Mikä olisi päällimmäinen reaktiosi, jos tuttusi tekisi itsemurhan?

Järkytys.

riippuu miten läheinen

Järkytys ja sitten ymmärrys; karuahan täällä nykyään on - halusi ja pääsi pois.

Ei tähän voi vastata, koska tietenkin ihan eri asia jos kyseessä olisi esim. oma puoliso vs joku random työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi vastata, koska tietenkin ihan eri asia jos kyseessä olisi esim. oma puoliso vs joku random työkaveri.

Miten sitten reagoisit jos kyse olis puolisosta ja jos työkaverista?

"Olipa turha kuolema". Ainoastaan jos joku kamala tappava tauti olisi selityksenä, toivottaisin mielessäni hyvää matkaa.

Läheisestä riippuen järkytys ja/tai suru.

Epäusko

Tyrmistys.

Miksi ihmeessä olisin helpottunut, jos joku tuttu tekee yllättäen itsemurhan?

Omaisille itsemurha tulee harvoin täytenä yllätyksenä. He voivat olla helpottuneitakin, jos tie on ollut pitkä ja raskas.

Se olisi elämäni hirvein shokki. ja paljon on jo nähty tähänkin mennessä sen voin sanoa. 

Kaikille joilla on vaikeaa, hakeaa tukea ja apua. kyllä sitä on kaikenlaisesta kärsiville, mutta kotoa harvoin tullaan mukaan hakemaan . pitää itse haluta hyvää itselleen oli lähtökohdat millaiset tahansa.

Kaikilla on oikeus selviytyä ja elää hyvää elämää.

On tapahtunut niin ei tarvitse kuvitella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä olisin helpottunut, jos joku tuttu tekee yllättäen itsemurhan?

Omaisille itsemurha tulee harvoin täytenä yllätyksenä. He voivat olla helpottuneitakin, jos tie on ollut pitkä ja raskas.

on yksi asia joskus vaikeassa tilanteessa ajatella noin päänsä sisällä toisen ihmisen elämästä.

ja on toinen asia mennä sanomaan se ääneen. toivon, ettei kukaan ajattele sinun tilanteesta samoin.

Että jaa, taas.

En reagoi mitenkään. Aika moni on tehnyt itsemurhan. Jotkut tekotavat on karumpia kuin toiset.

Mistä minä sen tietäisin kun en ole kokenut? No, voisin veikata järkytystä ja/tai epäuskoa.

Joku random työkaveri ei varmaan hetkauttaisi, ei pidä keskittyä negatiivisewn.

Mulla on pari läheistä ihmistä, joista voisin olettaa, että joskus se raja kaikelle vaan tulisi vastaan. Yritän parhain mahdollisin tavoin olla heidän elämässään mukana ja ovat jo avohuollon piirissä. Mutta surullinen olisin, jos he itsepäättäisivät päivänsä, mutta toisaalta ymmärtäisin myös sen, että toinen saisi helpotuksen ja poispääsyn kaikesta. Surullisena myös katson, että mielenterveyspalveluita karsitaan ja osa-aikaisesta työstä sakotetaan siten, että se ei vaan joillekin kannata tehdä töitä, kun heti sakotetaan tuista ja taas ihmisellä on uusia murheita vaikka yrittänyt parhaansa saada elämäänsä kuntoon.

Ymmärrys. Ymmärrän täydellisesti miksi joku haluaa pois tästä pahasta, sairaasta maailmasta. Itsekin lähtisin jos olisi satavarma keino jossa muut ei kärsisi, käsillä.