Millainen isä hylkää oman tyttärensä?!
Viimeisen 48 tunnin aikana muutamissa isommissa nettiyhteisöissä on käyty keskustelua koskien perhe-elämäämme ja avioliittoamme. Toivoisin sosiaalipornon loppuvan ja sen takia haluan kertoa faktat, niin ei tarvitse sitten tätä keissiä sen enempää puida ja arvailla mitä on tapahtunut ja mitä ei.
Huhut ovat pääpiirteittäin siis totta. En jaksanut panostaa avioliittoomme sen vaatimalla tavalla ja tilanne päätyi lopulta siihen, että ihastuin ja rakastuin. Olen ollut siis kaikkea muuta kuin hyvä aviomies ex-vaimolleni tai kelvollinen isä ihanalle tyttärelleni. Tämänkin takia ero oli parempi vaihtoehto, sillä ex-vaimoni – se todellinen superäiti – ja Pirpana ansaitsevat parempaa kuin minä pystyin heille tarjoamaan.
Monta asiaa olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta asiat menivät niin kuin menivät. En pyydä ymmärrystä, mutta en halua myöskään moralisointia, koska loppujen lopuksi me kaikki elämme vain kerran, ja se elämä olisi parempi elää onnellisena – kuten sanottua, ex-vaimoni ansaitsevat parempaa ja onnen. Tiedän heikkouteni ja tiedän toimineeni väärin, ja tiedostan myös sen, että minulla on paljon asioita, joita minun tulee selvittää itseni kanssa.
Vuosi 2013 oli henkisesti rankka. Ajoin itseni tilanteeseen, jossa järjestin itselleni perhearjen päälle niin paljon kaikkea ylimääräistä, että ajoin itseni henkisesti ja fyysisesti loppuun ja rakkaimpani päivä päivältä kauemmaksi. En ole tullut koskaan isäksi "normaalilla tavalla" (raskaus loppuun asti jne), mutta voin kertoa, ettei keskosisäksi tuleminen ole helppoa. Pelkäät ensin lapsesi kuolevan, sen jälkeen toivot hänen selviävän ja yrität vielä sen kaiken keskellä oppia luottamaan, ettei lastasi varmasti oteta pois. En oppinut luottamaan, että asiat olisivat pysyviä katsoessani Thaimaassa isäni lähes tunnistamattomaksi turvonnutta ruumista viikko ruumiinavauksen jälkeen – tämä tietenkin tilanteessa, jossa keskostyttäremme oli vielä sairaalassa.
Sulkeuduin omiin oloihini, enkä olisi välttämättä huomannut koneen äärellä istuessani, vaikka muuttomiehet olisivat tulleet ja muuttaneet kaiken muun paitsi tietokonepöydän ja perseen allani olleen tuolin tieltä pois. Tilanne meni lopulta niin pahaksi, että jouduin lopulta hakeutumaan viime kesänä ammattilaisen puheille sen vuoksi, koska en tuntevani riittävästi isällisiä tunteita ihanaa tytärtämme kohtaan. Jossakin vaiheessa lakkasin yrittämästä ja päästin asiat "ihan sama" -vaiheeseen.
Pahoitteluni rakkaille ihmisille, joita olen satuttanut. Monta asiaa olisin voinut tehdä toisin, mutta tilanne on nyt tämä, ja olen varma siitä, että tämä ratkaisu – niin raukkamaisella tavalla kuin hoidinkin sen – mahdollistaa kuitenkin ex-vaimolleni ja tyttärelleni onnen, jota en olisi pystynyt heille tarjoamaan ja ehkä myös jotakin sellaista, jota en ehkä olisi voinut ryssimässäni avioliitossa itsekään saavuttamaan.
Propsit ja hatunnostot jokaiselle oikealle iskälle, joilla on tarpeeksi munaa ja sydäntä seistä perheensä vierellä myös silloin, kun arki ei ole pelkkää pumpulia. Minusta ei siihen näköjään ollut, mutta toivon/uskon vielä joku päivä pystyväni siihen.
Super-Isä!
Kommentit (24)
Tomi Takamaa, 875 grammaa-yhteisön ylläpitäjä?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:27"]
Kuka toi on?
[/quote]
Tomi Takamaa, julkisuuden henkilö.
Aika helvetin monenlaiset miehet hylkäävät lapsensa. Monet naisetkin.
Tyypillistä miehen paskanjauhantaa. "Siis ihan muiden hyväksihän minä tästä lähden, kun minulla on ollut niin kauhean rankkaa, että pelastan tällä vaimon ja lapset."
Pelkureita ja munattomia kaikki.
Lähes jokainen mies avioeron jälkeen.
Propsit ja hatunnostot jokaiselle oikealle iskälle, joilla on tarpeeksi munaa ja sydäntä seistä perheensä vierellä myös silloin, kun arki ei ole pelkkää pumpulia. Minusta ei siihen näköjään ollut, mutta toivon/uskon vielä joku päivä pystyväni siihen.
Kyllä on aika kevyt ja lyhytjännitteinen mies. Hupsis kupsis, en sitten jaksanutkaan kun tuli vähän hankalampaa, vaan sattumalta ihastuin uuteen. Miten voi olla helpompi lähteä kuin panostaa enemmän tai kehittää omaa itseä?
Mies ryhtyi vetämään liikaa roolia ja taitaa yhäkin tehdä niin. Eli tavallaan itseaiheutetuilla paineilla, mitkä hän tosin myönsikin, vie tyttäreltään isän. Tyttäreltä, jolle riittää isä sellaisena kuin tämä on. Tässä on jokin kaikki tai ei mitään ajattelu menossa. Toki näyttää siltä ettei pariskunta muutenkaan osannut puhaltaa yhteen hiileen.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:43"]
Mies ryhtyi vetämään liikaa roolia ja taitaa yhäkin tehdä niin. Eli tavallaan itseaiheutetuilla paineilla, mitkä hän tosin myönsikin, vie tyttäreltään isän. Tyttäreltä, jolle riittää isä sellaisena kuin tämä on. Tässä on jokin kaikki tai ei mitään ajattelu menossa. Toki näyttää siltä ettei pariskunta muutenkaan osannut puhaltaa yhteen hiileen.
Erittäin hyvin sanottu! Tainnut tosiaan jäädä julkisuuspaineinen rooli päälle ja on aika kadoksissa itsensä kanssa.
[/quote]
Turha kenenkään enää itkeä ja haukkua kun isä hylkää lapset, kun superisikin niin tekee. Kun ei vaan jaksa olla isä. Muistakaa se kunotatte spermaa sisällenne, että hoitovastuu on teidän.
Suomeksi: muna vie, ei siinä paljon lapset paina. Varsinkin, kun ei ole enää kivaa.
Lähinnä ihmetyttää tuo, että viimeiseen asti on julkisuudessa esitetty täydellistä isää. Ja kun kulissit muiden toimesta romahtavat, kirjoitetaan teksti jossa kerjätään sääliä kun "emmääää vaan jaksa nyyyhhh".
oho.. probsit irtos nielusta ja hais pahalle..
eiks tää ollut joulun aikoihin siinä elämä lapselle sen tytön kanssa
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:01"]
Mun isä.
[/quote]
Sulla on superisi.
Onpa ällöttävää tekstiä, kuvottava äijä. Miten olisi selkärangan kasvattaminen.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:11"]
eiks tää ollut joulun aikoihin siinä elämä lapselle sen tytön kanssa
[/quote]
Tietty, narsistina poseeraamassa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:25"]
Propsit ja hatunnostot jokaiselle oikealle iskälle, joilla on tarpeeksi munaa ja sydäntä seistä perheensä vierellä myös silloin, kun arki ei ole pelkkää pumpulia. Minusta ei siihen näköjään ollut, mutta toivon/uskon vielä joku päivä pystyväni siihen.
[/quote]
Tarkoittaako tää, että meinaa perustaa uuden perheen ja kokeilla jaksaako sitten seistä perheensä tukena?? Kannattaisko olla tekemättä niitä lapsia jos ei ole ihan varma kiinnostaako hoitaa homma loppuun asti. Vai tarkoittaako, että yrittää vielä jotenkin tukea tätä vanhaa perhettään?
Kuka toi on?