A breakup without closure

Toivottavasti kappalejaot näkyy tietokoneella vaikka tällä mobiililla ei näy.

-AP

ei näy, ei jaksa lukee

Jos asia vieläkin vaivaa niin kannattaa selvittää. Itsellä on jäänyt juttu ilman closurea ja se masensi pitkään. Nyt kuitenkin jo yli asiasta, mies oli itse saamaton ja hyvin masentunut myös, ehkä se tarttuu oikeesti.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:19"]ei näy, ei jaksa lukee
[/quote]

Pahoittelen. Kunpa mobiili saataisiin toimimaan kunnolla.

-Ap

Aika käsittämättömän törkeästi häipyi mies, vaikka sä eroon teitkin aloitteen. Kyllähän tuossa on silti aika selvää, ettei se mies ihan oikeasti sua rakastanutkaan, muuten olisi yrittänyt selvittää asian jo silloin. Mulla kaatui myös pitkä suhde (11 v.) samantapaisista syistä. Koko ajan kävi selvemmäksi, että mies rakasti enemmän uraansa kuin minua. Hän lopulta jätti minut. Ero oli mulle tosi vaikea, mutta joskus kun muutama kuukausi sen jälkeen - mun aloitteestani - puitiin sitä ja sen syitä, tajusin, ettei se mies voi sanoa mulle mitään, mikä ratkaisevasti muuttaisi jotain. Ns. closurea ei löydy, ei mitään lohdullista, koska minä rakastin ja hän lopulta ei riittävästi. Mä en olisi voinut tehdä mitään toisin ja muiden käytökseen en voi vaikuttaa. Luottamus ihmisiin silti meni pitkäksi aikaa, vieläkin mietin, että psykologin juttusilla pitäisi asiaa puida.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:20"]Jos asia vieläkin vaivaa niin kannattaa selvittää. Itsellä on jäänyt juttu ilman closurea ja se masensi pitkään. Nyt kuitenkin jo yli asiasta, mies oli itse saamaton ja hyvin masentunut myös, ehkä se tarttuu oikeesti.
[/quote]

Mua jotenkin pelottaa, että siitä syntyisi hirveä soppa, että exä pistäisi jonkun shown pystyyn ja aviomieheni saisi tietää asiasta ja pahoittaisi mielensä. Mietin jo, että en uskolla laittaa facebookissa viestiä ettei hän kostopäissään välittäisi viestiä miehelleni. Parasta olisi varmaan jos törmättäisiin kadulla ja voitaisiin jutella ilman "todistajia" ja jälkeen jääviä "todistusaineistoja". Olisi kamalaa jos mieheni saisi tietää, että vieläkin mietin jotain vuosia sitten tapahtunutta eroa, en iki maailmassa haluaisi loukata häntä sillä. Jo pelkästään täällä asiasta puhuminen "ääneen" sai aikaan morkkiksen.

Ihan outo juttu kyllä. Jos te siis ihan asuitte yhdessä, niin onhan teillä täytynyt olla jonkinlainen kontakti vielä siinä kohdin, kun olet muuttanut ja te olette jotenkin suullisella sopimuksella jakaneet omaisuutta ym. Edes joku puhelu, pikainen tapaaminen? Tämä juttu käryää nyt jotenkin... Ja jos oletetaan ettet ole mikään täysin raivohullu nainen, jota miehen on hyvästäkin syystä täytynyt lopulta paeta kylmästi kaiken kontaktin kerralla katkaisten, niin miksi hän muka jättäisi sanomatta täysin mitään lopuksi. Tässä tekstissä ei nyt täsmää monikaan kohta. Jos todella on niin, että yllättäen mies vain katosi... ei. Kai sinä nyt olisit edes kertaalleen yrittänyt soittaa! Et maininnut siitä tuossa. Ei ihme että ero tuli, sillä tuossahan ei ollut mitään mieltä missään kohdin. Kuka muka tekee aiemmin suht hyvin kohtelemalleen asuinkumppanille noin tylysti? Siinä sulle ainakin se closure, jos tosiaan noin outo tapahtumaketju on totta; mies oli anteeksiantamattoman törkeä ja kylmä, ja jos sä olet vieläkin miettinyt moista... ei kuule mitään järkeä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:28"]Aika käsittämättömän törkeästi häipyi mies, vaikka sä eroon teitkin aloitteen. Kyllähän tuossa on silti aika selvää, ettei se mies ihan oikeasti sua rakastanutkaan, muuten olisi yrittänyt selvittää asian jo silloin. Mulla kaatui myös pitkä suhde (11 v.) samantapaisista syistä. Koko ajan kävi selvemmäksi, että mies rakasti enemmän uraansa kuin minua. Hän lopulta jätti minut. Ero oli mulle tosi vaikea, mutta joskus kun muutama kuukausi sen jälkeen - mun aloitteestani - puitiin sitä ja sen syitä, tajusin, ettei se mies voi sanoa mulle mitään, mikä ratkaisevasti muuttaisi jotain. Ns. closurea ei löydy, ei mitään lohdullista, koska minä rakastin ja hän lopulta ei riittävästi. Mä en olisi voinut tehdä mitään toisin ja muiden käytökseen en voi vaikuttaa. Luottamus ihmisiin silti meni pitkäksi aikaa, vieläkin mietin, että psykologin juttusilla pitäisi asiaa puida.
[/quote]

Tuotakin pelkään, että asian puiminen ei hyödyttäisi mitään ja pahimmassa tapauksessa vaan pahentaisi asiaa.

Exä ei missään vaiheessa puhunut erosta vaihtoehtona. Hän aina puhui miten olen hänelle kaikki kaikessa eikä tiedä mitä tekisi ilman mua, mutta silti ura tuntui koko ajan menevän pikkusen enemmän meidän tulevaisuuden edelle eikä hän uskoltanut luvata olisiko koskaan valmis hankkimaan lapsia.
Siksi mulla jäikin niin ristiriitaisat fiilikset kun herra lähti ovet paukkuen. Rakastiko hän vielä ja oli niin pettynyt vai esittikö vain päästäkseen tilanteesta mahdollisimman kivuttomasti.

-AP

Jos sun uusi mies olisi saanut pääsi sekaisin rakkaudesta, niin et miettisi tuota.

On minullakin ollut selvittämätön ero ensimmäisestäni. Ihan omalla käsittelyllä siitä pääsee yli. En enää edes muista koko tyypin olemassaoloa. Sinä olet stalkannut sen fb:täkin??

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:07"]

En nyt keksinyt tuolle hyvää vastinetta suomeksi niin laitoin englanniksi, mutta kaikki varmaan ymmärtävät mistä puhun? Onko täällä muita jotka ovat joskus eronneet niin, että ero on jäänyt "käsittelemättä" yhdessä sen henkilön kanssa jonka kanssa ero on tullut? Onko se jäänyt vaivaamaan teitä ja oletteko tehneet asialle jotain vai vaan jääneet elämään sen kanssa? Mua on jo vuosia vaivannut ero ex-avomiehestä ja usein asia muistuu mieleen ja jään pohtimaan sitä. Olin jo pitkään ollut suhteessamme taka-alalla miehen nousukiitoisen uraputken vuoksi ja usein riitelimme siitä, että miehelläni ei ollut meille aikaa eikä hän osannut sanoa milloin sitä aikaa olisi tiedossa ja mihin suuntaan hän näki meidän tulevaisuuden menevän. Minulle oli tärkeää tietää, että suhteemme olisi ollut menossa kohti avioliittoa ja perhettä, mutta hän ei pystynyt sitä tietoa tarjoamaan. Rakastin häntä aivan mielettömästi ja siksi tietämättömyys tuntui niin pahalle ja ylitsepääsemättömältä ongelmalta enkä halunnut jäädä odottelemaan taka-alalle sitä aikaa kun mieheni olisi ollut valmis sitoutumaan minuun ja halunnut perustaa perheen - ehkä hän ei olisi ollut siihen valmis koskaan ja minä olisin tuhlannut "hedelmälliset" vuoteni hänen kanssaan. Tein sitten todella raskaan päätöksen josta olin kyllä antanut merkkejä miehelle jo aiemmin, mutta nyt olin vihdoin kerännyt rohkeutta toteuttaa sen; ilmoitin miehen tullessa kotiin, että haluan jutella ja kerroin hänelle, että en voi elää enää näin ja haluan erota. Mieheni lähti siinä samassa ovet paukkuen kotoa eikä koskaan palannut. Minä jäin kotiin ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, näinkö me vuosien jälkeen eroamme sanomatta sanaakaan tai jättämättä minkäänlaisia hyvästejä. Minä muutin pois yhteisestä kodistamme enkä tähän päivään mennessä ole kuullut ex-miehestäni - tästä on nyt lähemmäs 10 vuotta. Hän näyttää olevan yhä facebookissa ja monet kerrat olen yrittänyt laittaa hänelle viestiä, mutta en tiedä mitä sanoa. Haluaisin tietää miksi hän lähti sanomatta sanaakaan - oliko hän niin surullinen erosta ettei kyennyt enää kohtaamaan minua vai oliko hän vain helpottunut ja halusi unohtaa minut mahdollisimman nopeasti? Entä jos hän on minulle niin vihainen erosta ettei halua olla tekemisissä tai entäpä jos hän ei ole ajatellut minua ollenkaan eron jälkeen ja teen vain itsestäni narrin kyselemällä eron jälkeisiä "fiiliksiä" lähes kymmenen vuoden jälkeen. Olen usein myös miettinyt mitä sanoisin jos kohtaisin hänet kaupungilla, olisinko niin kuin en tuntisikaan, vai moikkaanko ohimennen kuin jotain puolituttua vai pyydänkö kahville puhumaan asiat selviksi. Pahimmissa skenaarioissa pyörryn hänet nähdessäni, sillä asia on vaivannut minua kaikki nämä vuodet ja nyt vastaus seisoisi edessäni. Kaiken lisäksi rakastin häntä vielä eron hetkelläkin todella paljon eikä kaikki rakkaus ole vieläkään kuollut, joten en tiedä yhtään miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Reilu vuosi eromme jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja meille on jo siunaantunut kolme ihanaa lastakin. Mieheni on kaikkea mitä ikinä olisin voinut toivoakkaan ja hän on tarjonnut minulle elämän josta vain exän kanssa pystyin haaveilemaan, joten en todellakaan haikaile exän perään, mutta olisi vapauttavaa saada jonkinlainen päätös ja selitys erotilanteeseen sillä hän oli minulle todella rakas ja tärkeä. Vai onko se niin, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee? Toivottavasti joku jolla on omakohtaista kokemusta asiasta jaksoi lukea loppuun ja jakaisi ajatuksiaan kanssani :)

[/quote] Johan tuossa toisessa lauseessa osasit sanoa suomeksi "kasittelematta jaanyt ero". :D :D :D

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:42"]Ihan outo juttu kyllä. Jos te siis ihan asuitte yhdessä, niin onhan teillä täytynyt olla jonkinlainen kontakti vielä siinä kohdin, kun olet muuttanut ja te olette jotenkin suullisella sopimuksella jakaneet omaisuutta ym. Edes joku puhelu, pikainen tapaaminen? Tämä juttu käryää nyt jotenkin... Ja jos oletetaan ettet ole mikään täysin raivohullu nainen, jota miehen on hyvästäkin syystä täytynyt lopulta paeta kylmästi kaiken kontaktin kerralla katkaisten, niin miksi hän muka jättäisi sanomatta täysin mitään lopuksi. Tässä tekstissä ei nyt täsmää monikaan kohta. Jos todella on niin, että yllättäen mies vain katosi... ei. Kai sinä nyt olisit edes kertaalleen yrittänyt soittaa! Et maininnut siitä tuossa. Ei ihme että ero tuli, sillä tuossahan ei ollut mitään mieltä missään kohdin. Kuka muka tekee aiemmin suht hyvin kohtelemalleen asuinkumppanille noin tylysti? Siinä sulle ainakin se closure, jos tosiaan noin outo tapahtumaketju on totta; mies oli anteeksiantamattoman törkeä ja kylmä, ja jos sä olet vieläkin miettinyt moista... ei kuule mitään järkeä.
[/quote]

Yritin soittaa hänelle, laitoin tekstareita ja sähköpostia - mihinkään ei vastannut. Löysin nopeasti uuden asunnon ja otin mukaani vain vaatteet ja muutamat huonekalut jotka olin ostanut ennen yhteenmuuttoa. En halunnut mitään yhteisiä tavaroita muistuttamaan hänestä joten ostin lähes kaiken uutena, kahvinkeittimestä, peitoista ja tyynyistä sohvaan, halusin uuden alun elämälleni. Ja olin myös niin vihainen exän häipymisestä tilanteesta, että halusin mahdollisimman pienellä muuttokuormalla äkkiä pois.

Kaiken järjen mukaan ei pitäisi suoda ajatustakaan koko ihmiselle, mutta juuri tämän utopistisen eron takia on mahdotonta unohtaa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:49"]Jos sun uusi mies olisi saanut pääsi sekaisin rakkaudesta, niin et miettisi tuota.

On minullakin ollut selvittämätön ero ensimmäisestäni. Ihan omalla käsittelyllä siitä pääsee yli. En enää edes muista koko tyypin olemassaoloa. Sinä olet stalkannut sen fb:täkin??
[/quote]

Pakko oli kattoa, että onko se vielä hengissä.

-AP

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:07"]

En nyt keksinyt tuolle hyvää vastinetta suomeksi niin laitoin englanniksi, mutta kaikki varmaan ymmärtävät mistä puhun? Onko täällä muita jotka ovat joskus eronneet niin, että ero on jäänyt "käsittelemättä" yhdessä sen henkilön kanssa jonka kanssa ero on tullut? Onko se jäänyt vaivaamaan teitä ja oletteko tehneet asialle jotain vai vaan jääneet elämään sen kanssa? Mua on jo vuosia vaivannut ero ex-avomiehestä ja usein asia muistuu mieleen ja jään pohtimaan sitä. Olin jo pitkään ollut suhteessamme taka-alalla miehen nousukiitoisen uraputken vuoksi ja usein riitelimme siitä, että miehelläni ei ollut meille aikaa eikä hän osannut sanoa milloin sitä aikaa olisi tiedossa ja mihin suuntaan hän näki meidän tulevaisuuden menevän. Minulle oli tärkeää tietää, että suhteemme olisi ollut menossa kohti avioliittoa ja perhettä, mutta hän ei pystynyt sitä tietoa tarjoamaan. Rakastin häntä aivan mielettömästi ja siksi tietämättömyys tuntui niin pahalle ja ylitsepääsemättömältä ongelmalta enkä halunnut jäädä odottelemaan taka-alalle sitä aikaa kun mieheni olisi ollut valmis sitoutumaan minuun ja halunnut perustaa perheen - ehkä hän ei olisi ollut siihen valmis koskaan ja minä olisin tuhlannut "hedelmälliset" vuoteni hänen kanssaan. Tein sitten todella raskaan päätöksen josta olin kyllä antanut merkkejä miehelle jo aiemmin, mutta nyt olin vihdoin kerännyt rohkeutta toteuttaa sen; ilmoitin miehen tullessa kotiin, että haluan jutella ja kerroin hänelle, että en voi elää enää näin ja haluan erota. Mieheni lähti siinä samassa ovet paukkuen kotoa eikä koskaan palannut. Minä jäin kotiin ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, näinkö me vuosien jälkeen eroamme sanomatta sanaakaan tai jättämättä minkäänlaisia hyvästejä. Minä muutin pois yhteisestä kodistamme enkä tähän päivään mennessä ole kuullut ex-miehestäni - tästä on nyt lähemmäs 10 vuotta. Hän näyttää olevan yhä facebookissa ja monet kerrat olen yrittänyt laittaa hänelle viestiä, mutta en tiedä mitä sanoa. Haluaisin tietää miksi hän lähti sanomatta sanaakaan - oliko hän niin surullinen erosta ettei kyennyt enää kohtaamaan minua vai oliko hän vain helpottunut ja halusi unohtaa minut mahdollisimman nopeasti? Entä jos hän on minulle niin vihainen erosta ettei halua olla tekemisissä tai entäpä jos hän ei ole ajatellut minua ollenkaan eron jälkeen ja teen vain itsestäni narrin kyselemällä eron jälkeisiä "fiiliksiä" lähes kymmenen vuoden jälkeen. Olen usein myös miettinyt mitä sanoisin jos kohtaisin hänet kaupungilla, olisinko niin kuin en tuntisikaan, vai moikkaanko ohimennen kuin jotain puolituttua vai pyydänkö kahville puhumaan asiat selviksi. Pahimmissa skenaarioissa pyörryn hänet nähdessäni, sillä asia on vaivannut minua kaikki nämä vuodet ja nyt vastaus seisoisi edessäni. Kaiken lisäksi rakastin häntä vielä eron hetkelläkin todella paljon eikä kaikki rakkaus ole vieläkään kuollut, joten en tiedä yhtään miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Reilu vuosi eromme jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja meille on jo siunaantunut kolme ihanaa lastakin. Mieheni on kaikkea mitä ikinä olisin voinut toivoakkaan ja hän on tarjonnut minulle elämän josta vain exän kanssa pystyin haaveilemaan, joten en todellakaan haikaile exän perään, mutta olisi vapauttavaa saada jonkinlainen päätös ja selitys erotilanteeseen sillä hän oli minulle todella rakas ja tärkeä. Vai onko se niin, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee? Toivottavasti joku jolla on omakohtaista kokemusta asiasta jaksoi lukea loppuun ja jakaisi ajatuksiaan kanssani :)

[/quote] Johan tuossa toisessa lauseessa osasit sanoa suomeksi "kasittelematta jaanyt ero". :D :D :D
[/quote]

Totta. Mulla vain pyöri tuo closure päässä kun googlettelin aihetta enkä saanut sitä otsikkoon käännettyä :)

-AP

Onko jotain tapahtunut, kun ex tuli nyt mieleesi? Kuitenkin sinulla on mies ja lapset.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:07"]

En nyt keksinyt tuolle hyvää vastinetta suomeksi niin laitoin englanniksi, mutta kaikki varmaan ymmärtävät mistä puhun? Onko täällä muita jotka ovat joskus eronneet niin, että ero on jäänyt "käsittelemättä" yhdessä sen henkilön kanssa jonka kanssa ero on tullut? Onko se jäänyt vaivaamaan teitä ja oletteko tehneet asialle jotain vai vaan jääneet elämään sen kanssa? Mua on jo vuosia vaivannut ero ex-avomiehestä ja usein asia muistuu mieleen ja jään pohtimaan sitä. Olin jo pitkään ollut suhteessamme taka-alalla miehen nousukiitoisen uraputken vuoksi ja usein riitelimme siitä, että miehelläni ei ollut meille aikaa eikä hän osannut sanoa milloin sitä aikaa olisi tiedossa ja mihin suuntaan hän näki meidän tulevaisuuden menevän. Minulle oli tärkeää tietää, että suhteemme olisi ollut menossa kohti avioliittoa ja perhettä, mutta hän ei pystynyt sitä tietoa tarjoamaan. Rakastin häntä aivan mielettömästi ja siksi tietämättömyys tuntui niin pahalle ja ylitsepääsemättömältä ongelmalta enkä halunnut jäädä odottelemaan taka-alalle sitä aikaa kun mieheni olisi ollut valmis sitoutumaan minuun ja halunnut perustaa perheen - ehkä hän ei olisi ollut siihen valmis koskaan ja minä olisin tuhlannut "hedelmälliset" vuoteni hänen kanssaan. Tein sitten todella raskaan päätöksen josta olin kyllä antanut merkkejä miehelle jo aiemmin, mutta nyt olin vihdoin kerännyt rohkeutta toteuttaa sen; ilmoitin miehen tullessa kotiin, että haluan jutella ja kerroin hänelle, että en voi elää enää näin ja haluan erota. Mieheni lähti siinä samassa ovet paukkuen kotoa eikä koskaan palannut. Minä jäin kotiin ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, näinkö me vuosien jälkeen eroamme sanomatta sanaakaan tai jättämättä minkäänlaisia hyvästejä. Minä muutin pois yhteisestä kodistamme enkä tähän päivään mennessä ole kuullut ex-miehestäni - tästä on nyt lähemmäs 10 vuotta. Hän näyttää olevan yhä facebookissa ja monet kerrat olen yrittänyt laittaa hänelle viestiä, mutta en tiedä mitä sanoa. Haluaisin tietää miksi hän lähti sanomatta sanaakaan - oliko hän niin surullinen erosta ettei kyennyt enää kohtaamaan minua vai oliko hän vain helpottunut ja halusi unohtaa minut mahdollisimman nopeasti? Entä jos hän on minulle niin vihainen erosta ettei halua olla tekemisissä tai entäpä jos hän ei ole ajatellut minua ollenkaan eron jälkeen ja teen vain itsestäni narrin kyselemällä eron jälkeisiä "fiiliksiä" lähes kymmenen vuoden jälkeen. Olen usein myös miettinyt mitä sanoisin jos kohtaisin hänet kaupungilla, olisinko niin kuin en tuntisikaan, vai moikkaanko ohimennen kuin jotain puolituttua vai pyydänkö kahville puhumaan asiat selviksi. Pahimmissa skenaarioissa pyörryn hänet nähdessäni, sillä asia on vaivannut minua kaikki nämä vuodet ja nyt vastaus seisoisi edessäni. Kaiken lisäksi rakastin häntä vielä eron hetkelläkin todella paljon eikä kaikki rakkaus ole vieläkään kuollut, joten en tiedä yhtään miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Reilu vuosi eromme jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja meille on jo siunaantunut kolme ihanaa lastakin. Mieheni on kaikkea mitä ikinä olisin voinut toivoakkaan ja hän on tarjonnut minulle elämän josta vain exän kanssa pystyin haaveilemaan, joten en todellakaan haikaile exän perään, mutta olisi vapauttavaa saada jonkinlainen päätös ja selitys erotilanteeseen sillä hän oli minulle todella rakas ja tärkeä. Vai onko se niin, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee? Toivottavasti joku jolla on omakohtaista kokemusta asiasta jaksoi lukea loppuun ja jakaisi ajatuksiaan kanssani :)

[/quote]

helvetin nerokasta mennä töräyttämään päin naamaa todellinen pommi.  

syytä vain itseäsi että mies lähti.   

olisit voinut ehkä sanoa että haluat jutella, kun tuntuu olevan vaikeaa suhteessa ja pelkäät miten eteenpäin meneminen onnistuu jne.... olisit saanut kuulla miehen mielipiteen ja jotain rakentavaa palautetta. 

on ihan kusipäistä mennä laukaisemaan päin naamaa että haluaa erota ENNENKUIN siitä asiasta on edes keskusteltu. ethän sä mitään closurea miehen näkökulmasta edes halunnut, vaan yksin naisen päässäsi olit jo eronnut ja miehellä ei mitään sanottavaa asiaan. halusit vaan vatvoa tuon asian miehen kanssa oman pääsi selvittämiseksi. miehellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tilanteen pelastamiseen kun OLIT JO tehnyt päätöksen. helvetin itsekästä vaatia toiselta osallistumista ja terapiaa tuon jälkeen. 

mieti asioita joskus jonkun muunkin näkökulmasta kuin omastasi. 

t. mies 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:49"]Jos sun uusi mies olisi saanut pääsi sekaisin rakkaudesta, niin et miettisi tuota.

On minullakin ollut selvittämätön ero ensimmäisestäni. Ihan omalla käsittelyllä siitä pääsee yli. En enää edes muista koko tyypin olemassaoloa. Sinä olet stalkannut sen fb:täkin??
[/quote]

Kyllä mieheni vei jalat altani jo tapaamishetkellä ja edelleen vuosien jälkeen ollaan kuin vastarakastuneet, mutta eikö ole ihmismielelle jokseenkin normaalia, että tuollainen ero jää vaivaamaan? Toki meidän ero oli ehkä niin erikoisesta päästä, ettei ole monelle jos kellekkään sattunut vastaavaa kohdalle niin vaikea ymmärtää miksi ero jää kaihertamaan vuosiksi vaikka elämässä onkin mennyt eteenpäin. Kaipasinkin nyt mietteitä ja aatteita siitä, että kannattaako asiaa yrittää selvittää, ovatko muut selvittäneet jälkeenpäin erojaan vai pystyykö antaa asian vain olla tulematta hulluksi?

-AP

Uskomatonta, että toinen kykenee oleaan vastaamatta. Onhan asioita jotka pariskunnat yleensä hoitavat, kuten yhteiset laskut jne. Kuinka joku voi MUUTTAA asuntoa näkemättä kertaakaan siippaa, missä hän asui muuttosi ajan? Selvää on, etten itse olisi edes halunnut miestä joka käyttäytyy noin keskenkasvuisesti. Otit asian esille, yritit keskustella, ja hän häipyy - käsittämättämön lapsellista käytöstä aikuiselta, uraputkessa olevalta mieheltä. Ihme, että kestit noinkin kauan. Itse keskustelen AINA yhteisistä asioista suoraan, niistä vihjailematta. En edes voisi pitää sisälläni noin tärkeää asiaa kuin parisuhteen tulevaisuus noin pitkään. Mistä te ikinä keskustelitte, exäsi kuulostaa ihmiseltä jonka kommunikaatiokyvyt ovat harvinaisen epäkehittyneet. Älä tuollaista edes muistele, ajan tuhlausta. 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:49"]Jos sun uusi mies olisi saanut pääsi sekaisin rakkaudesta, niin et miettisi tuota.

On minullakin ollut selvittämätön ero ensimmäisestäni. Ihan omalla käsittelyllä siitä pääsee yli. En enää edes muista koko tyypin olemassaoloa. Sinä olet stalkannut sen fb:täkin??
[/quote]

Kyllä mieheni vei jalat altani jo tapaamishetkellä ja edelleen vuosien jälkeen ollaan kuin vastarakastuneet, mutta eikö ole ihmismielelle jokseenkin normaalia, että tuollainen ero jää vaivaamaan? Toki meidän ero oli ehkä niin erikoisesta päästä, ettei ole monelle jos kellekkään sattunut vastaavaa kohdalle niin vaikea ymmärtää miksi ero jää kaihertamaan vuosiksi vaikka elämässä onkin mennyt eteenpäin. Kaipasinkin nyt mietteitä ja aatteita siitä, että kannattaako asiaa yrittää selvittää, ovatko muut selvittäneet jälkeenpäin erojaan vai pystyykö antaa asian vain olla tulematta hulluksi?

-AP
[/quote]

Vastasin tähän ketjuun aikaisemmin ja meinasin oman eroni jälkeen tulla hulluksi. Olin pakkomielteinen aiheesta. Mielenlujuudella siitä pääsi eteenpäin.

Johan tuossa toisessa lauseessa osasit sanoa suomeksi "kasittelematta jaanyt ero". :D :D :D

Ja sun piti lainata koko saatanan alotusviesti sanoaksesi tuon?

Voi että mä vihaan tätä palstalaisten lainauskäyttäytymistä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:07"]

En nyt keksinyt tuolle hyvää vastinetta suomeksi niin laitoin englanniksi, mutta kaikki varmaan ymmärtävät mistä puhun? Onko täällä muita jotka ovat joskus eronneet niin, että ero on jäänyt "käsittelemättä" yhdessä sen henkilön kanssa jonka kanssa ero on tullut? Onko se jäänyt vaivaamaan teitä ja oletteko tehneet asialle jotain vai vaan jääneet elämään sen kanssa? Mua on jo vuosia vaivannut ero ex-avomiehestä ja usein asia muistuu mieleen ja jään pohtimaan sitä. Olin jo pitkään ollut suhteessamme taka-alalla miehen nousukiitoisen uraputken vuoksi ja usein riitelimme siitä, että miehelläni ei ollut meille aikaa eikä hän osannut sanoa milloin sitä aikaa olisi tiedossa ja mihin suuntaan hän näki meidän tulevaisuuden menevän. Minulle oli tärkeää tietää, että suhteemme olisi ollut menossa kohti avioliittoa ja perhettä, mutta hän ei pystynyt sitä tietoa tarjoamaan. Rakastin häntä aivan mielettömästi ja siksi tietämättömyys tuntui niin pahalle ja ylitsepääsemättömältä ongelmalta enkä halunnut jäädä odottelemaan taka-alalle sitä aikaa kun mieheni olisi ollut valmis sitoutumaan minuun ja halunnut perustaa perheen - ehkä hän ei olisi ollut siihen valmis koskaan ja minä olisin tuhlannut "hedelmälliset" vuoteni hänen kanssaan. Tein sitten todella raskaan päätöksen josta olin kyllä antanut merkkejä miehelle jo aiemmin, mutta nyt olin vihdoin kerännyt rohkeutta toteuttaa sen; ilmoitin miehen tullessa kotiin, että haluan jutella ja kerroin hänelle, että en voi elää enää näin ja haluan erota. Mieheni lähti siinä samassa ovet paukkuen kotoa eikä koskaan palannut. Minä jäin kotiin ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, näinkö me vuosien jälkeen eroamme sanomatta sanaakaan tai jättämättä minkäänlaisia hyvästejä. Minä muutin pois yhteisestä kodistamme enkä tähän päivään mennessä ole kuullut ex-miehestäni - tästä on nyt lähemmäs 10 vuotta. Hän näyttää olevan yhä facebookissa ja monet kerrat olen yrittänyt laittaa hänelle viestiä, mutta en tiedä mitä sanoa. Haluaisin tietää miksi hän lähti sanomatta sanaakaan - oliko hän niin surullinen erosta ettei kyennyt enää kohtaamaan minua vai oliko hän vain helpottunut ja halusi unohtaa minut mahdollisimman nopeasti? Entä jos hän on minulle niin vihainen erosta ettei halua olla tekemisissä tai entäpä jos hän ei ole ajatellut minua ollenkaan eron jälkeen ja teen vain itsestäni narrin kyselemällä eron jälkeisiä "fiiliksiä" lähes kymmenen vuoden jälkeen. Olen usein myös miettinyt mitä sanoisin jos kohtaisin hänet kaupungilla, olisinko niin kuin en tuntisikaan, vai moikkaanko ohimennen kuin jotain puolituttua vai pyydänkö kahville puhumaan asiat selviksi. Pahimmissa skenaarioissa pyörryn hänet nähdessäni, sillä asia on vaivannut minua kaikki nämä vuodet ja nyt vastaus seisoisi edessäni. Kaiken lisäksi rakastin häntä vielä eron hetkelläkin todella paljon eikä kaikki rakkaus ole vieläkään kuollut, joten en tiedä yhtään miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Reilu vuosi eromme jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja meille on jo siunaantunut kolme ihanaa lastakin. Mieheni on kaikkea mitä ikinä olisin voinut toivoakkaan ja hän on tarjonnut minulle elämän josta vain exän kanssa pystyin haaveilemaan, joten en todellakaan haikaile exän perään, mutta olisi vapauttavaa saada jonkinlainen päätös ja selitys erotilanteeseen sillä hän oli minulle todella rakas ja tärkeä. Vai onko se niin, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee? Toivottavasti joku jolla on omakohtaista kokemusta asiasta jaksoi lukea loppuun ja jakaisi ajatuksiaan kanssani :)

[/quote]

helvetin nerokasta mennä töräyttämään päin naamaa todellinen pommi.  

syytä vain itseäsi että mies lähti.   

olisit voinut ehkä sanoa että haluat jutella, kun tuntuu olevan vaikeaa suhteessa ja pelkäät miten eteenpäin meneminen onnistuu jne.... olisit saanut kuulla miehen mielipiteen ja jotain rakentavaa palautetta. 

on ihan kusipäistä mennä laukaisemaan päin naamaa että haluaa erota ENNENKUIN siitä asiasta on edes keskusteltu. ethän sä mitään closurea miehen näkökulmasta edes halunnut, vaan yksin naisen päässäsi olit jo eronnut ja miehellä ei mitään sanottavaa asiaan. halusit vaan vatvoa tuon asian miehen kanssa oman pääsi selvittämiseksi. miehellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tilanteen pelastamiseen kun OLIT JO tehnyt päätöksen. helvetin itsekästä vaatia toiselta osallistumista ja terapiaa tuon jälkeen. 

mieti asioita joskus jonkun muunkin näkökulmasta kuin omastasi. 

t. mies 

 
[/quote]

Niin siis asiasta oli kyllä keskusteltu useasti ja mieheni ei nähnyt eroa vaihtoehdoksi. Minä olin hänelle usein sanonut, että en halua elää odottaen taka-alalla josko meillä olisi tulevaisuutta vaan asialle on tehtävä jotain tai tiemme tulevat eroamaan rakkaudesta huolimatta sillä minä en aio tuhlata elämääni. Ero ei siis voinut tulla täysin yllätyksenä. Odotin sillä "haluan jutella" -kommentilla, että voisimme jutella miten hoidamme tämän eron ja eroammeko ystävällisissä väleissä vai mitä, mutta mies otti ja lähti sanomatta sanakaan tai mielipidettä.

-ap