Lue keskustelun säännöt.
Exä ei halua minua takaisin
22.01.2015 |
Erottiin noin kuusi vuotta sitten ja tässä välissä molemmat menimme tahoillamme naimisiin. Oma avioliittoni on rakoillut tässä jo jonkin aikaa ja exäni otti minuun facessa yhteyttä ja hyväksyin kaveripyynnön. Nyt ollaan juteltu ajoittain ja tuntuu jotenkin todella hyvältä jutella hänen kanssaan. Oma liittoni on rakkauden ja seksin osalta täysin tuhoontuomittu. Mutta: exäni ei haluakaan suhdetta kanssani. Olen niin rikki, kun en tiedä, mitä tässä tekisin. En usko, että voisin enää löytää ketään muuta miestä, sillä olen jo reilusti yli kolmekymppinenkin. Suunnaton suru ja **tutus vain polttelee rinnassani.
En tiedä syytä siihen, miksi tunteet eivät ole molemminpuolisia. Hän ilmeisesti kuitenkin välittää vaimostaan enemmän kuin minä miehestäni ja toisaalta nyt minulla on pieniä lapsia, joten exä ei todennäköisesti halua minua vaivoikseen sen takia. Olisihan se varmaan lähipiirillekin yllätys, jos palaisimme yhteen. Mutta en haluaisi enää ketään muuta miestä elämääni, enkä usko, että muutenkaan löytäisin. Joten exä oli tavallaan viimeinen mahdollisuuteni.
Kommentit (13)
Hae hoitoa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 04:19"]
Hae hoitoa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
[/quote]
Perustele kommenttiasi. Ei mulla ole ollut elämäni aikana kuin ihan pari seurustelusuhdetta ja nekin ovat olleet monivuotisia. Nyt vain menin vikaan miesvalintani osalta, vaikka tapailin häntä pari vuotta ennen liittoa. Exäni kanssa olin vähemmän aikaa yhdessä, mutta kaikki oli paljon paremmin hänen kanssaan. Enkä usko löytäväni enää ketään muuta miestä. Tunnen itseni todella idiootiksi, kun menin tunnustamaan tunteeni hänelle edes. Rukkasten saaminen tekee kipeää. Nyt ymmärrän taas kerran miehiä hitusen verran paremmin.
Missä maassa eksäsi asuu? Onko siis alunperin ulkomaalainen? Kauan olitte aikoinaan yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 04:27"]
Missä maassa eksäsi asuu? Onko siis alunperin ulkomaalainen? Kauan olitte aikoinaan yhdessä?
[/quote]
Eräässä englanninkielisessä länsimaassa; on ulkomaalainen. Oltiin vuoden päivät yhdessä silloin. Voi, kuinka ikävä minulla on häntä juuri nytkin. Ehkä silti menen tästä nukkumaan, mutta jos jollain ois kommentteja, niin laitan tän threadin suosikkeihin. Surettaa vain kovasti tämä juttu, niin oli pakko avautua edes täällä, kun livenä en oikein kehtaa sanoa moisista ajatuksistani kenellekään.
Olet tunteittesi kanssa näköjään tosi solmussa. Exän ja menneiden haikailu on kyllä todella pirullisen repivä tunne. Kun ei tiedä taustoja paremmin, niin tuskin kukaan täällä voi ihan hirveitä auttaa. Muuta kuin toivoa, että saat onnellisen suunnan elämällesi. Voisiko mistään psykoterapeutista tms. olla apua? Voisi purkaa tunteitaan jollekin ja yrittää löytää tilanteeseen pikkuhiljaa jonkun järkevän ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään huoli. Jos huolisi, ei se silloin mikään exä olisikaan, noin niinkuin määritelmällisesti.
Hei haloo, miks vitussa haluais takasin. Hänellä on oma elämä ja vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitte vain vuoden yhdessä ja nyt olet sitä mieltä että hän olisi elämäsi mies... mistä tiedät ettet muutaman vuoden päästä kyllästyisi häneenkin? Olethan nytkin mennyt naimisiin toisen kanssa ilmeisesti sillä ajatuksella että loppuelämä piti olla yhdessä. Yritä nyt ensin miettiä tuo nykyinen liittosi ja sen tulevaisuus, ja jos ero tulee, niin sitten vasta uudet suhteet. Jos eroat, se pitäisi tapahtua sen takia ettette saa enää liittoa toimimaan, ei siksi että olet ihastunut varattuun ihmiseen joka ei edes halua sinua (ja lapsiasi) elämäänsä muuten kuin ystävänä.
Oletko ajatellut että hän laittoi kaveripyynnön sen takia että haluaa säilyttää hyvät välit ja ehkä juuri siksi että olette nyt saaneet puhua suhteenne asioista?
Kannattaa ottaa oma elämä haltuun, erota jos olet varma, elää yksin ja tutustua itseensä. Sitten sitä alkaa olla myös mielenkiintoisempi muiden silmissä ja ennenkaikkea osaa valita oikein. Tai on tyytyväinen itsekseen.
Tai sitten keskityt olemassaolevaan suhteeseen ja panostat yhteiseen tulevaisuuteen.
Exälle laitat hyvää jatkoa ja lopeta haikailu vaikka tekisi kipeää.
Elämässä vaan ei saa kaikkea. Eikä sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sinulta, ap, hätäistä kuvitella, että ex ottaisi sinuun yhteyttä siksi, että haluaisi sinut takaisin.
1. On tosiaan ihan selvä, että exä ei halua sinua takaisin, ja vaikka se nyt jättäisi jonkun pienen takapostin auki siltä varalta, että SEN puoliso jättäisikin sen, ei siitä kannata sen kummempia ajatella. Et kuitenkaan olisi ollut sen ykkösvaihtoehto. Et oikeasti myöskään voi kuvitella, että ikuisuuksia sitten vuoden verran elänyt ja sitten kuollut suhde olisi jotenkin loistava. Sä vaan kuvittelet niin nyt, kun projisoit siihen kaiken sen, mitä suhteelta toivoisit. Muistot kultaa, niin sanotusti, Sille on syynsä, miksi se suhde ei jatkunut.
2) jos sun nykyinen suhde on huono, niin sun pitää tehdä ratkaisut sen suhteen edellisestä riippumatta. Voiko sen pelastaa? Mihin tässä miehessä rakastuit? Voitko saada sen taas esiin? Tai onko suhde niin huono, että olisi parempi olla yksin (lasten kanssa)? Viimeisessä tapauksessa ota toki ero. Ensimmäisessä yrittäkää yhdessä: menkää johonkin avioliittoleirille tai perisuhdekurssille tai terapeutille tai jotain. Keksikää yhteinen harrastus.
3) täysin edellisestä riippumatta sullla on "yli kolmlikymppisenä" vielä noin 50 vuotta hyvää aikaa löytää uusi kumppani. Mutta se ei ole eroamisessa tärkeää, koska et sinä eroa uuden kumppanin takia, vaan itsesi ja sen tämänhetkisen kumppanin takia. Ja sun tilanteessa, jossa et ole tyytyväinen oikein mihinkään, olisi sun tulevalle onnelle aika tärkeää, että eläisit ensin yksin ja opettelisit itse tekemään elämästäsi sellaisen kuin haluat - et sälyttäisi omaa onneasi jonkun kumppanin vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että tuo exän haikailu tulee siitä, kun oma liittosi on kriisissä. Silloin alkaa haikailla menneitä ja miettiä miehiä, joiden kanssa muistelun mukaan oli parempi suhde. Kai aika tavallista. Sitä alkaa kelata päässään, mistä saisi uuden miehen ja ne vanhat suhteet muistuu mieleen ja tietty nostalgisesti paljon hienompinakin kuin ne olikaan.
Älä nyt mieti mitään suhteita just nyt, vaan elämäsi raiteille saamista. Joko eroatte nykyisen kanssa tai saatte liittonne vielä toimimaan. Ehkä sun kannattaisi keskittyä nykyhetkeen kaikella energiallasi. Facebook on kyllä joskus vihoviimeinen paikka, kun siellä pyörii kaikenmaailman exät sun muut. Ennen fb:tä ihmiset meni elämässään eteenpäin, nyt on niin helppo ottaa yhteyttä kaikenmaailman vanhoihin heiloihin ja kuvitella ihastumisia, kun oma elämä on vähän harmaata.
Olet tosi nuori! Just tuo, että pidät itseäsi vanhana ja että elämä on ohi, on osoitus siitä miten nuori oletkaan :)
Sulla on vielä edessä vaikka mitä, ehkä elämäsi rakkauskin vielä kokonaan kokematta. Usko pois!
Hän tosiaan sanoi, että ei kannata sanoa "ei koskaan", sillä ehkäpä aivan pieni mahis voisikin olla. Mutta minun kuulemma kannattaa elää elämääni eteenpäin, minkä tulkitsen siten, että hän ei haluaisi olla enää osa elämääni. Voi kuinka kaipaan niitä aikoja, kun olimme yhdessä. Olen kyllä ihan romuna, sillä eipä tässä sitten enää mitään onnea voi minun elämässäni olla. Toisaalta tässä on aika monta muttaa, sillä exäni asuu ulkomailla ja alunperin yksi syy eroomme oli sen etäisyyden tuomat ongelmat. Alkaa ihan hiipiä mieleen sellaiset fiilikset, että ei tekisi mieli oikein enää elää näin. Vihaan elämääni nimittäin muuten paitsi lasteni osalta. Mitä ihmettä oikein voisin tehdä?