Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
pyysi apua, yksi väärä lause: mahdollinen perhesurmaaja
25.01.2015 |
Tiina pyysi apua, mutta yksi väärä lause toi hänelle leiman: mahdollinen perhesurmaaja
KOTIMAA | 25.1.2015 | 10:55 | PÄIVITETTY 11:011
Mistä voi tunnistaa ihmisen, joka ehkä surmaa perheensä? Viranomaiset ovat menneiden synkkien uutisten vuoksi herkkinä ja lastensuojeluilmoitusten määrä on lisääntynyt.
Äiti kertoo, miten yksi väärä lause sai hänet vaikuttamaan perhesurmaajalta. Hän on pettynyt viranomaisiin, sillä pyysi itse näiltä apua väsymykseensä. Siihen ei ollut varaa.
Maria Syvälä
Huhtikuun puolivälissä vuonna 2012 helsinkiläinen perheenisä surmaa puolisonsa ja kaksi alle viisivuotiasta lastaan. Sitä ennen tammikuussa toinen helsinkiläismies on surmannut puukolla vaimonsa ja pienet lapsensa.
Äitienpäivän vastaisena yönä kahdeksanvuotiaan helsinkiläisen Eerikan äitipuoli ja isä teippaavat lapsen tiukan kankaan sisään tarkoituksenaan kurittaa tätä. Eerika tukehtuu prinsessakruunu päässään.
Kauhea vuosi jatkuu. Kesäkuussa perheenisä surmaa kolme lastaan Pomarkussa.
Samoihin aikoihin kesäkuussa järjestetään eräs lastensuojelupalaveri. Siihen osallistuu kahden lapsen äitiTiina Liljeberg, tuolloin 45-vuotias. Hän on hakenut lastensuojelusta apua vuosien ajan, mutta samoja ei-toimivia tukitoimia on tarjottu aina uudelleen. Tuossa tilaisuudessa Liljeberg sanoo sosiaalityöntekijälle olevansa vihainen, kun häneltä toistuvasti kysytään tarpeita ja sitten kerrotaan, että niihin ei voida vastata.
Hän lisää ymmärtävänsä niitä, jotka sortuvat hädän hetkellä tekemään jotain itselleen tai perheelleen.
- Kaikillahan ei ole kykyä puhua tai kirjoittaa tunteistaan.
Liljeberg viittaa siihen, että on itse purkanut oloani kirjoittamalla lastensuojelukokemuksistaan lehteen.
Väärin sanottu.
Tiina Liljeberg ei aavista, että puoli vuotta myöhemmin perhesurmaviittaus johtaa huostaanoton suunnitteluun.
Kokous on Liljebergille ties kuinka mones. Hän on viiden vuoden ajan koettanut saada lastensuojelusta oikeanlaista apua 8-vuotiaan kuopuksensa diabeteksen takia. Kuopus vaatii ympärivuorokautista hoitoa. Verensokeri pitää mitata vähintään kuudesti vuorokaudessa ja insuliinia pistää noin seitsemästi, ruokaa on tankattava aamuyöstäkin.
Tiinan elämä on raskasta, sillä takana on avioero, muutto toiselle paikkakunnalle ja pienet tulot. Loppuun palamista pahensi välilevyn pullistuma ja oman verkoston vähäinen tuki. Lastensuojelu koetti järjestää avohuollon tukitoimia, mutta erityislapsiperheeseen sopivaa tukea ei ollut. Kotiin tarjotut kodinhoitaja tai tukihenkilö eivät osanneet hoitaa diabetesta, eivätkä tukiperheet jaksaneet erityislasta.
- Säännöllisin väliajoin tarjottiin tueksi lasten sijoitusta pois kodista, Tiina puistelee päätään.
Hän oli pyytänyt pitkäjänteistä tukea vaihtuvien ihmisten sijaan. Lääkärin lausunnossakin suositeltiin äidille tukea kotiin. Sosiaaliviranomaisten mielestä pitkäaikaisin tukimuoto olisi kuitenkin ollut sijaisperhesijoitus. Usein tarjottiin myös lasten väliaikaista sijoittamista vastaanottokotiin. Vastaanottokodissa itsekin työskennellyt Tiina jutteli laitoksen johtajan kanssa.
- Olimme samaa mieltä, ettei tarjous ollut asianmukainen tukitoimi.
Kesäkuun neuvottelu johtaa vain yhteen konkreettiseen asiaan: uuteen neuvotteluun.
Lokakuun neuvottelussa sosiaalityöntekijä ilmoittaa, ettei kaupungin kirstussa ollut rahaa minkäänlaisiin tukitoimiin. Hän alkaa järjestellä uutta neuvottelua.
Turhautuneena Liljeberg antoi kiukkuista palautetta sosiaalityöntekijän innosta järjestää neuvotteluja tuen sijaan. Hän kysyy, miten rahaa voi löytyä huostaanottoihin, muttei niiden ehkäisyyn.
Hän sanoo, ettei ole ihme, kun niin moni poistuu auttamisjärjestelmästä oman käden kautta.
- Taisin suututtaa sosiaalityöntekijän, Tiina epäilee.
Marraskuussa sosiaalityöntekijä soittaa yllättäen perheneuvolaan, jossa Liljeberg käy perheterapiassa. Hän kerää perheestä tietoja. Sosiaalityöntekijä ottaa yhteyden myös lasten isään, kertomatta soitostaan Tiinalle.
- Hän kysyi exältäni, voiko lapset sijoittaa kiireellisesti tämän luokse.
Sosiaalityöntekijä lähettää sähköpostia sosiaalitoimen johtajalle. Asialla on kiire, "koska äiti puhuu perhesurmista". Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä vie huolensa asiantuntijaryhmän käsiteltäväksi. Hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on pohjustaa huostaanottoa.
Tiina Liljebergille hän ei puhu huolestaan.
Liljebergiin kohdistuneen perhesurmaepäilyn syy selittynee lähihistorialla. Vuosina 2011 - 2012 peräti 22 alle 15-vuotiasta lasta joutui vanhempiensa tekemän henkirikoksen uhriksi. Se oli tilastollinen piikki, sillä Suomessa oli surmattu keskimäärin viisi omaa lasta vuodessa.
Monet kansalaiset olivat kauhuissaan, niin myös Tiina. Viranomaiset ryhtyivät toimiin perhesurmien ennaltaehkäisyksi. Tammikuussa 2012 sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti käynnistää selvityksen perhesurmien ja vanhempien tekemien omien lasten surmien taustoista. Selvityksen teki Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Selvisi, että oman lapsen surmia yhdistäviä taustatekijöitä olivat parisuhteen ongelmat, erotilanteeseen liittyvä kriisi ja vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat.
Tutkimuksesta selvisi myös, että perhesurmaaja poikkeaa muista henkirikoksen tekijöistä. Perhesurmaaja on ennemminkin työssä käyvä kuin syrjäytynyt. Hänellä ei todennäköisesti ole poliisin tietoon tulleita väkivaltarikoksia, mutta väkivaltaa ja sillä uhkailua on esiintynyt. Pitkää päihteiden väärinkäytön historiaa ei ole.
Tiinalla ei ollut mielenterveysongelmia, mutta hän oli eronnut ja uupunut. Hän ei ole syrjäytynyt, väkivaltarikollinen tai alkoholisti. Nurinkurista, mutta kolme viimeistä sopii riskiluokitukseen.
Liljeberg on tavallinen äiti, joka koki auttamisen hajottavana ja sairastuttavana. Sen hän myös sanoi ääneen.
Liljebergin kokemus auttamisen ahdistavuudesta saa tukea THL:n selvityksestä. Selvitys nostaa esiin sen, että perheväkivaltaan tulee puuttua yhteistyöllä. Toisaalta todetaan, että varhainen tuki toimii ehkä vain paperilla.
Viranomaiset olivat joissakin tapauksissa ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen auttaminen oli jäänyt kesken. Perhe oli saatettu siirtää viranomaiselta toiselle. Asiakas oli voinut kokea peräkkäiset toimet jopa kiusaamiseksi.
Tiinan kohdalla monialainen yhteistyö tarkoitti sitä, että kymmenkunta tuiki tuntematonta asiantuntijaa kokoontui kuuntelemaan sosiaalityöntekijän huolta perhesurmaviittauksista.
Kokouksen ulkopuolelle jäi Tiinaa puolustanut perheterapeutti, jonka osallistumisen sosiaalityöntekijä oli kieltänyt jääviyssyistä.
Kokouksen jälkeen Tiinan kännykkä soi. Soittaja oli psykologi. Hän halusi tehdä Tiinalle tutkimuksia. Myös toimintaterapeutti oli tulossa kotiin kartoittamaan äidin toimintakykyä.
- Myöhemmin asianajajani pyysi asiantuntijoita osoittamaan, minkä lakipykälän mukaan sosiaaliväki voi lähettää ihmisiä tutkimuksiin, Tiina jatkaa.
Sen koommin hän ei kuullut tutkimuksista mitään. Kukaan ei tullut kotikäynnille.
THL:n selvityksen mukaan osa perhesurmista olisi ollut kenties ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti.
Olisiko perhesurman ehkäisy ollut mahdollista Kuopissa marraskuussa 2014? Ainakaan tutkinnanjohtajan mukaan kukaan ei olisi voinut aavistaa, että äiti surmaisi kaksi alle kouluikäistään lastaan.
Entä miten kukaan olisi voinut kuvitella, että Rautavaaralla linja-autossa kiistelleen pariskunnan toinen osapuoli tappaisi itsensä ja kolme lastaan ajamalla linja-auton keulaan?
Tiina Liljeberg ei koskaan uhannut perhesurmalla. Silti hänen lapsilleen kaavailtiin huostaanottoa.
Asiakaskertomuksessa mainitut puheet perhesurmasta ovat yhä kirjoissa ja kansissa, joskin ne on oikaistu johtavan sosiaalityöntekijän kirjauksilla.
Perhesurmaselvityksen mukaan perhesurmia voidaan ehkäistä esimerkiksi käyttämällä systemaattisen väkivaltakokemusten kartoitusvälinettä ja parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarvioinnin (MARAK) aina, kun asiakas kertoo väkivallasta tai sen uhasta.
Liljeberginmukaan lomakkeista ei ole mitään hyötyä, elleivät kansalaiset saa puhua tunteistaan ilman pelkoa pakkotoimista. Perhesurmaselvityksessäkin todetaan, että eräissä tapauksissa pelko viranomaisen väliintulosta saattoi laukaista surman.
Hänen mielestään parasta perhetragedioiden ennaltaehkäisyä on asiakkaan kunnioittaminen ja perheille tarjottu riittävä tuki.
- Nyt toimintatapa on se, ettei vanhemmuutta tueta kunnallisissa palveluissa.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 13:26"]
Niin se nyt vain on, että mikäli mennään uhkaamaan perheensä surmaamisella sosiaalityöntekijöille, niin lapset on otettava välittömästi pois.
Vielä hetki sitten täälläkin kiljuttiin, että miksi tältä rekkaa päin ajaneelta ei otettu lapsia pois. No nyt otetaan - sekin on väärin. Jos olisi viitattu kintaalla ja tämä olisi pistänyt perheensä kylmäksi, olisi ulistu että miksi sossu ei ottanut lapsia pois.
[/quote]
Mutta jos olet ainoa henkilö, joka huolehtii 24/365 vakavaa diabetestä sairastavasta lapsesta, heräät yö toisensa jälkeen katsomaan että toinen syö ja vahdit että sokeri mitataan kuudesti vrk ja insuliinia pistetään seitsemästi vrk, niin ymmärrän että apu silloin tällöin olisi tarpeen.
Aivan varmasti löytyisi joku lähihoitaja, jolla olisi kokemusta diabeteksesta, jonka kaupunki voisi palkata avustamaan ko perhettä vaikka pari vrk/ kk. Eikö se juuri olisi sitä lastensuojelutyötä, jolla ennaltaehkäistäisi isommat ongelmat? Lisäksi se olisi takuulla halvempaa kuin huostaanotto...
[/quote]
Tuo nainenhan halusi että hänellä olisi avustaja parina päivänä viikossa eikä kuussa. Lisäksi hän olisi halunnut apua viikonloppuisin ja öisin. Sellaisen avun kustannuksia voi jokainen arvioida itse.
Äidin blogi: http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen saamme kuulla vain toisen osapuolen version tarinasta, mutta ilmeisesti siis apua on tarjottu ja saatu, mutta se ei ole kelvannut, kun pitäisi saada maksuton korkeakoulutettu kokopäivähoitaja.
On kaksi vaihtoehtoa, vanhemmat huolehtivat lapsistaan, jos ovat siihen kykeneviä (avohuollon tukitoimin tai niitä ilman) tai joku muu huolehtii lapsista. Jos äiti kokee, että avohuollon tukitoimet eivät ole riittävät takaamaan lapsen hyvää hoitoa, niin silloinhan on lapsi on otettava huostaan, ja hänestä huolehtii taho, joka pystyy sen tekemään.
Käsittääkseni, jos haluaa ympärivuorokautisen palvelijan / lastenhoitajan kotiinsa, niin sellainen pitää sitten palkata. Miten voi olettaa, että kaupunki tai valtio tämän kustantaisi ja vielä takaisi, että tämä henkilö ei myöskään vaihdu (äiti toivoo, että perheen kanssa työskentelee aina sama työntekijä)?
Periaate on, että ensi kokeilu aloitetaan kevyimmästä tuesta ja asteittain siirrytään järeämpään tukeen. En ihan ymmärrä, mitä tämä äiti oikeastaan haluaa tai mihin olisi edes vähän tyytyväinen. Tuskin mihinkään.
Ei näitä tällaisia sekavia artikkeleita jaksa lukea. Väliin pätkä haastattelua, väliin tilastotietoa. Itsemurhauhkailut on muuten aina otettava tosissaan. Siinähän se sosiaalityöntekijä vasta kusessa olisi, jos ei olisi vienyt asiaa eteenpäin, ja jotain olisi tapahtunut.
Tässä linkki kyseiseen uutiseen:
Jälleen kerran näemme miten lastesuojelu vertautuu hyvin Natsi-Saksan Gestapoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa kyllästyttää nää julkisuuteen itseään tyrkyttävät lastensuojeluun pettyneet vanhemmat, jotka kertoo vain yhden puolen tarinasta ja "unohtaa" mainita kaikki muut asiaan vaikuttaneet tapahtumat. Nää ihmiset voisi vaikka pyydä kaikkia niitä tapausta koskevia papereita ja pöytäkirjoja lastensuojelussa itselleen ja julkaiset tarinansa niiden kanssa. Ilman todisteita en jaksa uskoa enää yhtään marttyyrikertomusta.
Niin, tuo kuuluu niihin asioihin, joihin täysjärkisen ihmisen kannattaisi ymmärtää olla viittaamatta.
Vähän kuin ne idiootit, jotka lentoemännälle vitsailevat, että laukussa on pommi. Turha itkeä siinä vaiheessa, kun raahataan käsiraudoissa pois lentokentältä ja perään tulee tuhansien sakot. Tiedossa pitäisi olla kaikilla, että uhkaukset otetaan vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa tulee hyvin ilmi se, että kun henkilökemiat lopulta menevät ristiin, sosiaalipuolella asiaa hoitaneet alkavat käyttää valta-asemaansa henkilökohtaisen "näyttämisen" välineenä. He haluavat osoittaa valtansa suuruuden ja asiantuntijuutensa absoluuttisuuden hankalalle, kyseenalaistavalle asiakkaalle. Puolueeton suhtautuminen ei toteudu.
Kuvauksen perusteella L. on ollut melko hankala asiakas, mutta sen perusteella suunniteltu huostaanotto on ylireagointia ja tahallista väärintulkitsemista. Onneksi hänellä oli välineet ja sisua selvittää asioita lakiteitse suhteessa viranomaisiin. Kaikilla ei ole yhtä kovaa luonnetta pitää puoliaan ja sosiaalipuolella sattunut väärintulkinta jää vallitsevaksi näkemykseksi, eikä huostaanottoa saa sen jälkeen helposti purettua.
Eikö justiin ole liuta sossuja ja lääkäreitä joutumassa oikeuteen siitä syystä, että "merkkejä" ei ole otettu tosissaan? Jos joku edes vihjaa menevänsä pommin kanssa lentokoneeseen tai ajattelevansa perheensä surmaamista, niin täytyyhän se ottaa tosissaan! Ihan käsittämätöntä! Sanoo nyt, vaikka ap, miten se nyt on, pitääkö "epäilyttävät merkit" ottaa tosissaan vai ei? Kukaan sossu ei tässä maailmassa osaa lukea toisen ajatuksia, että heittikö se nyt vitsin vai oliko tosissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:55"]
ongelma on ollut hankala (erityislapsi) ei asiakas
[/quote]
Lastensuojelun asiakas on aina lapsi, ei vanhempi. Ongelma on ollut vanhempi, joka ei pysty huolehtimaan lapsesta, ja heittelee ilmoille kaikenlaisia älyttömiä vihjailuja, mitä kukaan täysjärkinen aikuinen ei tekisi.
Täällä tuntuu olevan paljon näitä schutzstaffelin tanttoja puolustelemassa virkasiskojensa touhuja. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän lähipiiristä yhden oikeusmurhan kohteeksi joutuneen. Eiköhän näissä uutisissa nähdä vain jäävuoren huippu. Onneksi ilmeisesti myös THL on heräämässä asiaan jos tuon oikein tulkitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:12"]
Täällä tuntuu olevan paljon näitä schutzstaffelin tanttoja puolustelemassa virkasiskojensa touhuja. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän lähipiiristä yhden oikeusmurhan kohteeksi joutuneen. Eiköhän näissä uutisissa nähdä vain jäävuoren huippu. Onneksi ilmeisesti myös THL on heräämässä asiaan jos tuon oikein tulkitsin.
[/quote]
Meidän suvussa on myös paljon oikeusmurhia. Nimittäin lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen on viety ja rikottu lopullisesti, koska lasten on annettu kasvaa turvattomissa, väkivaltaisissa perheissä. Ei se perheen todellisuus aina näy ulospäin, koska ei vanhemmat satuta lastaan just siinä neuvolan vastaanotolla, vaan niin etteivät muut näe.
Tuossa jutussa annettiin ymmärtää, että lapsen dbaetes ois jotenkin ollut tämä juttu, mutta sitten sivulauseessa kerrottiin, että lapsi on myös "hankala erityislapsi jota tukiperheet (eli siis useampi tukiperhe) ei ole jaksanut". Olisi ollut reilua kertoa, että millainen erityislapsi. Jos lapsellaon esimerkiksi väkivaltaista, impulsiivista käytöstä, niin vaikea niitä on avohuollon toimenpiteillä hillitä. Jos lapsi tarvitsee ympärivuorokautista tukea, niin ei se vaan ole mahdollista, että perhe saa sellaisen työntekijän kotiinsa, vaikka se ihanteellista olisikin.
miettikää jos tämä äiti olisi myöhemmin surmannut lapsensa ja itsensä ja kävisi julkisuuteen ilmi että olisi sosiaalityöntekijälle sanonut että "en ihmettele miksi jotkut tappavat perheensä". sossu varmaan saisi hirveät syytteet ja kansalaisten raivon taas päällensä.. mikään ei oikeasti kelpaa!!
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:12"]
Täällä tuntuu olevan paljon näitä schutzstaffelin tanttoja puolustelemassa virkasiskojensa touhuja. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän lähipiiristä yhden oikeusmurhan kohteeksi joutuneen. Eiköhän näissä uutisissa nähdä vain jäävuoren huippu. Onneksi ilmeisesti myös THL on heräämässä asiaan jos tuon oikein tulkitsin.
[/quote]
Meidän suvussa on myös paljon oikeusmurhia. Nimittäin lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen on viety ja rikottu lopullisesti, koska lasten on annettu kasvaa turvattomissa, väkivaltaisissa perheissä. Ei se perheen todellisuus aina näy ulospäin, koska ei vanhemmat satuta lastaan just siinä neuvolan vastaanotolla, vaan niin etteivät muut näe.
Tuossa jutussa annettiin ymmärtää, että lapsen dbaetes ois jotenkin ollut tämä juttu, mutta sitten sivulauseessa kerrottiin, että lapsi on myös "hankala erityislapsi jota tukiperheet (eli siis useampi tukiperhe) ei ole jaksanut". Olisi ollut reilua kertoa, että millainen erityislapsi. Jos lapsellaon esimerkiksi väkivaltaista, impulsiivista käytöstä, niin vaikea niitä on avohuollon toimenpiteillä hillitä. Jos lapsi tarvitsee ympärivuorokautista tukea, niin ei se vaan ole mahdollista, että perhe saa sellaisen työntekijän kotiinsa, vaikka se ihanteellista olisikin.
[/quote]
Pitäisikö kaikki hankalat erityislapset ottaa sitten varmuuden vuoksi huostaan koska ainahan on mahdollista että syynä on vanhempien väkivaltaisuus?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:12"]
Täällä tuntuu olevan paljon näitä schutzstaffelin tanttoja puolustelemassa virkasiskojensa touhuja. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän lähipiiristä yhden oikeusmurhan kohteeksi joutuneen. Eiköhän näissä uutisissa nähdä vain jäävuoren huippu. Onneksi ilmeisesti myös THL on heräämässä asiaan jos tuon oikein tulkitsin.
[/quote]
Meidän suvussa on myös paljon oikeusmurhia. Nimittäin lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen on viety ja rikottu lopullisesti, koska lasten on annettu kasvaa turvattomissa, väkivaltaisissa perheissä. Ei se perheen todellisuus aina näy ulospäin, koska ei vanhemmat satuta lastaan just siinä neuvolan vastaanotolla, vaan niin etteivät muut näe.[/quote]
No jos schutzstaffelin tanttoilta kysytään, niin noinhan se heidän mielestään menee ja lopputuloksesta saadaan lukea lehdistä tämä avauksessa esitetty uutinen yhtenä esimerkkinä. Onneksi on niitäkin äitejä jotka kykenevät puolustamaan oikeuksiaan ja tulevat julkisuuteen kertomaan tarinansa.
voisi vähän miettiä ulosantiaan, kaikki dramatiikka vähentää kyllä luottamusta jyrkästi
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:55"]
Eikö justiin ole liuta sossuja ja lääkäreitä joutumassa oikeuteen siitä syystä, että "merkkejä" ei ole otettu tosissaan? Jos joku edes vihjaa menevänsä pommin kanssa lentokoneeseen tai ajattelevansa perheensä surmaamista, niin täytyyhän se ottaa tosissaan! Ihan käsittämätöntä! Sanoo nyt, vaikka ap, miten se nyt on, pitääkö "epäilyttävät merkit" ottaa tosissaan vai ei? Kukaan sossu ei tässä maailmassa osaa lukea toisen ajatuksia, että heittikö se nyt vitsin vai oliko tosissaan!
[/quote]
Erikan tapaus oli täysin erilainen, ei liity tähän. Eikä tuossa äiti sanonut ajattelevansa perheensä surmaamista. Olisi loogisempaa tyhjentää lentokone sen takia että joku ei vitsaile pommista, koska jos joku vie sinne pommin niin erittäin todennäköisesti hän on siitä hiljaa.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiparka... Huostaanotto kyllä traumatisoi lasta kun joutuu vieraiden luo vanhempansa luota. Ja vain siitä syystä että äiti tuohtuneena oli möläyttänyt typerän kommentin. Ei kyllä nyt ihan oikein menny, ei se tarkoita jos sanoo ymmärtävänsä miksi joku tappaa itsensä, että olisi niin itse tekemässä. Ennemmin ymmärsin äidin kommentoineen lastensuojelun avun huonoutta. Sossut vissiin suuttu kun mikään ei riittänyt, että nytpä me sille apu näytetään....