Kaverini yrittää todistella, että hänen elämänsä on loistavaa

En nyt halua kovin yksityiskohtaisesti käydä tätä läpi, mutta tässä pääpiirteittäin:

Kaverini, vähän alle kolmekymppinen nainen ja äiti (kaksi lasta) aina keskustellessamme yrittää jollain tavalla todistella, miten hänen elämässään on kaikki täydellistä ja miten hänen miehensä on vähintään Jumalasta seuraava. Joka käänteessä puhe kääntyy erityisesti tuohon mieheen ja hänen täydellisyyteensä, joka on äärimmäisen rasittavaa, koska tuo kyseinen mies on erittäin törkeä vieraille - ei puhu mitään, ei tervehdi, ei edes katso päin. Samalla huomaa, että kaverini tekee perheessä kaiken - hoitaa lapset, kotityöt yms. samalla kun mies loistaa poissaolollaan tai litkii kaljaa. Kaverini ei selvästi näe tilannetta tai ei vain kestä sitä totuutta, että hän on joutunut tuon miehen orjaksi. Miksi tämä kaverini kuitenkin yrittää todistella minulle, että hänen elämänsä ja miehensä on parasta, mitä hänelle on tapahtunut? Onko jotain, mitä "pinnan alla" tapahtuu eli onko mies upea ja ihmeellinen, kun ylimääräiset ihmiset ovat poistuneet talosta? Miksi kaverini puhuu näin?