aloin uskovaiseksi, koska mielestäni se on hyvä diili
Uskonasiat ovat nousseet mieleeni viime vuosina, kun elämässä tuli vastaan sellaisisa tilanteita, että ei ollut muuta tehtävissä kuin rukoilla. Eli että mikään fyysisen maailman keino ei ratkaissut käsillä olevaa ongelmaa.
Aloin sitten miettimään, että tämähän on hieno juttu, että minulla on jokin näkymätön "henkinen tuki", joka ei ikinä mene pois, koska se on minun sydämessäni (tai korvien välissä, miten sen nyt haluaa mieltää).
Eli vaikka en saisi ongelmaan ratkaisua rukoilemalla, niin rukoilu itsessään antaa minulle voimaa kohdata tämän ongelman.
Aloin sitten tarkemmin pohtimaan Raamatun opetuksia: Jumala on luvannut pelastaa minut, jos uskon hänen poikansa Jeesuksen sovitustyöhön. OK. Mitä menetän jos uskon? Korkeintaan sen, että joku ateisti pitää minua hulluna?
Minä en tiedä onko Jumala olemassa, enkä ala kenenkään kanssa väittelemään aiheesta. Mutta ajattelen, ettei siitä ole mitään haittaa, jos uskon että Jumala on olemassa. En tiedä oliko Jeesus Nasaretilainen oikeasti Jumalan poika, mutta en menetä mitään, jos uskon siihen.
Uskon kaiken varalta. Miksi?
Siksi koska en menetä uskoessani mitään hyvää, ja luovun paljosta pahasta.
Miellän synnin sellaiseksi teoksi, jolla vahingoitan jotain toista ihmistä tai luontokappaletta tai halveksun Jumalaa, ja sellaisia tekoja pyrin välttämään. En kuitenkaan ole täydellinen, joten joudun rukoilemaan Jumalalta ajoittain anteeksiantoa.
Ajattelen, että Jumalaan uskominen on kuin aloittaisi eläkesäästämisen; turvata olemisensa tietyn rajapyykin jälkeen.
Voi olla että olen väärässä. Mutta sen näen tai olen näkemättä vasta sitten, kun elon päivät minulta päättyvät.
Mutta jos käy niin, että meidät todella tuomitaan kuoleman jälkeen autuuteen tai kärsimykseen, haluan olla varmistamassa paikkani siinä paremmassa vaihtoehdossa.
Mutta minä en tuomitse ketään uskonnon tai uskonnottomuuden takia, koska enhän minä edes tiedä olenko oikeassa vai ihan joron jäljillä.
Ikää on 26 ja yliopistotutkinto löytyy, en ole hautaan kaatuva vanhus eikä älyäni tarvitse epäillä.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:01"]
Ja mistä sait varmuuden mikä usko on oikea?
[/quote]
Tämäpä onkin hassu juttu: kun mielestäni oikeaa uskontoa ei voi määrittää. Uskon, että useimmat maailman uskonnot uskovat samaan asiaan, mutta eri nimillä ja käsitteillä. Uskonnot ovat ikiaikaisia kulttuuriperintöjä kunkin kansan keskuudessa ja Jumala hyväksyy sen. Hän on niin paljon pienien vivahde-erojen yläpuolella.
Tietysti on myös pakanallisia uskontoja, mutta minun on vaikea sanoa, mikä voisi olla väärä uskonto. Varmaan sellainen, jonka varjolla aiheutetaan kärsimystä ihmiselle, sitä Jumala ei hyväksy.
ap
[/quote]
Ainoastaan Jeesuksen kautta päästään taivaaseen. Näin se vain on.
Ei taida ap:lla nyt olla ihan selvyyttä näistä asioista. Mitä jos menisit tutustumaan eri seurakuntiin (siis kristillisiin) jotta löydät sen oman paikkasi ja saat raitista opetusta ja tukea uskontielläsi?
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:01"]
Ja mistä sait varmuuden mikä usko on oikea?
[/quote]
Tämäpä onkin hassu juttu: kun mielestäni oikeaa uskontoa ei voi määrittää. Uskon, että useimmat maailman uskonnot uskovat samaan asiaan, mutta eri nimillä ja käsitteillä. Uskonnot ovat ikiaikaisia kulttuuriperintöjä kunkin kansan keskuudessa ja Jumala hyväksyy sen. Hän on niin paljon pienien vivahde-erojen yläpuolella.
Tietysti on myös pakanallisia uskontoja, mutta minun on vaikea sanoa, mikä voisi olla väärä uskonto. Varmaan sellainen, jonka varjolla aiheutetaan kärsimystä ihmiselle, sitä Jumala ei hyväksy.
ap
[/quote]Miten sitten se Jeesus ja Jeesuksen sovitustyö? Mikä merkitys sillä on (ap:lle)?
Noinhan minäkin sen järkeilin, kun oli pakko alkaa uskovaiseksi, että minut hyväksyttäisiin joukkoon. Uskonto on kaunis ajatus, ja onnea heille, jotka saavat siitä voimaa. Mutta vaikka HALUSIN uskoa, en siihen PYSTYNYT. Aluksi yritin huijata itseäni, mutta ei onnistunut. Ei itseään voi pakottaa uskomaan johonkin, mihin ei vain usko.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 20:38"]
Uskonasiat ovat nousseet mieleeni viime vuosina, kun elämässä tuli vastaan sellaisisa tilanteita, että ei ollut muuta tehtävissä kuin rukoilla. Eli että mikään fyysisen maailman keino ei ratkaissut käsillä olevaa ongelmaa.
Aloin sitten miettimään, että tämähän on hieno juttu, että minulla on jokin näkymätön "henkinen tuki", joka ei ikinä mene pois, koska se on minun sydämessäni (tai korvien välissä, miten sen nyt haluaa mieltää).
Eli vaikka en saisi ongelmaan ratkaisua rukoilemalla, niin rukoilu itsessään antaa minulle voimaa kohdata tämän ongelman.
Aloin sitten tarkemmin pohtimaan Raamatun opetuksia: Jumala on luvannut pelastaa minut, jos uskon hänen poikansa Jeesuksen sovitustyöhön. OK. Mitä menetän jos uskon? Korkeintaan sen, että joku ateisti pitää minua hulluna?
Minä en tiedä onko Jumala olemassa, enkä ala kenenkään kanssa väittelemään aiheesta. Mutta ajattelen, ettei siitä ole mitään haittaa, jos uskon että Jumala on olemassa. En tiedä oliko Jeesus Nasaretilainen oikeasti Jumalan poika, mutta en menetä mitään, jos uskon siihen.
Uskon kaiken varalta. Miksi?
Siksi koska en menetä uskoessani mitään hyvää, ja luovun paljosta pahasta.
Miellän synnin sellaiseksi teoksi, jolla vahingoitan jotain toista ihmistä tai luontokappaletta tai halveksun Jumalaa, ja sellaisia tekoja pyrin välttämään. En kuitenkaan ole täydellinen, joten joudun rukoilemaan Jumalalta ajoittain anteeksiantoa.
Ajattelen, että Jumalaan uskominen on kuin aloittaisi eläkesäästämisen; turvata olemisensa tietyn rajapyykin jälkeen.
Voi olla että olen väärässä. Mutta sen näen tai olen näkemättä vasta sitten, kun elon päivät minulta päättyvät.
Mutta jos käy niin, että meidät todella tuomitaan kuoleman jälkeen autuuteen tai kärsimykseen, haluan olla varmistamassa paikkani siinä paremmassa vaihtoehdossa.
Mutta minä en tuomitse ketään uskonnon tai uskonnottomuuden takia, koska enhän minä edes tiedä olenko oikeassa vai ihan joron jäljillä.
Ikää on 26 ja yliopistotutkinto löytyy, en ole hautaan kaatuva vanhus eikä älyäni tarvitse epäillä.
[/quote]
jostain syystä pidin jutustasi,vaikka olenkin vääntänyt täällä kättä joidenkin uskovaisten juttujen vuoksi.Jostain syystä tämä oli OK.
Ap jätti vastaamatta sihen oleellisimpaan, mikä on hänen henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen Kristukseen.
"Jos sinä sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat että Jeesus on Herra, sinä pelastut."
Se on hyvä diili. Mieti kuitenkin vielä mistä on kyse, rukoile ja tutkiskele sydäntäsi, pyydä Pyhää Henkeä näyttämään Totuus, Hyvää Paimenta johdattamaan ja Jumalaa varjelemaan sydämesi ja ajatuksesi.
http://onegoodmove.org/1gm/1gmarchive/2007/12/pascals_wager.html