Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut työttömänä kuukauden, ja voi mikä VAPAUS!!
22.01.2015 |
Ihan mahtavaa! Olin monia vuosia surrut sitä, kun elämässä ei enää ole mitään hohtoa ja kaikki on niin rutiininomaista ja puuduttavaa ja stressaavaa ja koko ajan väsyttää eikä ehdi oikein tehdä elämässä mitään muuta kuin velvollisuuksia; töitä, ja sitten vielä kotitöitä, lasten kuskaamista ja hammaslääkäreitä ja vanhempainiltoja ja ja ja... Päivät ovat menneet samalla kaavalla ja elämä on täytynyt sovittaa ja suunnitella töiden mukaan: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, kiireellä aamukahvit ja puurot naamaan ja väsynyt ja väsymyksestä kiukkuava pienin muksu hoitoon ja isommat kouluun, sitten itse töihin, tukka putkella koko päivä töissä, sitten kotiin, lapsi hoidosta, äkkiä ruoanlaittoon, siivoat, pyykkäät, käyt kaupassa, autat lapsia läksyissä, kuskaat harrastuksiin, yms. yms. ja illalla kaadut väsyneenä nukkumaan ja nukkumaan on mentävä jo viimeistään kymmenen maissa, että jaksaa aamulla taas aikaisin herätä.
Vapaapäiviä on ihan miten sattuu, epäsäännöllisessä vuorotyössä. Noin 3 viikonloppua 2 kk:ssa vapaata, muuten olet töissä. Et pääse juuri koskaan kavereiden järjestämiin illanistujaisiin tai juhliin tai viikonlopputapahtumiin tms. ja muutenkin näet ystäviä todella vähän, koska olet miten sattuu ilta- ja aamuvuoroissa.
Nyt olen ollut kuukauden työttömänä, ja voi RIEMU sentään, elämääni on palannut ilo!! En ole yhtään väsynyt, en stressaantunut, elämä tuntuu taas jännittävältä (eli en tiedä varmasti, mitä seuraava päivä tuo tullessaan kuten töissä käydessäni tiesin, nyt kun herään aamulla, voin miettiä ihan fiiliksen mukaan mitä tänään teen, nytkin voin ihan vaikka ex-tempore lähteä jonkun ystävän luokse kahville, leffaan päivänäytökseen, johonkin kahvilaan istuskelemaan tai johonkin tapahtumaan vaikka toiseen kaupunkiin!) Olen myös nähnyt nyt tässä kuukauden aikana jo kolmea sellaista ystävää, jota en ole ehtinyt nähdä vuoteen ennen tätä, kun aikataulut eivät töiden vuoksi ole osuneet yksiin! :O
Olen taas alkanut kuntoillakin, jaksan ja ehdin käydä lenkkeilemässä ja päivisin, kun isommat ovat koulussa ja pienin eskarissa, käyn kuntosalilla tai uimassa. Olen siivonnut huushollin, jaksanut ja ehtinyt vihdoin käydä läpi kaikki kaapit ja saanut vietyä ison kasan turhaa tavaraa ja pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille. Olen niin energinen ja innostunut taas elämästäni!! :)
Ainoa miinus tässä on se, että tietenkään en voi olla loppuelämääni työttömänä, ja luulen, että töitä löytyy kuitenkin tässä ennemmin tai myöhemmin. Töihin aion myös mennä (säästöt hupenevat...) mutta täytyy myöntää, että en odota mitenkään innolla töihinpaluuta... Mutta nyt nautin niin kauan kuin voin!!
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:15"]
Ihan mahtavaa! Olin monia vuosia surrut sitä, kun elämässä ei enää ole mitään hohtoa ja kaikki on niin rutiininomaista ja puuduttavaa ja stressaavaa ja koko ajan väsyttää eikä ehdi oikein tehdä elämässä mitään muuta kuin velvollisuuksia; töitä, ja sitten vielä kotitöitä, lasten kuskaamista ja hammaslääkäreitä ja vanhempainiltoja ja ja ja... Päivät ovat menneet samalla kaavalla ja elämä on täytynyt sovittaa ja suunnitella töiden mukaan: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, kiireellä aamukahvit ja puurot naamaan ja väsynyt ja väsymyksestä kiukkuava pienin muksu hoitoon ja isommat kouluun, sitten itse töihin, tukka putkella koko päivä töissä, sitten kotiin, lapsi hoidosta, äkkiä ruoanlaittoon, siivoat, pyykkäät, käyt kaupassa, autat lapsia läksyissä, kuskaat harrastuksiin, yms. yms. ja illalla kaadut väsyneenä nukkumaan ja nukkumaan on mentävä jo viimeistään kymmenen maissa, että jaksaa aamulla taas aikaisin herätä.
Vapaapäiviä on ihan miten sattuu, epäsäännöllisessä vuorotyössä. Noin 3 viikonloppua 2 kk:ssa vapaata, muuten olet töissä. Et pääse juuri koskaan kavereiden järjestämiin illanistujaisiin tai juhliin tai viikonlopputapahtumiin tms. ja muutenkin näet ystäviä todella vähän, koska olet miten sattuu ilta- ja aamuvuoroissa.
Nyt olen ollut kuukauden työttömänä, ja voi RIEMU sentään, elämääni on palannut ilo!! En ole yhtään väsynyt, en stressaantunut, elämä tuntuu taas jännittävältä (eli en tiedä varmasti, mitä seuraava päivä tuo tullessaan kuten töissä käydessäni tiesin, nyt kun herään aamulla, voin miettiä ihan fiiliksen mukaan mitä tänään teen, nytkin voin ihan vaikka ex-tempore lähteä jonkun ystävän luokse kahville, leffaan päivänäytökseen, johonkin kahvilaan istuskelemaan tai johonkin tapahtumaan vaikka toiseen kaupunkiin!) Olen myös nähnyt nyt tässä kuukauden aikana jo kolmea sellaista ystävää, jota en ole ehtinyt nähdä vuoteen ennen tätä, kun aikataulut eivät töiden vuoksi ole osuneet yksiin! :O
Olen taas alkanut kuntoillakin, jaksan ja ehdin käydä lenkkeilemässä ja päivisin, kun isommat ovat koulussa ja pienin eskarissa, käyn kuntosalilla tai uimassa. Olen siivonnut huushollin, jaksanut ja ehtinyt vihdoin käydä läpi kaikki kaapit ja saanut vietyä ison kasan turhaa tavaraa ja pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille. Olen niin energinen ja innostunut taas elämästäni!! :)
Ainoa miinus tässä on se, että tietenkään en voi olla loppuelämääni työttömänä, ja luulen, että töitä löytyy kuitenkin tässä ennemmin tai myöhemmin. Töihin aion myös mennä (säästöt hupenevat...) mutta täytyy myöntää, että en odota mitenkään innolla töihinpaluuta... Mutta nyt nautin niin kauan kuin voin!!
[/quote]
Joka aamu kukonlaulun aikaan herätys ja päivähoito & työ? Vaikka välillä on iltatöitä? Ja muutenkin epäsäännöllistä? Hoitaako isä lapsia viikonloppuvuorojen aikana? Ei kaikki ihan täsmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:15"]
Ihan mahtavaa! Olin monia vuosia surrut sitä, kun elämässä ei enää ole mitään hohtoa ja kaikki on niin rutiininomaista ja puuduttavaa ja stressaavaa ja koko ajan väsyttää eikä ehdi oikein tehdä elämässä mitään muuta kuin velvollisuuksia; töitä, ja sitten vielä kotitöitä, lasten kuskaamista ja hammaslääkäreitä ja vanhempainiltoja ja ja ja... Päivät ovat menneet samalla kaavalla ja elämä on täytynyt sovittaa ja suunnitella töiden mukaan: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, kiireellä aamukahvit ja puurot naamaan ja väsynyt ja väsymyksestä kiukkuava pienin muksu hoitoon ja isommat kouluun, sitten itse töihin, tukka putkella koko päivä töissä, sitten kotiin, lapsi hoidosta, äkkiä ruoanlaittoon, siivoat, pyykkäät, käyt kaupassa, autat lapsia läksyissä, kuskaat harrastuksiin, yms. yms. ja illalla kaadut väsyneenä nukkumaan ja nukkumaan on mentävä jo viimeistään kymmenen maissa, että jaksaa aamulla taas aikaisin herätä.
Vapaapäiviä on ihan miten sattuu, epäsäännöllisessä vuorotyössä. Noin 3 viikonloppua 2 kk:ssa vapaata, muuten olet töissä. Et pääse juuri koskaan kavereiden järjestämiin illanistujaisiin tai juhliin tai viikonlopputapahtumiin tms. ja muutenkin näet ystäviä todella vähän, koska olet miten sattuu ilta- ja aamuvuoroissa.
Nyt olen ollut kuukauden työttömänä, ja voi RIEMU sentään, elämääni on palannut ilo!! En ole yhtään väsynyt, en stressaantunut, elämä tuntuu taas jännittävältä (eli en tiedä varmasti, mitä seuraava päivä tuo tullessaan kuten töissä käydessäni tiesin, nyt kun herään aamulla, voin miettiä ihan fiiliksen mukaan mitä tänään teen, nytkin voin ihan vaikka ex-tempore lähteä jonkun ystävän luokse kahville, leffaan päivänäytökseen, johonkin kahvilaan istuskelemaan tai johonkin tapahtumaan vaikka toiseen kaupunkiin!) Olen myös nähnyt nyt tässä kuukauden aikana jo kolmea sellaista ystävää, jota en ole ehtinyt nähdä vuoteen ennen tätä, kun aikataulut eivät töiden vuoksi ole osuneet yksiin! :O
Olen taas alkanut kuntoillakin, jaksan ja ehdin käydä lenkkeilemässä ja päivisin, kun isommat ovat koulussa ja pienin eskarissa, käyn kuntosalilla tai uimassa. Olen siivonnut huushollin, jaksanut ja ehtinyt vihdoin käydä läpi kaikki kaapit ja saanut vietyä ison kasan turhaa tavaraa ja pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille. Olen niin energinen ja innostunut taas elämästäni!! :)
Ainoa miinus tässä on se, että tietenkään en voi olla loppuelämääni työttömänä, ja luulen, että töitä löytyy kuitenkin tässä ennemmin tai myöhemmin. Töihin aion myös mennä (säästöt hupenevat...) mutta täytyy myöntää, että en odota mitenkään innolla töihinpaluuta... Mutta nyt nautin niin kauan kuin voin!!
[/quote]
Joka aamu kukonlaulun aikaan herätys ja päivähoito & työ? Vaikka välillä on iltatöitä? Ja muutenkin epäsäännöllistä? Hoitaako isä lapsia viikonloppuvuorojen aikana? Ei kaikki ihan täsmää!
[/quote]
Noh, en nyt jaksanut kirjoittaa aamu- ja iltavuorojen päivänkulkua erikseen, koska kirjoitin nopeasti mutta siis joka aamu on noustava aikaisin, koska vaikka minulla olisi iltavuoro, onhan lapset laitettava kouluun ja eskariin/hoitoon! Pointti kuitenkin se, että koko ajan työt sanelevat päivänkulkua ja tuntuu, että on kiire, eikä energiaa jää pakollisten hommien (työt, kotityöt, muut velvollisuudet) jälkeen mihinkään MUKAVAAN, kuten liikuntaan tai ystävien tapaamiseen, tai sitten fiiliksen mukaan suunniteltuun ex-tempore tekemiseen, ymmärsitkö?
ap
Onnittelut ap! Olisipa minullakin tuollainen asenne, olen ollut viikon äitiyslomalla ja valmis hyppäämään kaivoon kun elämässä ei ole rytmittävää tekijää, työtä. Vielä pitäisi noin kolme viikkoa tehdä "ei-mitään" ja sitten ehkä onneksi rytmittömyydestä tulee toisenlaista...
Minä myös nautin tästä kiireettömyydestä ja vapaudesta. Kun mies on lähtenyt töihin ja tyttö kouluun, niin aamupalaa syödessäni mietin mitä tekis tänään. Kaupungille, ostoskeskukseen, salille vai katsoisko vaan pari leffaa viltin alla... Kodin pidän siistinä ja ruoka on valmista kun muut tulevat. Kyllä tästä vähän aikaa täytyykin nauttia. :)
Nauti nyt ihmeessä, tiedän tuon tunteen ihan omakohtaisesti! Arvelen, että sun ala on ehkä jokin sote,niinkuin sanoit varmasti saat työtä melko pian. Itselläni kävi niin, että tipahdin pois ansiosidonnaiselta ja silloin tuo vapaus ei enää tuntunutkaan niin kivalta, vaan oli ahdistavaa yrittää löytää edes jotain työtä. Nyt olen osa-aikatyössä, tämäkin parempi kuin se kelan rahoilla kituuttaminen. Mutta tosiaan iloitse nyt tuosta ajasta, olet sen varmasti ansainnut. Kuulostat aktiiviselta ja tomeralta, kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:15"]
Ihan mahtavaa! Olin monia vuosia surrut sitä, kun elämässä ei enää ole mitään hohtoa ja kaikki on niin rutiininomaista ja puuduttavaa ja stressaavaa ja koko ajan väsyttää eikä ehdi oikein tehdä elämässä mitään muuta kuin velvollisuuksia; töitä, ja sitten vielä kotitöitä, lasten kuskaamista ja hammaslääkäreitä ja vanhempainiltoja ja ja ja... Päivät ovat menneet samalla kaavalla ja elämä on täytynyt sovittaa ja suunnitella töiden mukaan: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, kiireellä aamukahvit ja puurot naamaan ja väsynyt ja väsymyksestä kiukkuava pienin muksu hoitoon ja isommat kouluun, sitten itse töihin, tukka putkella koko päivä töissä, sitten kotiin, lapsi hoidosta, äkkiä ruoanlaittoon, siivoat, pyykkäät, käyt kaupassa, autat lapsia läksyissä, kuskaat harrastuksiin, yms. yms. ja illalla kaadut väsyneenä nukkumaan ja nukkumaan on mentävä jo viimeistään kymmenen maissa, että jaksaa aamulla taas aikaisin herätä.
Vapaapäiviä on ihan miten sattuu, epäsäännöllisessä vuorotyössä. Noin 3 viikonloppua 2 kk:ssa vapaata, muuten olet töissä. Et pääse juuri koskaan kavereiden järjestämiin illanistujaisiin tai juhliin tai viikonlopputapahtumiin tms. ja muutenkin näet ystäviä todella vähän, koska olet miten sattuu ilta- ja aamuvuoroissa.
Nyt olen ollut kuukauden työttömänä, ja voi RIEMU sentään, elämääni on palannut ilo!! En ole yhtään väsynyt, en stressaantunut, elämä tuntuu taas jännittävältä (eli en tiedä varmasti, mitä seuraava päivä tuo tullessaan kuten töissä käydessäni tiesin, nyt kun herään aamulla, voin miettiä ihan fiiliksen mukaan mitä tänään teen, nytkin voin ihan vaikka ex-tempore lähteä jonkun ystävän luokse kahville, leffaan päivänäytökseen, johonkin kahvilaan istuskelemaan tai johonkin tapahtumaan vaikka toiseen kaupunkiin!) Olen myös nähnyt nyt tässä kuukauden aikana jo kolmea sellaista ystävää, jota en ole ehtinyt nähdä vuoteen ennen tätä, kun aikataulut eivät töiden vuoksi ole osuneet yksiin! :O
Olen taas alkanut kuntoillakin, jaksan ja ehdin käydä lenkkeilemässä ja päivisin, kun isommat ovat koulussa ja pienin eskarissa, käyn kuntosalilla tai uimassa. Olen siivonnut huushollin, jaksanut ja ehtinyt vihdoin käydä läpi kaikki kaapit ja saanut vietyä ison kasan turhaa tavaraa ja pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille. Olen niin energinen ja innostunut taas elämästäni!! :)
Ainoa miinus tässä on se, että tietenkään en voi olla loppuelämääni työttömänä, ja luulen, että töitä löytyy kuitenkin tässä ennemmin tai myöhemmin. Töihin aion myös mennä (säästöt hupenevat...) mutta täytyy myöntää, että en odota mitenkään innolla töihinpaluuta... Mutta nyt nautin niin kauan kuin voin!!
[/quote]
sori vahinkoalapeukku!
Noh, alatko pikkuhiljaa ymmärtää niitä jotka elävät tuilla? Eivät siksi että ovat laiskoja, vaan siksi että haluavat olla onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin itse myöntää, että työttömänä oli kiva olla. Nyt kun teen naurettavalla paskasopimuksella töitä kaupan kassalla, ei rahaa siltikään jää mihinkään ja tienaan juuri sopivasti ettei saa edes sovitettua työttömyyskorvausta. Lisäksi työpäivät imevät itsestäni kaikki mehut, kun olen introvertti luonne ja käytän kaikki energiani ollessani iloinen ja pirtsakka kassatäti. Haaveilen luovasta alasta ja olisin kaikista onnellisin mikäli saisin tasaisin väliajoin vain vetäytyä yksin jonnekin hiljaisuuteen. Nautin kyllä ihmisten seurasta, mutta hälinä ja kirkkaat valot väsyttää.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:26"][/quote]
Joka aamu kukonlaulun aikaan herätys ja päivähoito & työ? Vaikka välillä on iltatöitä? Ja muutenkin epäsäännöllistä? Hoitaako isä lapsia viikonloppuvuorojen aikana? Ei kaikki ihan täsmää!
[/quote]Nyt se foliohattu pois päästä, ja pilkunnus...viilaus vähemmälle, ei tuo vaikuttanut yhtään vedätykseltä tai trollilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, käy kateeksi! Itse it-alalla olevana kahden lapsen totaaliyksinhuoltajana niin ymmärrän tuon kun kaikki energia menee vain tympeän, rutiininomaisen arjen pyörittämiseen. Mihinkään iloa tuovaan ei ole aikaa eikä edes voimia. Elämä on vain arkirutiineja lasten kanssa ja kotona sekä sitä hiton stressaavaa työtä joka imee kaikki mehut. Illalla kaadun aina sänkyyn niin väsyneenä että nukahdan samantien, ja aamulla herätessäni olen jo valmiiksi uupunut ja tympääntynyt siihen että taas on tulossa raskas, iloton rutiinipäivä.
Pakko myöntää että olen välillä haaveillut työttömyydestä, vaikka se olisikin ihan täysi taloudellinen katastrofi näin yhden elättäjän taloudessa, ja alallani on myös sellainen tilanne että uutta työtä ei todennäköisesti saisi aikoihin, jos koskaan...
Mielenkiintoinen ketju, kun juuri luin siitä, mitä ihmeen työtä sen parisuhteen eteen pitää tehdä. Siellähän mammat hehkutti, kuinka rakastaa työtä ja siksi parisuhdekin on heille kuin työtä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt työttömänä, mutta kohta aloitan taas työt. Tämä on ollut ihanaa aikaa ja aika on kulunut vauhdilla. Miten mukavaa vain katsella ympärilleen ilman kiirettä. Kerran meni prismassa pari tuntia, kun tutkin vaan kaikkia tavaroita :D Pelottaa paluu oravanpyörään ja siihen onnettomaan tilaan, jossa aika ei riitä kuin pakollisiin. Onneksi sain kokea edes hetken tätä rauhallisuutta.
Niin, miksei niitä töitä voisi jakaa niin että kaikki tekisi vähän eikä niin että jotkut tekee liikaa ja toiset ei ollenkaan. Joku vuorotteluosa-aikainen, että voisi antaa toisen puolikkaan työttömälle ja saisi itse puolet ansiosidonnaista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:36"]
Niin, miksei niitä töitä voisi jakaa niin että kaikki tekisi vähän eikä niin että jotkut tekee liikaa ja toiset ei ollenkaan. Joku vuorotteluosa-aikainen, että voisi antaa toisen puolikkaan työttömälle ja saisi itse puolet ansiosidonnaista tms.
[/quote]
Tämä olisi kyllä loistava ratkaisu! Itsellänikin vaan sillä tavoin, että joko teet kokoaikatyötä, tai sitten et ollenkaan. Pomolta kysyin ja vastaus oli kutakuinkin tämä, toki koukeroisemmin ja kauniimmin muotoiltuna.
Voin kokemuksesta kertoa, että se vapaus loppuu viiemeistään silloin, kun ansiosidonnainen loppuu ja joutuu ensimmäistä kertaa Sossun simputuskoneen materiaaliksi.
Viimesijainen sosiaaliapujärjestelmä on paska systeemi. Tarvittaisiin perustulomallia, mutta se ei ehdi toteutua tässä pahantahtoisessa, kateellisessa ja vahingoniloisessa suomalaisessa kulttuurissa ainakaan minun elinaikanani.