Lue keskustelun säännöt.
Voimat täysin loppu. Antakaa kiltit neuvoja miten jaksaisin :(
23.01.2015 |
Meillä on siis tilanne se, että mies on pitkällä työmatkalla ja mä olen aivan totaalisen uupunut. Kaiken lisäksi 1v kuopus on sairaana, enkä ole saanut nukuttua viiteen yöhön kunnolla, ja nyt ole niin väsynyt että tuntuu että en jaksa muuta kuin itkeä sohvalla. Meillä ei ole yhtäkään sukulaista tai ystävää täällä lähellä, joka voisi auttaa. Olen täysin yksi kahden lapsen kanssa täällä. En rehellisesti sanoen tiedä miten jaksan vielä edessä olevan viisi päivää ennen kuin mies on taas kotona. Pitäisi siivota, käydä kaupassa, hoitaa tiskit, pyykit ja ruoka... miten? :(
Kommentit (70)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne pyykit ei karkaa mihkään. Huilailkaa koko porukka. Ja kauppatavarat valmiiksi kotiovelle jostain palvelusta!
Ja sinä totesit tämän tilanteen vasta perjantaina juuri virka-ajan päättyessä. Nyt et sitten enää ehdi soittaa mihinkään sosiaalitoimiston palveluun, josta olisit voinut kysyä kotiapua. Niin, tiedämmehän me, että ei mitään kunnallista kotipalvelua lapsiperheille enää ole.
Ehdottaisin sitten seuraavaksi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitopalvelua. Saisit ainakin itse nukkua.
Mikä pakkomielle sinulla on keittiön siivoamisesta joka ilta. Kyllä ne sotkut ovat aivan varmasti tallessa vielä aamulla, vaikka nukkuisitkin välillä. Sinulla ei ole sentään vielä mies siinä valittamassa, eikä anoppia eikä äitiä. Eikö lapsillesi riitä vielä vaatteita edes pariksi päiväksi, ettei ihan joka päivä tarvitsisi pyykätä?
23 luki tarkemmin ja jatkaa: ei sitten soiteta myöskään MLL:n palveluun, jos olette ulkomailla. Tämä neuvo tulee nyt vähän myöhässä, mutta kannattaisi aina uudessa paikassa ensimmäiseksi selvittää, mistä saa tarvittaessa apua.
Nyt ei sitten ole muuta keinoa kuin antaa kaiken olla sellaisenaan. Ei siihen kukaan kuole, vaikka talo ei ole siisti, ei ole niin hyvää ja terveellistä ruokaa ja vaatteetkin lojuvat likaisina viikon.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 15:57"]Siis olet kahden lapsen kanssa joista toinen on kipeänä?
Ja viisi päivää on niin pitkä aika että et jaksa vaan itket vain sohvalla?
On ihmisiä jotka ovat yksin lapsien kanssa aina. On ihm... ei en jaksa.. en vain tajua ihmisiä jotka vaipuvat sohvalle itkuun kun kynsi katkeaa.
[/quote]
Aivan ihmisiä on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmasti oikein hyvä ja rakastava äiti :) Aina ei voi jaksaa. Anna armoa itsellesi. Tee vain pakollinen ja tosiaan, tilaa se pizza niinkuin joku jo ehdottikin. Jaksamisia <3
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:27"]
Ja sinä totesit tämän tilanteen vasta perjantaina juuri virka-ajan päättyessä. Nyt et sitten enää ehdi soittaa mihinkään sosiaalitoimiston palveluun, josta olisit voinut kysyä kotiapua. Niin, tiedämmehän me, että ei mitään kunnallista kotipalvelua lapsiperheille enää ole.
Ehdottaisin sitten seuraavaksi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitopalvelua. Saisit ainakin itse nukkua.
Mikä pakkomielle sinulla on keittiön siivoamisesta joka ilta. Kyllä ne sotkut ovat aivan varmasti tallessa vielä aamulla, vaikka nukkuisitkin välillä. Sinulla ei ole sentään vielä mies siinä valittamassa, eikä anoppia eikä äitiä. Eikö lapsillesi riitä vielä vaatteita edes pariksi päiväksi, ettei ihan joka päivä tarvitsisi pyykätä?
[/quote]
AP asuu ulkomailla, joten Mannerheimin lastensuojeluliitosta ei varmaan tähän tilanteeseen ole apua. Mutta voi tietysti selvittää, onko jotain vastaavaa saatavilla. Ota mahdollisimman rennosti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:22"]
No en tosiaan koko meidän elämäntilannetta tähän avannut, mutta tosiaan vuosi on ollut äärimmäisen kuormittava; ennen kuin muutettiin ulkomaille, olin yksin Suomessa lasten kanssa monta kuukautta ja hoidin koko muuton yksin vauvan ka esikoisen kanssa, kun mies oli uudessa maassa töissä. Sitten täällä lähes kokonaan yksin lasten kanssa, kun mies tekee pitkää päivää ja on usein työmatkoilla. Puolen vuoden aikana mulla on ollut "omaa aikaa" 10 minuuttia, kun yhtenä päivänä hain 6v esikoisen koulusta poikeuksellisesti yksin, ilman kuopusta. Ja kuopus on sairastellut paljon koko elämänsä ajan, mm. noin 6 korvatuledusta, joista kaksi viime kuussa +raju oksennustauti. Eli on tässä muutakin käynyt kuin kynsi katkennut, ja nyt alkaa todella uuvuttaa.
Kiitos rohkaisevien viestien kirjoittajille. Olette todella mukavia kaikki! <3
ap
[/quote]
Perus lapsiperhe-elämältä kuulostaa! Heikoissa kantimissa on sulla elämänhallinta, jos korvatulehdukset on noin suuri asia. Esikoinen kuitenkin jo 6v ja ilmeisesti päivät muualla. Sorry, mutta ei riitä sympatiaa noin kevyillä perusteilla...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 15:57"]Siis olet kahden lapsen kanssa joista toinen on kipeänä?
Ja viisi päivää on niin pitkä aika että et jaksa vaan itket vain sohvalla?
On ihmisiä jotka ovat yksin lapsien kanssa aina. On ihm... ei en jaksa.. en vain tajua ihmisiä jotka vaipuvat sohvalle itkuun kun kynsi katkeaa.
[/quote]
pitkään jatkuneen valvomisen jälkeen kenelle tahansa voi tulla tunne, ettei jaksa.
[/quote]
Aijaa? Oon 7 kuukautisen lapsen täysi yksinhuoltaja, en oo nukkunut 3 kuukauteen kun kahden tunnin pätkissä. Ap:ko ei jaksa muutamaa päivää lasten kanssa? Mulla on aina ruoat valmistettu alusta alkaen itselleni ja vauvalle, koti on aina siisti, käydään eri ryhmissä ja ulkoillaan. Sen lisäksi luen pääsykokeisiin. Ryhdistäydy, hyvä nainen!
[/quote]
Voi luoja teitä. Onko joillain oikeasti noin rajoittunut empatiakyky ja ymmärrys, että kaikki eivät ole samanlaisia. Kaikki eivät tunne kipua samalla tavalla joillain on korkeampi kipukynnys ja joillain matalampi. Joillain jaksaminen on erilaista. Siihen vaikuttaa ihan mielenterveyskin, jos voit henkisesti huonosti asiat tuntuvat rankemmilta. Se miten sinä jaksat ja minkä koet rankkana ei ole se miten jokainen muukin jaksaa. Nimimerkillä, ylikuormituin lapseni ollessa 1,5v ja yritin tappaa itseni. En vain jaksanut enää. Ensimmäisen vuoden jaksoin siivota ja tehdä normaaleja asioita aivan niin kuin sinäkin, lopulta vain ylikuormituin, kaikki räjähti käsiin ja olin niin väsynyt, että koin ainoana keinona tappaa itseni. En olisi jaksanut millään enää herätä seuraavana aamuna ja tämä oli ratkaisuni. Myöhemmin ajateltuna oli onni, että jäin eloon, sain apua ja nyt kun olen henkisesti terve jaksan minäkin tehdä noita asioita kuin sinä kuvailit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:31"]23 luki tarkemmin ja jatkaa: ei sitten soiteta myöskään MLL:n palveluun, jos olette ulkomailla. Tämä neuvo tulee nyt vähän myöhässä, mutta kannattaisi aina uudessa paikassa ensimmäiseksi selvittää, mistä saa tarvittaessa apua.
Nyt ei sitten ole muuta keinoa kuin antaa kaiken olla sellaisenaan. Ei siihen kukaan kuole, vaikka talo ei ole siisti, ei ole niin hyvää ja terveellistä ruokaa ja vaatteetkin lojuvat likaisina viikon.
[/quote]
Sulla on 23 pahoja luetunymmärtämis ongelmia.
Ei tartte siivota yhtään mitään, ette huku paskaan viidessä päivää. Tilaa ruokaa kotiinkuljetuksella ja parin päivän päästä kun jaksat hae eineksiä. Eläkää niinkuin pellossa, ei siihen kukaan kuole. Nuku joka välissä kuin vain pystyt. Mistäpäin olet? Jos voisin auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vastata, voisiko miehesi järjestää siivous apua, kodinhoitajaa, lastenvahtia tai muuta apua? Onhan tilanne osittain hänen aiheuttama. Tuo pelkkä lasten seura on jo kuormittavaa, ilman hengähdystä.
Flunssainen mummo lähettää sulle loput energiansa, lämpimien halausten kera. Kaikki me joskus ollaan surkeita ja väsyneitä. Tsemppiä, kyllä sä pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ilkeät ihmiset löytävät aina nämä avaukset, missä voi lyödä hankalassa tilanteessa olevia??? Aivan uskomatonta! Tsemppiä ap:lle, tääällä annettuja ohjeita parempia en itse tähän hätään keksi.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 15:57"]
Siis olet kahden lapsen kanssa joista toinen on kipeänä? Ja viisi päivää on niin pitkä aika että et jaksa vaan itket vain sohvalla? On ihmisiä jotka ovat yksin lapsien kanssa aina. On ihm... ei en jaksa.. en vain tajua ihmisiä jotka vaipuvat sohvalle itkuun kun kynsi katkeaa.
[/quote]
Jos asiaa ajateltaisiin järjen eikä kateuden kautta, niin sinun epäilemättä vaativan elämän kerryttämä kokemuksesi laitettaisiin myyntiin. Hätätilanteessa ihmiset voisivat soittaa sinulle, joka tiedät miten organisoidaan asiat, ja menisit opettamaan heille, miten se tehdään. En vittuile kuin puoliksi. Yyhoot voisivat opettaa helpommissa oloissa eläville taitojaan, ja saisivat samalla joko rahaa tai paikan, johon voi viedä omat lapsensa hoitoon ja tietäisi vielä, että siellä pärjätään, kun on hyvin opetettua porukkaa.
Ihmisten on joskus tosi vaikea ymmärtää, että elämässä tarvitaan vaihteita, ja että aina ei voi paahtaa täysillä. Pitää voida laskea vaatimustasoa, ja on hyvä olla prioriteetit selvillä jo etukäteen. Moni suorittaa arkeaan koko ajan täysillä, eikä ymmärrä, että esimerkiksi käytännössä puhtaiden pyykkien pesulan pyörittäminen on luksusta ja pätemisen väline, ei välttämättömyys.
Onko eskarilaisella kavereita, joiden luokse voisi mennä leikkimään. Harmi, että ei asuta lähekkäin. Ottaisin sun eskarilaisen meille leikkimään mun eka- ja kolmasluokkalaisten kanssa.
Niinkuin moni on jo neuvonut, tee vain ihan pakolliset hommat. Nuku itse aina, kun vain suinkin mahdollista. Anna lasten katsoa telkkaria ja olla tietokoneella tai mitä nyt haluavatkin. Ei ne lapset siitä kärsi. Pääasia, että sinä jaksat edes jotenkuten!
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 15:57"] [/quote]
Aijaa? Oon 7 kuukautisen lapsen täysi yksinhuoltaja, en oo nukkunut 3 kuukauteen kun kahden tunnin pätkissä. Ap:ko ei jaksa muutamaa päivää lasten kanssa? Mulla on aina ruoat valmistettu alusta alkaen itselleni ja vauvalle, koti on aina siisti, käydään eri ryhmissä ja ulkoillaan. Sen lisäksi luen pääsykokeisiin. Ryhdistäydy, hyvä nainen!
[/quote]
No, ei kai ne kampaajakoulun kokeet niin hirveää lukemista vaadi rakas teiniäityli.
Kuulostaa siltä, että miehesi pitäisi seuraavaksi etsiä itselleen säännöllinen työ Suomesta. Ei miehesi saa yksin päättää perheenne tilannetta.
Kohtuutonta ylipäätään perheellisillä nuo matkatyöt. Kaverini vaati että ennen yhtee nmuuttoa miehensä on hankittava työ, jossa ei ole ulkomaankomennuksia eikä Suomessakaan matkustamista, kuin 1-2 krt/v lyhyesti. Eivät sitten saaneet edes lapsia, mutta ovat olleet hyvin onnellisesti naimisissa jo 15 vuotts.
Kiitos viestistä 16! Kuulosti tosi tutulta, mä teen paljon tota samaa niin kuin sä ennen.
ap