Onko villakoirat useinkin ärhäköitä ja heikkohermoisia vai onko vain sattumaa että olen törmännyt moneen sellaiseen?

En tiedä muuta kuin että tutun pienet villakoirat eivät oppineet koskaan sisäsiisteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Villakoirista ainoastaan isovillakoirat pääosin tervepäisiä, kaikki sitä pienemmät ihan kauheita murisevia räykkyjä. :(  Toki isoissakin on huonoja sukulinjoja, joissa paljon luonnevikoja ja perinnöllisiä sairauksia. 

Minulla on ihan päinvastaisia kokemuksia isovillakoirista.

Toki yleensä, jos puudeli on pahatapainen, niin sen omistaja on sellainen tyypillinen puudelin omistaja.

Täysin sama kokemus. Ärhäköitä, pelokkaita ja arvaamattomia.

Olen luullut että kyse on sattumasta, mutta ehkei sittenkään ole.

Itsellä kokemus kolmesta villakoirasta, kääpiöitä kaikki. Kaksi niistä erittäin hyvähermoisia, rauhallisia ja ystävällisiä, ei aggressiivia. Mutta yksi heikkohermoinen, pelkoaggressiivinen näykkijä. Aina sanotaan, että vika on vain omistajassa, ja siinä että pieniä koiria ei vaivauduta kouluttamaan, mutta eipä se ihan näinkään ole. Nykyään osaisin jo kokemuksen perusteella todennäköisesti valita aina hyvähermoisen pennun, kun saisin jonkun aikaa pentujen kanssa viettää aikaa ja tutkiskella niiden käytöstä, mutta aikanaan en osannut.

Kaiken kaikkiaan vilakoirat ovat kuitenkin kokemukseni mukaan yleensä hyväluonteisia ja ihania ihmisrakkaita koiria ja huonoluonteiset ovat onnistuneet hankkimaan itselleen korostetun "maineen".

Pienten villakoirien luonneongelmat selittyvät osin pentutehtailulla. Rekisteröimättömiä pentueita teetetään jos jonkinlaisilla koirilla kun kauppa käy :( huonon/aran luonteen lisäksi on sairauksia kuten polviluksaatioita.

Mulla on ollut 2 villakoiraa. (Tai siis toinen niistä on mulla vieläkin. Toinen kuoli 15-vuotiaana )

Luonteeltaan kuin yö ja päivä: vanha koira oli itse rauhallisuus, todella tasainen ja pitkäpinnainen luonne ja nuorempi on kun tasmanian tuholaisen ja pikku myyn risteytys :D

Tämä nuorempi koira on oikein ärhäkkä ja terävä luonteeltaan mutta myös näyttää kiintymystään paljon enemmän. Suurien tunteiden koira. <3 Esim. jos mulla on paha mieli niin se tulee syliin ja painaa pään rintaa/kaulaa vasten ja on siinä ihan hiljaa. 

Se on myös tosi arka uusien ihmisten kanssa.

(Monet muuten unohtaa, että vierasta koiraa ei aleta käpälöimään tuosta noin vaan, vaan ensin annetaan haistaa kättä ja ylipäätään odotetaan että koira tulee itse luokse. Kyllä se tulee jos haluaa tutustua. Tällaisissa tilanteissa se on joskus näykännyt kun joku on suoraan ylhäältäpäin hyökännyt vauhdilla paijaamaan sen päätä.)

Molemmilla koirilla kesti n. vuosi oppia sisäsiistiksi,  se on pienillä roduilla tosi yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemus kolmesta villakoirasta, kääpiöitä kaikki. Kaksi niistä erittäin hyvähermoisia, rauhallisia ja ystävällisiä, ei aggressiivia. Mutta yksi heikkohermoinen, pelkoaggressiivinen näykkijä. Aina sanotaan, että vika on vain omistajassa, ja siinä että pieniä koiria ei vaivauduta kouluttamaan, mutta eipä se ihan näinkään ole. Nykyään osaisin jo kokemuksen perusteella todennäköisesti valita aina hyvähermoisen pennun, kun saisin jonkun aikaa pentujen kanssa viettää aikaa ja tutkiskella niiden käytöstä, mutta aikanaan en osannut.

Kaiken kaikkiaan vilakoirat ovat kuitenkin kokemukseni mukaan yleensä hyväluonteisia ja ihania ihmisrakkaita koiria ja huonoluonteiset ovat onnistuneet hankkimaan itselleen korostetun "maineen".

Tuo on totta, että yksilöissä on synnynnäisiä eroja. Osalla stressiherkkyys on niin jalostunut, että ei vaadi paljon saada koirasta "heikkohermoinen". Pentua väärin kohteleva voi traumatisoida pennuista parhaimman... Ja toisaalta, erittäin fiksu ja hyväsydäminen kasvattaja voi pienten sattumusten kanssa joutua tekemisiin sen tosiasian kanssa, että hänen koiransa on traumatisoitunut (tämä kasvattaja tosin osaa paremmin suojella koiraa stressaavilta tilanteilta).

Siis voi olla todellakin suuria yksilöllisä eroja (missäpä ei olisi, kun kyse on suvullisesta lisääntymisestä, olkoonkin että se olisi sukurutsaista). Koiran omistaja on vain osaselitys koiran luonteessa. Pentuhan viettää kriittisen ajan kasvattajalla.

Valtavasti näkyy rekisteröimättömien villakoirien myynti-ilmoituksia erilaisissa paikoissa. En ikinä ottaisi rekisteröimätöntä koiraa, koska rekisteröimättömyyden syy on usein pentutehtailu tai luvaton joka juoksusta pennuttaminen. Sukurutsan mahdollisuuskin on näissä suuri, joko tahattomasti tai tahallisesti. Emo astututaan uudestaan ja uudestaan isällään tai veljellään.

Polvien patellaluksaatiota ilmenee myös rekisteröidyillä koirilla. Mutta polvivian riskiä pienentää valtavasti se, että ottaa pennun vanhemmista, joilla on tutkittu polvet 0-tuloksisiksi eli terveiksi (tämän voi katsoa Koiranetistä).

Vierailija kirjoitti:

On ne. Aina hampaat irvessä.

Ja toinen on mäyräkoirat.

Numero 44 ja muut asiasta tietävät: Miten luovutusikäisestä tai sitä nuoremmasta pennusta voi nähdä hyvähermoisuuden ja hyvän luonteen ja miten erottaa ne heikkohermoiset? Millaisiin merkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa pienistä koirista on tuollaisia ja uskallan väittää, että se johtuu koulutuksen puutteesta. "Kun se on niin pieni ja söpö, niin ei pikku haukkumiset mitään haittaa." Yhtäkin pikkurotua luulin tuollaiseksi ärhäkäksi, kunnes tapasin muutaman muun samanlaisen, jotka oli koulutettu. Niin ne oli sitten ihan normaaleja koiria, joita ei lastenkaan tarvinnut pelätä. Nuo kamalimmat on yleensä niitä lasten sijaan hankittuja perheenjäseniä, joita pidetään perheen lapsina.

Yleensä kyse on juuri tästä. Tutuillani on pikkukoiria, jotka on koulutettu hyvin ja ovat aivan ihania. Sitten toisilla tutuillani on myös niitä pikkukoiria, joiden annetaan räksyttää tai näykkiä ja naureskellaan vaan, kun se on "Niin söpöä, kun Pupsi isottelee ".

Tottakai koirienkin luonteissa on eroja ja joku hyvinkin koulutettu koira saattaa olla esim. hyvin haukkuherkkä, mutta kyllä suurin osa ongelmista tulee aina sieltä hihnan toisesta päästä, eikä siitä koirasta, oli se sitten iso tai pieni.

Huono koulutus ei todellakaan selitä kaikkia luonneongelmia. Toki moni kasvattaja tykkää kovasti tästä selityksestä. Tutkitustihan tiedetään että emon luonne vaikuttaa erittäin paljon pentujen luonteeseen. Erityiseati arkuuden on osoitettu olevan hyvin voimakkaasti emolta periytyvää.

En sano, etteikö myös löperöllä kasvatuksella saataisi esille koirista ei-toivottuja ominaisuuksia, mutta ei kannata kieltää genetiikan, emon hoivan sekä varhaisen kasvuympäristön merkitystäkään. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota jalostuskoirien luonteisiin. Kuinka moni niin tekee, varsinkaan tälläisenä suuren kysynnän ja korkeitten pennunhintojen aikana, onkin sitten eri juttu.

Vieläkö löytyy kokemuksia villureista?

Vierailija kirjoitti:

Villakoirasta saa kouluttamalla todella tottelevaisen ja ihanan koiran. Ne ovat yksi tottelevaisin rotu mitä on. Sirkuksissakin aikoinaan oli nimenomaan villakoiria esiintymässä. Eli todennäköisesti koulutus on jäänyt tekemättä näille huonokäytöksisille tapauksille. Tai sukusiitoksen aikaan saamaa.

Luulen myös että ongelma on usein juuri siinä että älykästä ja aktiivista koiraa ei kouluteta eikä sille ole riittävästi virikkeitä. Turhautuu, ärsyyntyy ja pienenä rotuna helposti myös pelkää. Ellei ole koulutettu jolloin tietää paikkansa.

Kyllä kasvatus ja koulutus merkkas paljon. Esim tunnen ihania kääpiösnautsereita jotka ei ole ongelmaisia vaan todella seurallisia.

Sitten on yksi tapaus joka räksyttää,haukkuu, uhkailee, takertuu emäntäänsä.

Ihan vain siksi että pidetään lähinnä vauvana eikä ole koulutettu mitenkään

Myös turhautuu koska omistaja ei lenkitä sitä paljoakaan. Iäkkäämpi nainen.

Millaisia virikkeitä ja aktiviteetteja villakoira tarvitsee, ja miten paljon? Eikö normaalilenkit riitä sille?

Oman kokemukseni mukaan mitä pienempi koira sitä ärhäkämpi.

villakoiralla on voimakas luonne ja siksi pitää koulutusasiat olla kunnossa, muuten tulee helposti käytöshäiriöitä. Alkujaanhan villakoiraa on käytetty suojelu ja metsästyskoirana. Älykkäitä ovat, joten helppo kouluttaa, mutta samasta syystä voi koulutus mennä helposti pieleen, jos ihminen ei osaa toimia johdonmukaisesti.

Ainakaan meidän koiria ei voi noin vain käskyttää: niiden pitää ensin kokea, että opeteltava asia on tärkeä ja että siinä on joku pointti.

Meillä on pieni ja keskikokoinen villakoira eikä kumpikaan räyhää vieraille ihmisille, mutta jos ovat yksin kotona, niin eivät päästä vieraita sisään, silloin on kyllä vastassa haukkuvat ja hampaita näyttelevät koirat .  En ole halunnut opettaa koiria pois tuosta, koska ollaan maalla ja meillä on pari kertaa käynyt luvattomia ulkomaisia taulu/julistekauppiaita.  Naapurit ja tutut saa tulla sisälle silloinkin kun olemme pois, mutta kuulemma koirat vahtivat tarkasti mitä tehdään. Kiintyvät syvästi omaan perheeseen eivätkä ole kauheasti vieraiden perään.

Olen villakoiran omistajana huomannut, että oma koirani tulee huonosti toimeen muiden koirien kanssa. Ja yksi syy on se, että koiran ollessa vielä nuori ja kiltti, kohtasimme lenkillä vähän väliä räyhääviä koiria. Villakoira on nopea oppimaan ja oppii valitettavasti myös nopeasti araksi muita koiria kohtaan. Ihmisistä tykkää kyllä kovasti, eikä koskaan ole purrut ketään. Nyt vanhana on menettänyt kuuloaan, niin ei enää niin kovasti reagoi muiden koirien hyökkäilyihin. Jostain kumman syystä oma koirani herättää kuitenkin monissa koirissa aggressiota...

Tiedän, että ihmisille aggressiivisia villakoiria on myös, mutta voi vain arvailla mikä on mennyt pieleen. Naapurissani asuu yksi, joka on käynyt tuttuni lahkeeseen kiinni.