Onko villakoirat useinkin ärhäköitä ja heikkohermoisia vai onko vain sattumaa että olen törmännyt moneen sellaiseen?

Kuinka herkkä musta villakoira on traumatisoitumaan, verrattuna valkoiseen?

Mulla on villakoira, ja kun kävin sen kanssa lääkärissä missä se piti rauhoittaa että saivat hoidettua, niin eläinlääkäri snaoi että se on villakoirilla todella yleistä.

Oma on kyllä oikea sylikoira, haluaisi tutustua kaikkiin ja kaikkeen oli kyse sitten ihmisestä tai oravasta.

Ei ole haukkuherkkä, tai arka. Tätä ei haittaa sade, tykkää matkustaa autolla ja vaikka on jonkin sortin pwrskärpänen, niin silti tarttee myös omaa rauhaa.

Pärjää hyvin kotona työpäivän ajan, ja on sisäsiisti. On tehnyt sisälle vain pari kertaa, silloin kun tuli mulle (kyseessä kodinvaihtaja) ja kun tällä oli maha sekaisin ja ei päässyt ulos koska olin töissä. Osaa pyytää ulos kun tarvitsee.

Keskikokoinen villakoira kyseessä.

Miten niin ruskeat on poikkeus? Eikös erivärisiä risteytetä nykyään keskenään? Mustia ja ruskeita vissiin ainakin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ne on hyvin rauhallisia ja pysyttelee sohvan alla ja nurkissa.

Kesti melkein sekunnin tajuta :D

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ruskeat on poikkeus? Eikös erivärisiä risteytetä nykyään keskenään? Mustia ja ruskeita vissiin ainakin?

Pakko se on, ruskeita on niin vähän. Mutta toisinaan valkoisilta putkahtaa ruskea pentu.

No ainakin osa tietämistäni mustista on ollut todella hysteerisiä ja heikkoluonteisia. Yhden omistajan mukaan hänen kääpiövillakoiransa (musta ja valkoinen) ovat olleet luonteiltaan vaikeampia kuin hänen saksanpaimenkoiransa.

Kaksi toy villistä olen tuntenut. Toinen puri pientä  nukkuvaa poikaani, joten ei ollut mistään koiran vääränlaisesta käsittelystä tms. kysymys. Koira vaan vihasi lapsia ja omistajan mukaan lapset olivat sitä joskus kiusanneet. Toinen oli naapurini kiukkupussi, joka haukkui kaikkea liikkuvaa ja ääntä päästävää. Molemmat olivat vanhojen rouvien "kasvattamattomia", joten kysymys voi olla siitä, eikä luonteesta.

Ymmärtääkseni kaikista väreistä löytyy kaikenlaisia luonteita. Ei voi sanoa että joku väri olisi enemmän tai vähemmän sitä tai tätä, vaan kaikista löytyy kyllä kaikkea.

Meillä musta kääpiövillis ja on helppo, kiltti ja tottelevainen tapaus. Ei hauku muita koiria, mutta ovikelloa ja ääniä pihalla kyllä.

Miinuspuolia tosiaan on se, ettei juurikaan viihdy yksin ja on kova seuraamaan perässä. Turkki pitää trimmata, mutta toisaalta karvaa ei koskaan lähde.

Meillä on ollut kääpiövillakoira, ärhäkkä ja lyhyet hermot. :D Pippurinen luonne ja myös näykki, vaikka sitä yritettiinkin koko ikä kitkeä pois, mut koska oli pieni niin se näykkiminen ei ollut sit NIIN vakava ongelma. Seurallinen, ja aktiivinen, ei mikään "sylikoira". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ruskeat on poikkeus? Eikös erivärisiä risteytetä nykyään keskenään? Mustia ja ruskeita vissiin ainakin?

Pakko se on, ruskeita on niin vähän. Mutta toisinaan valkoisilta putkahtaa ruskea pentu.

Väriristeytykset villakoirilla olivat joskus luvanvaraisia Suomessa. Nykyäänkin pyritään astuttamaan samanvärisellä. Joskus erivärisen kuitenkin uskotaan sopivan astutukseen paremmin.

Ruskea on väistyvästi periytyvä väri, eli molemmilla lisääntyvillä on oltava ruskea väri itsessään tai suvussaan, jotta se voisi jälkeläisessä ilmetä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkseni kaikista väreistä löytyy kaikenlaisia luonteita. Ei voi sanoa että joku väri olisi enemmän tai vähemmän sitä tai tätä, vaan kaikista löytyy kyllä kaikkea.

Varmasti näin on, mutta taipumuksessa on eroja.

Itselläni on ollut keskikokoinen villakoira. Räksytti vimmaisesti, kun ovikello soi, vaan ei esimerkiksi ulkona haukkunut ihmisiä tai muita koiria. Seurallinen koira oli ja tosiaan kulki perässä. Ikävä on jo edesmennyttä, mutta toista koiraa tuskin taloon enää tulee.

Monta terrieriä tiedän, jotka ovat pahempia räkyttäjiä. Mutta yksilöitä tietysti ja pitäähän sitä koiraa kouluttaakin.

Hyvä sosialististaminen, koulutus ja riittävästi aktiivisuutta ja virikkeitä. Näillä pärjää jo pitkälle.

Koulutus

Minusta usein tuntuu että pienien koirien annetaan tehdä paljon ku "ne on niin söpöjä". Niiden annetaan räyhätä koska sehän on vaan söpöä,aikuisenakin. Sitten verrataanpas. Isomman koirarodun pennun annetaan rähistä kun pentu on niin söpö. Joten tekee sitä isonakin. Mutta jos vertaa niin kumpaa kauhistellaan enemmän; aikuista hampaita näyttävää toyvillakoiraa vai hampaita näyttävää ison rodun edustajaa? Youtube videoissa paljon näitä kun annetaan pikkukoiran äristä ja hyppiä päin. Sehän on niin hauskaa ja söpöä. Kokeilkaa tämä tehdä isompien rotujen kanssa...ei niin söpöä. Koulutus.

Mitä villakoiran aktiivisuus oikein tarkoittaa? Millaisia aktiviteettaja villakoiran arjessa pitää olla?

Niin, ei kai aktiivisuus tarkoita sen kummempaa kuin vilkkautta ja tekemisentarmoa? Sitä millaisia aktiviteetteja villakoira kaipaa, en osaa kertoa kun en villistä omista. Omistajat kertokoot!

vieraana pystyn yleensä silittämään villakoiria, minulle yleensä lähes aina ärisevät kovasti yorkshirenterrierit ja pienet colliet, niitäkin olen yrittänyt silittää enää en.

Syitä siihen miksi pienet koirat ovat yleensä äksyjä on muutama: ensinnäkin koira on pieni ja "harmiton" joten sen käytöstä ei välttämättä juuri korjata. Sen pikku räyhäämistä saatetaan pitää jopa söpönä.

Moni myös valitettavasti saattaa hankkia pikkukoiran ihan vaan "eläväksi pehmoleluksi", eikä välttämättä kiinnostu sen kouluttamisesta. Villakoirat ja varsinkaan toy-villakoirat eivät myöskään ole ihmisten mielissä uhkaavia ulkonäkönsä vuoksi, joten ne saavat paljon anteeksi. 

Yksi syy menee hyvin paljon pidemmälle koirien sukuhistoriaan ja perinnöllisiin piirteisiin ja siihen millaiset yksilöt ovat saaneet jatkaa sukuaan. Jos joku pikku 3kg koira murisee ja haukkuu vaikka kotiin tulevalle vieraalle ja alkaa repimään lahkeesta on reaktio ihan eri, kun 50kg koira, joka alkaa haukkumaan jylisevää haukkuaan ja retuuttamaan vierasta vaikka hihasta. Ison koiran kohdalla kynnys kouluttaa koiraa on matalampi, sekä koira päätyy myös lopetettavasti herkemmin, kun se jonkun kimppuun hyökkää. Koiran käytös on koulutuksesta kiinni, mutta koirien taipumus tiettyyn käytökseen tulee perimästä ja siitä millaisten koirien annettu lisääntyä.

Varsinkin työkoiria on entisaikoina ihan surutta lopetettu, jos ne eivät käyttäydy kunnolla ja arvaamaton iso koira voi olla ihan hengenvaarallinen. Siksi pienillä ja isoilla roduilla on yleistäen aika eri luonteet. Nyt ei edes puhuta mistään aggressiivisuudesta, vaan esim. vilkkaudesta. Edestakas hyppelevää pikkukoiraa voi kontrolloida, mutta iso koira tällä käytöksellä on aika katastrofi, jos saisi joka päivä olla nostamassa kaatuneita huonekaluja takaisin paikoilleen. 

Tästä syystä oikeasti isot koirat ovat aika rauhallisia ja niin ovat myös niistä polveutuvat pikkukoirat. Esim molossityyppiset koirat polveutuvat antiikin rooman aikaisista valtavista mastiffeista ja niiden pienetkin nykyjälkeläiset (esim. mopsi, ranskanbulldoggi) ovat aika leppoisia kavereita muihin kokotovereihinsa nähden. 

Löytyykö vielä kokemuksia villakoirista?