elämäni raskain tilanne

Ollaan miehen kanssa oltu viisi vuotta yhdessä, perheessä on myös minun entisestä suhteestani 6-vuotias lapsi. Meillä on mennyt hyvin tämän viisi vuotta, ja vuosi sitten päätettiin alkaa yrittämään lasta. No, nyt olen raskaana (8. Viikolla) ja mies alkanut muuttumaan paskapääksi ja masentunut on taas. Lääkitys ei vissiin auta tai sitten kiikastaa jostain muusta, ei kuulemma auta vaikka lääkettä vaihtas eikä mistään mitään apua saa - näin mies siis sanoo. Ei tehdä mitään yhdessä, ei hoida kotia, kaikki mitä sanob on kuulemma mäkätystä, määräilyä ja rajoittamista (voisitko olla heräämättä klo 3 yöllä pelaamaan, koska sitten kun lapsi herää ha minä niin sä painelet takas nukkumaan tuntikausiksi? Tänään pitäs imuroida ja pestä pyykki, voisitko tehä ne kun oon päivän ite töissä? Voisitko opetella käärimään ne tupakat jossain muualla kun olohuoneen lattialla, koska meidän kissa järsii niitä puruja ja tarttuuvat jalkapohjiinkin kiinni? Voitaisko lähteä ulkoilemaan tänään, tai vaikka uimahalliin koko porukalla? Eikö? No entäs ens viikonloppuna? Eikö sillonkaan?)

Oon niin turhautuny ja eksyksissä. Mies sanoo että syy on tässä parisuhteessa, ja kun haluan siitä puhua niin ei kuulemma halua mitään omia tapojaan muuttaa vaan mun pitäs vaan olla hiljaa - ja thats it. Tämmösiä kausia on ollu pari aiemminki, mutta ne on menny ohi äkkiä. Tämä alko jo ennen raskautumista. Nyt sitten mietin että miten käy parisuhteen ja lapsen.. Haluanko tehdä abortin, ja katotaan kuinka suhteelle käy, pidänkö lapsen ja jätän miehen, vai odotanko ja itkeskelen yksinäni että millonkohan asiat muuttuu?