

Kyllähän se hirvitti ensin. Ajatteli, ettei ole varaa erota, ettei osaa, että asuminen on kallista...

Kuitenkin kun on työpaikka, niin aika monesta selviää. Ja niiden penskojen kanssa on vaan pakko raahautua päivästä toiseen. Ihmeesti sitä pääsee paikasta toiseen ihan vaan kävelemällä tai kehittämällä näitä verkostoja - kysäsepä ääneen, että olisiko joku menossa ikeaan, tarvitsit sieltä jotain.

Pyydä apua rohkeasti, mutta älä tuudittaudu siihen että joku hoivaisi sinua. Olet aikuinen ihminen, äiti ja oman soppasi keittänyt. Nyt vaan lusikoimaan. Itse en varsinaisesti ole uskonnollinen ihminen, mutta tykkään termistä rukousvastaus. Joskus asiat ratkesivat kuin ihmeen kautta, joskus se "rukousvastaus" oli siinä, että ihan omat voimat riittivät.

Älä jää yksin. Rakenna verkostoa. Mene mukaan vaikka seurakunnan äitikerhoihin, yksinäisten illanviettoihin, onhan näitä. Alfa-kurssillakin on lastenhoito järjestetty.

Ja aika kulkee koko ajan eteenpäin. Pienten lasten kanssa on omat murheet, sitten tulee uusia. Ja sinä löydät niihin ratkaisut, ihan itse.

Harrastukset kannattaa unohtaa siksi aikaa kun saat rutiinit rullaamaan ja kampaajakaan ei ole pakollinen. Ilman autoa pärjää mutta onhan se iso helpotus varsinkin siinä vaiheessa kun penskat alkavat harrastamaan joten harkitse ajokorttia. Ihanaa että et kysynyt rahasta mitään, sitä on siis riittävästi ja se on harvinaista.

Itse olen neljän lapsen yh, ja ajattelen niin, että jos parisuhteessa on joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa (tai molempia) niin lasten kannalta ero on parempi vaihtoehto. Muiden suhtautumisella ei ole merkitystä. Ne, jotka välittävät sinusta ja lastesi hyvinvoinnista saattavat jopa kannustaa sinua! Ja ulkopuolinen ihminen ei  edes tiedä sinun olevan yh, jos liikut lastesi kanssa keskenään, kyllähän monet parisuhteessa olevat ihmiset liikkuvat monesti lastensa kanssa ilman puolisoa. Älä pelkää muiden tuomitsemista, ole rohkea ja irtaannnu, jos suhde on tuollainen.

Itsellä eron jälkeen aloin tapailla miehiä silloin kun lapset olivat isällään, olin jo lopettamassa koko touhua, kun ihan omituisia ihmisiä tuli vastaan, mutta sitten tapasin nykyisen miesystäväni, joka on ihana ja rakastava, ja lasten kanssa tykkää puuhailla ja touhuta. Mies ei tavannut lapsia heti, vaan vasta jonkun ajan yhdessä olon jälkeen, kun olin varma, että seurustelumme johtaa johonkin.

Voimia!

Mä kyllä löysin mahtavan miehen yh:na eli siitä tyhmäatä myytistä voit olla huoleti.

Yh elämä on kuitenkin tosi sitovaa ja hiljaista. Talousxei ole isoin ongelma vaan se että täytyy rakentaa tukiverkosto. On sidottu kotiin lasten kanssa eikä voi edes käydä iltakävelyllä tms tehdä sellaiaia tavallisia asioita mitä muut pitää itsestäänselvyytenä. Tosin jos mies on ollut huono niin elämä vastaavasti helpottuu siinä ja olo varmadti kevenee ap llä.