Hei sinä puolisosi kotitöihin osallistumisesta tyytymätön!

Itse olisi tyytyväinen jo siihen, että asioita mietittäisiin yhdessä ja suunniteltaisi miten asiat saadaan toteutettua ja mahdollisesti vielä suhteellisen tasa-puolisesti.

Ei siinä väliä kuka tekee mitäkin, tai jos itse teen kotitöistä vaikka suurimman osan, mutta että kokonaistyömäärää ja vastuuottoa tarkastellessa päästäisiin samoihin tuntimääriin, jos lasketaan mukaan oma työ, lastenhoito ja kaikki kotiin ja vapaa-aikaam liittyvät asiat.

Vastaan laiskanpulskeana kotityöntekijänaisena siisteyttä arvostavan mieheni puolesta.

Hänelle riittää, että:

- tyhjennän astianpesukoneen ja laitan likaiset astiat aina ruuan jälkeen koneeseen

- imuroin kunnolla kerran viikossa

- laitan käyttövaatteeni koriin, joka on makuuhuoneessa sitä varten, etteivät farkut olisi lattialla

- teen salaatin

Bonus:

- toivoo, että petaisin sängyn, mutta tämä ei ole kiveenhakattu, koska meillä on kissojen kanssa sopimus, että jos loikoilevat petaamattomalla sängyllä makoisasti, ei heitä siitä siirretä.

Mies hoitaa varsinaisen ruuanlaiton, pyykit, pikaimuroinnit, keittiön puhtauden, ym.

Meillä on eri siisteyskäsitys, ja on tehty tällainen sopimus ihan suullisesti. Jos lipsun, siitä keskustellaan taas.

50/50 muuten katkeroituu (se joka tekee enemmän eli yleensä nainen).

Itse olisin tyytyväinen, mikäli puoliso:

Vastaa omista hänelle kuuluvista kotitöistä (ruoanlaitto joka toinen päivä, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys), siivoaa omat jälkensä ja imuroi kerran kuussa tai kahdessa.

Olisin tyytyväinen, jos puoliso

- tyhjentäisi tai täyttäisi päivittäin tiskikoneen. Jompikumpi valinnan mukaan

- tiskaisi ylimääräiset astiat, jotka ei mene koneeseen, ellei yhteisestä sopimuksesta jätetä odottamaan

- joko laittaa kuivat pyykit kaappeihin tai märät kuivamaan. Edelleen saa valita, paitsi jos vitkuttelee niin pitkään, että ehdin tehdä toisen ensin (eli kuivat pois). Ja kun laittaa kuivat pois, korjaisi minun ja lapsenkin vaatteet eikä vain omiaan.

- imuroisi edes kerran parissa viikossa, jos/kun minä hoidan pölyjen pyyhkimisen

- siivoaisi vessan sitten kun alkaa olla likainen. Muuten hoitaisin itsekin, mutta ei raskaana ollessa voi/saa haistella myrkkyjä. Sama imuroinnin kanssa, ettei enää oikein onnistu.

Bonus: voisi tehdä ruokaa edes kerran kuussa, että saisin vapaapäivän ruoanlaitosta, mutta kun ei tee, niin tekisi edes nämä ja nimenomaan, ettei tarvitse nalkuttaa ja hermostua, kun ei kymmenestä pyynnöstä ja samasta määrästä käskyjäkään tee ennen kuin olen jo raivon partaalla.

Ulkoiluttaisi koiraa enemmän. Koiran hoito on jäänyt lähes kokonaan minun vastuulle vaikka mies nimenomaan oli meillä se joka koiraa tahtoi.

Puolet.

Tekisi ylipäätään kun näkisi että jotain pitää tehdä, eikä hyppisi yli ja kuvittelisi "jonkun" tekevän.

Että ei olisi tunnetta että pitää käskyttää kuin lasta ja yksin vetää kivirekeä.

Muutoin meillä on hommat ihan hyvin jaettu ja kumpikin osallistuu tasapuolisesti, mutta puolison tapa jättää tavarat levälleen aiheuttaa harmaita hiuksia. Pienikin siivoaminen pitäisi aina aloittaa kauhealla toisen jälkien raivaustyöllä. Luonnollisesti tämä taipumus on periytynyt lapsillekin. 

Mä olisin jo aivan ekstaasissa tosta omien kamojen paikoilleen siivoamisesta. Nimim. kaksi viikkoa sitten pestiin auto ja siihen käytetty ämpäri on edelleen eteisessä. Ja sivuhuomiona se auto on autotallissa, josta se ämpäri aikoinaan haettiin, eli sinne käy matka sen ämpärin ohi min. kaksi kertaa päivässä. Ja tämä ei tosiaan ole ainoa, asia, näitä on täällä kämpässä kymmeniä muitakin.

Mies on jo ex, mutta olin tyytymätön siihen, ettei omatoimisesti tehnyt mitään, kaikki piti pyytää. Ja silti mies oli sitä mieltä, että hän tekee jopa enemmän. Mun vastuulla oli kaikki lapsiin, pyykkeihin ja ruuanlaittoon liittyvät asiat. Mies vaihtoi autoon renkaat ja hoisi huollot, omaan autoonsa. Ja minä omaani. Mies kävi kaupassa valmiin kauppalapun kanssa. Ihan kuin teiniä piti käskyttää ja ohjeistaa. Stressi väheni, kun mies lähti. Ruuan ja pyykin määräkin puolittui, vaikka meillä oli 2 lastakin.

Minulle riittäisi vaimon osalta se, että hän tekisi ainakin seuraavia asioita:

- Laittaisi ruokaa edes pari kertaa viikossa, imuroisi edes kahdessa yläkerran huoneessa

- Täyttäisi edes joskus astianpesukoneen, tai ei ainakaan läjäisi likaisia astioita tiskialtaaseen (jos en itse ennätä täyttää tai tyhjentää ap-konetta, vaimon keräämät astialäjät kasvavat niin suuriksi, että alimmaiset murskaantuvat)

- Järjestelisi edes joskus lattialta keräämänsä lelut ja muut tavarat takaisin paikoilleen, eikä jättäisi niitä esim. epämääräisiin röykkiöihin tai muovikasseihin

- Nostaisi viikkaamani vaatteet edes vaatekaappiin, eikä jättäisi niitä sängylle tai tuoleille pinoihin päivä- tai jopa viikkokausiksi

Toki hän tekee kotona tiettyjä asioita, eli esimerkiksi lastenhoito ja kaupassa käyminen menee puoliksi ihan mukavasti, mutta ainakin yllä mainittujen asioiden osalta pientä parannusta toivoisin.