Jaksaminen aika kortilla.

La on n kuukauden päästä. Olen super väsynyt! Olen ollut koko raskausajan ihan loppu. Olen työtön ja onneksi voin nukkua päivisin, kun olen yksin. Ilman noita unia, tuskin jaksaisin ollenkaan. Mies käy töissä ja koti lähinnä minun vastuullani. Esikoinen on 11v ja lähestyy ikävästi murrosikää. Lisäksi pitäisi häntä vielä jalkapallotreeneihin kuskata. Onneksi miehellä aikaa viikonloppuisin viedä peleihin ja turnauksiin. Sitten tulee 6v, jolla on SLI. Kärsivällisyys menee nopeasti näin väsyneenä... Tiedän ettei ole hänen vikansa. 4veellä uhmaikä. Kaikki on ei, ei ja ei. Ja neljäs lapsi tuloillaan. Minun tuurilla vauvalla paha koliikki... Pitäisi koko ajan olla 5 eri paikassa ja huolehtia kodista sekä lapsista. Huh huh. No itsepähän olen elämäntapani valinnut ja lapseni halunnut (enkä todellakaan kadu hetkeäkään). Tuntuipas hyvältä saada purkaa ajatuksia. Ei ole perhe-elämän keskellä löytynyt paljoa aikaa ystäville ja pikku hiljaa ovat vain kadonneet.