Lue keskustelun säännöt.
Millainen tietokone se kaikkien aikojen parhaaksi tietokoneeksi kehuttu Commamdore 64 oli oikeasti?
07.11.2021 |
Minua nuoremmat ja vanhemmat sukukupolvet (olen siis syntynyt 90-luulla enkä siksi ymmärrä tällaista korotusta) hehkuttavat kovasti ja kehuvat sitä miten Commamdore 64 oli kaikkien aikojen paras ja tehokkain tietokone joka maailmassa on koskaan ollut. Mutta onko se totuus oikeasti näin?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opetelkaa kirjoittamaan nimi edes oikein
Nimi edes oikein.
No ope, osasinkos? Alkuun laitoin ison kirjaimen, eikös kuulukkin?
Kuulukkiminen on kuulukkimista ja saattaa kuulukkiakin, mutta että kuulukkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kuin vertaisi kuumailmapalloa ja jumbojettiä.
Täysi höyrykonehan se on nykymittapuulla, mutta kasarilla oli kova peli.
Moni C64-peli kyllä hakkaa nykypelit sekä toteukseltaan että peli-ideltaan.
Silloin piti oikeasti osata ohjelmoida, koska prosessoriteho ja muistimäärä oli aivan käsittämättömän pienet, niin koodin piti olla viimeisen päälle optimoitua. Ihan pahaa tekee, kun työssäni näen, millaista paskaa nykyään tehdään. Joku softa, jolla lähinnä ohjataan mittalaitetta ja näytetään mittaustulos näytöllä, niin se saattaa olla gigan kokoinen! Oikea koodari tekisi tuollaisen C64:lläkin...
Jaa mitkä pelit? Ei tule itsellä mieleen oikein yhtään hauskaa c64-peliä kuin hiimän ja älli ja tälli. Paljon on pelejä tullut keräiltyä mutta c64:n yhden napin mössöohjauspelit kyllä on jotan niin karseeta, että vaihtoon lähti
Ultimat ja Seven Cities of Gold olivat varmaan ne mieleenpainuvimmat, sekä tietysti vanhat Wolfensteinit. Halt! Kommen sie! Aus Pass!
Sekä lukemattomat muut. Silloin kun pelit olivat vielä taideteoksia.
Ultima III, Questron, Pirates, Pool of Radiance, Epyxin urheilupelit Summer Games I ja II esim. Kuka väittää ettei ollut hyviä pelejä, valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kuin vertaisi kuumailmapalloa ja jumbojettiä.
Täysi höyrykonehan se on nykymittapuulla, mutta kasarilla oli kova peli.
Moni C64-peli kyllä hakkaa nykypelit sekä toteukseltaan että peli-ideltaan.
Silloin piti oikeasti osata ohjelmoida, koska prosessoriteho ja muistimäärä oli aivan käsittämättömän pienet, niin koodin piti olla viimeisen päälle optimoitua. Ihan pahaa tekee, kun työssäni näen, millaista paskaa nykyään tehdään. Joku softa, jolla lähinnä ohjataan mittalaitetta ja näytetään mittaustulos näytöllä, niin se saattaa olla gigan kokoinen! Oikea koodari tekisi tuollaisen C64:lläkin...
Jaa mitkä pelit? Ei tule itsellä mieleen oikein yhtään hauskaa c64-peliä kuin hiimän ja älli ja tälli. Paljon on pelejä tullut keräiltyä mutta c64:n yhden napin mössöohjauspelit kyllä on jotan niin karseeta, että vaihtoon lähti
Ultimat ja Seven Cities of Gold olivat varmaan ne mieleenpainuvimmat, sekä tietysti vanhat Wolfensteinit. Halt! Kommen sie! Aus Pass!
Sekä lukemattomat muut. Silloin kun pelit olivat vielä taideteoksia.
Ultima III, Questron, Pirates, Pool of Radiance, Epyxin urheilupelit Summer Games I ja II esim. Kuka väittää ettei ollut hyviä pelejä, valehtelee.
Lisätään listaan vielä Archon ja Boulderdash. JNE JNE
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vallankumouksellinen laite.
1. Kaikilla ei-spurguilla oli siihen varaa.
2. Grafiikka- ja ääniominaisuudet täysin eri maailmasta muihin vastaaviin verrattuna.Näistä seurasi, että oli täydellinen pelikone.
No ei kyllä ollut ihan joka perheellä tosiaankaan varaa. Meillä oli, mutta todella monella kaverin perheellä ei. Muutoin olet oikeassa. Samantha Fox pokeri oli ihan ykkönen 😅
No kasarilla perusduunari tienasi jotain 5000-6000mk/kk ja kuusnepa maksoi kai jotain 1500mk. Ei se nyt ilmainen ollut, mutta jos ei ollut varaa, raha meni johonkin parempaan tai "parempaan". Kasarilla oli myös jotakuinkin täystyöllisyys, eli lähinnä spurgut eivät olleet töissä. Eikä ollut turhantarkkaa, vaikka olisi ollut vähän kännissä töissä. Irtisanomiskynnys oli aika paljon korkeammalla. Pitäydyn siis alkuperäisessä väitteessäni.
-setä-mies-taas- kirjoitti:
Kuusneba oli sen pari vuotta ykköskone Suomessa, mutta nostalgian ulkopuolella, 85/86 saapunut Atari ST ja 87 tullut Amiga 500 olivat molemmat aivan eri planeetalta.
Ero oli todella suuri, kun ottaa huomioon, että esim. jouluna 85 myytiin kuusnelosta vielä täyttä häkää, mutta seuraavana keväänä Suomeenkin saapunut Atari ST oli aivan eri kone.
Kuusnelosen prossu oli jo markkoille tullessaan vanha, kun ajattelee, että Atarin ja Amigan Motorola 68000 on vuodelta 1979 ! Siis ensimmäinen versio ko. mallistosta.
68000 oli tullessaan helvetin paljon paremmin suunniteltu prosessori kuin yksikään Intelin sen aikainen irvokas paska. Motorolastahan piti tulla alunperin PC-koneiden prosessori...
Seurauksena oli sitten 30+ vuotta kärsimystä x86-arkkitehtuurin parissa. Menette ostamaan kaupasta 2000 euron pöytäkoneen, niin sen x86-arkkitehtuurin prossussa ON EDELLEEN VUONNA 2021 PINOPOHJAINEN FPU.
Intelin ja Mikkiksen satanistisen epäpyhä liitto on kyllä IT-maailman historian irvokkaimpia. Uskomattoman primitiivisiä ja paskoja käyttöjärjestelmiä täysin purkkaviritelmä prosessorin päälle.
Vasta vuonna 2005 kun AMD vihdoin pakotti Intelin uudistamaan prosessoriarkkitehtuuria, saatiin juntattua läpi lisää yleisrekistereitä (64-bittisessä moodissa).
Siihen saakka (!!!!) siis vuoteen 2005 saakka, maailman yleisimmässä PC-laitteistoarkkitehtuurissa oli 4 (!!!) 32-bittistä yleisrekisteriä.
Esim. vuonna 1979 ulostulleessa Motorola 68000 prosessorissa niitä oli 32-bittisinä; 8 datarekisteriä (d0-d7) ja 8 osoiterekisteriä (a0-a7).
Samoin Arm:in RISC-prossut jostain vuodesta '83 eteenpäin olivat monella tapaa aivan eri luokkaa kuin Intelin kaameat vastineet.
Minä laskin että niitä yleisrekistereitä olisi 8. EAX, EBX, ECX, EDX, EBP, ESI, EDI, ESP. Toki toi ESP on vähän niin ja näin mutta 7 joka tapauksessa vähintään voisi käyttää.
Ei nyt että tuolla olisi enää pitkään aikaan ollut niin paljon väliä. Noita rekistereitä on prossussa nykyisin toista sataa. Konekielikoodarille ne vaan ovat näkymättömiä. Sitten nykyisin harvemmin kukaan mitään koodaa assemblerilla joten ei sillä ole juuri mitään väliä millainen käskykanta prossulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi niitä aikoja. gianna sisters, bluemax, california games, ik+ , bruce lee, commando, paperboy. ei kauniita pelejä kun verrataan nykyaikaan mut parempia.
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vallankumouksellinen laite.
1. Kaikilla ei-spurguilla oli siihen varaa.
2. Grafiikka- ja ääniominaisuudet täysin eri maailmasta muihin vastaaviin verrattuna.Näistä seurasi, että oli täydellinen pelikone.
No ei kyllä ollut ihan joka perheellä tosiaankaan varaa. Meillä oli, mutta todella monella kaverin perheellä ei. Muutoin olet oikeassa. Samantha Fox pokeri oli ihan ykkönen 😅
No kasarilla perusduunari tienasi jotain 5000-6000mk/kk ja kuusnepa maksoi kai jotain 1500mk. Ei se nyt ilmainen ollut, mutta jos ei ollut varaa, raha meni johonkin parempaan tai "parempaan". Kasarilla oli myös jotakuinkin täystyöllisyys, eli lähinnä spurgut eivät olleet töissä. Eikä ollut turhantarkkaa, vaikka olisi ollut vähän kännissä töissä. Irtisanomiskynnys oli aika paljon korkeammalla. Pitäydyn siis alkuperäisessä väitteessäni.
Tarkistin vielä hintatiedot, oli se sentään alkuun kalliimpi, mutta jouluna 1984 jo 2500mk. Tuotahan myytiin käsittämättömän pitkään, joten hinta on varmaan laskenut tuonne 1500mk hujakoille vuosikymmenen loppupuolella.
1987-1988 Amiga 500 lienee jo ollut ykköskone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-setä-mies-taas- kirjoitti:
Kuusneba oli sen pari vuotta ykköskone Suomessa, mutta nostalgian ulkopuolella, 85/86 saapunut Atari ST ja 87 tullut Amiga 500 olivat molemmat aivan eri planeetalta.
Ero oli todella suuri, kun ottaa huomioon, että esim. jouluna 85 myytiin kuusnelosta vielä täyttä häkää, mutta seuraavana keväänä Suomeenkin saapunut Atari ST oli aivan eri kone.
Kuusnelosen prossu oli jo markkoille tullessaan vanha, kun ajattelee, että Atarin ja Amigan Motorola 68000 on vuodelta 1979 ! Siis ensimmäinen versio ko. mallistosta.
68000 oli tullessaan helvetin paljon paremmin suunniteltu prosessori kuin yksikään Intelin sen aikainen irvokas paska. Motorolastahan piti tulla alunperin PC-koneiden prosessori...
Seurauksena oli sitten 30+ vuotta kärsimystä x86-arkkitehtuurin parissa. Menette ostamaan kaupasta 2000 euron pöytäkoneen, niin sen x86-arkkitehtuurin prossussa ON EDELLEEN VUONNA 2021 PINOPOHJAINEN FPU.
Intelin ja Mikkiksen satanistisen epäpyhä liitto on kyllä IT-maailman historian irvokkaimpia. Uskomattoman primitiivisiä ja paskoja käyttöjärjestelmiä täysin purkkaviritelmä prosessorin päälle.
Vasta vuonna 2005 kun AMD vihdoin pakotti Intelin uudistamaan prosessoriarkkitehtuuria, saatiin juntattua läpi lisää yleisrekistereitä (64-bittisessä moodissa).
Siihen saakka (!!!!) siis vuoteen 2005 saakka, maailman yleisimmässä PC-laitteistoarkkitehtuurissa oli 4 (!!!) 32-bittistä yleisrekisteriä.
Esim. vuonna 1979 ulostulleessa Motorola 68000 prosessorissa niitä oli 32-bittisinä; 8 datarekisteriä (d0-d7) ja 8 osoiterekisteriä (a0-a7).
Samoin Arm:in RISC-prossut jostain vuodesta '83 eteenpäin olivat monella tapaa aivan eri luokkaa kuin Intelin kaameat vastineet.
Joo mutta pyöriikö siinä Motorolassa Doom?
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään hyvä. Oli ensimmäinen kone jonka ostin -95 opintoja varten ja puolen vuoden päästä oli ostettava uudempi kone kun Commamdoreen meni hermot.
Ostit siis tuon vuonna 1995 opintoja varten? Ostin ensimmäisen 386:sen vuonna 1991 opintoja varten. Kuka sinulle onnistui vuonna 1995 myymään C 64:sen muka opintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amiga oli se huippukone joka oli aikaansa edellä. Oli ikkunallinen käyttöjärjestelmä jossa pystyi ajamaan monta ohjelmaa samaan aikaan ja hiiri. Lisäksi siinä oli huippugrafiikka 8 bittisiin verrattuna ja digitaaliset äänet, eli pystyit nauhoittamaan jonkun puhetta ja toistamaan sen. Toki atari st ehti ensin markkinoille mutta se oli nopeasti kokoon kasattu kyhäelmä joka ei ollut läheskään yhtä hyvä.
Mikään noista jutuista ei siis ollut mahdollista commodore 64:lla se todellakaan mikään erikoinen ollut verrattuna muihin 8-bittisiin. Hyvä hinta laatusuhde ja suht halpa hinta takasivat sille alkusuosion. Sen jälkeen muodostui noidankehä jossa kaikki halusivat tehdä pelejä sille koska sille oli eniten potentiaalisia asiakkaita ja sitten se suosio kasvoi entisestään koska sille oli saatavilla eniten pelejä.
Sama juttu tapahtui pc:lle. Kauhea kone mutta paljon käyttäjiä joten kaikki ohjelmat tehtiin sille. Vaikea oli jonkun applen tuon kanssa kilpailla.
Commodoren suuri kyky oli tehdä enimmäkseen olemassaolevalla teknologialla todella halpa tietokone, joka oli vähän lelu mutta silti oikea tietokone. Persoonallinen kone varsinkin äänimaailman osalta. Hinta ja pelien lukumäärä oli kuitenkin ratkaisevaa suosion kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-setä-mies-taas- kirjoitti:
Kuusneba oli sen pari vuotta ykköskone Suomessa, mutta nostalgian ulkopuolella, 85/86 saapunut Atari ST ja 87 tullut Amiga 500 olivat molemmat aivan eri planeetalta.
Ero oli todella suuri, kun ottaa huomioon, että esim. jouluna 85 myytiin kuusnelosta vielä täyttä häkää, mutta seuraavana keväänä Suomeenkin saapunut Atari ST oli aivan eri kone.
Kuusnelosen prossu oli jo markkoille tullessaan vanha, kun ajattelee, että Atarin ja Amigan Motorola 68000 on vuodelta 1979 ! Siis ensimmäinen versio ko. mallistosta.
68000 oli tullessaan helvetin paljon paremmin suunniteltu prosessori kuin yksikään Intelin sen aikainen irvokas paska. Motorolastahan piti tulla alunperin PC-koneiden prosessori...
Seurauksena oli sitten 30+ vuotta kärsimystä x86-arkkitehtuurin parissa. Menette ostamaan kaupasta 2000 euron pöytäkoneen, niin sen x86-arkkitehtuurin prossussa ON EDELLEEN VUONNA 2021 PINOPOHJAINEN FPU.
Intelin ja Mikkiksen satanistisen epäpyhä liitto on kyllä IT-maailman historian irvokkaimpia. Uskomattoman primitiivisiä ja paskoja käyttöjärjestelmiä täysin purkkaviritelmä prosessorin päälle.
Vasta vuonna 2005 kun AMD vihdoin pakotti Intelin uudistamaan prosessoriarkkitehtuuria, saatiin juntattua läpi lisää yleisrekistereitä (64-bittisessä moodissa).
Siihen saakka (!!!!) siis vuoteen 2005 saakka, maailman yleisimmässä PC-laitteistoarkkitehtuurissa oli 4 (!!!) 32-bittistä yleisrekisteriä.
Esim. vuonna 1979 ulostulleessa Motorola 68000 prosessorissa niitä oli 32-bittisinä; 8 datarekisteriä (d0-d7) ja 8 osoiterekisteriä (a0-a7).
Samoin Arm:in RISC-prossut jostain vuodesta '83 eteenpäin olivat monella tapaa aivan eri luokkaa kuin Intelin kaameat vastineet.
Joo mutta pyöriikö siinä Motorolassa Doom?
C64 oli melkoinen roskakone, sellaisen omistin, mutta vuonna 1987 ilmestynyt Amiga 500 räjäytti koko potin. Siinä oli 16/32-bittinen prosessori ja yhteensä 25 DMA kanavaa erilaisille toiminnoille: blitter,copper, sprite, audio, bitplane. Periaatteessa täysin moderni laitteisto vieläkin, jos vain nopeutta saisi lisää.
On hauskaa että jotkut tietokonelehtien toimittajat, kuten NNirvi väitti että Atari ST oli parempi kuin Amiga 500, vaikka Atarilla ei ollut mitään vastaanvanlaista DMA-järjestelmää, jossa erilaista tietoa (grafiikkaa, audiota) kuitenkin liikkuu megatavujen edestä sekunnissa ilman prosessorin käyttämistä. Atarin käyttöjärjestelmä oli myös hyvin alkeellinen AmigaOS:ään verrattuna.
C64:sta en suosittele kenellekään, sen 1 MHz:n 8-bittinen prosessori on todella tehoton ja vaikea myös ohjelmoida käsin assemblerilla sen alkeellisuuden vuoksi. Sen sijaan Amigan m68k konekieli on jopa ilmaisuvoimaisempi kuin nykyisten prosessorien. Sen teho onkin hyvä: esim. FPGA:lla on hankala tehdä tehdä nopeita prosessoreja, mutta 100 MHz:n FPGA-AC68080 pystyy modernilla muistilla varustettuna olemaan nopeampi kuin 500-1000 MHz:n ASIC PPC prosessorit monissa tehtävissä. Uusi optimoitu MMX-käskykanta räjäyttää koko potin. Lopputulos on että nykyisten prosessorien käskykanta ei ole hyvin suunniteltu (arm, ppc, x86), ja vanha m68k-arkkitehtuuri on näitä parempi, jos kellotaajuus saadaan nostettua korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
C64 oli melkoinen roskakone, sellaisen omistin, mutta vuonna 1987 ilmestynyt Amiga 500 räjäytti koko potin. Siinä oli 16/32-bittinen prosessori ja yhteensä 25 DMA kanavaa erilaisille toiminnoille: blitter,copper, sprite, audio, bitplane. Periaatteessa täysin moderni laitteisto vieläkin, jos vain nopeutta saisi lisää.
On hauskaa että jotkut tietokonelehtien toimittajat, kuten NNirvi väitti että Atari ST oli parempi kuin Amiga 500, vaikka Atarilla ei ollut mitään vastaanvanlaista DMA-järjestelmää, jossa erilaista tietoa (grafiikkaa, audiota) kuitenkin liikkuu megatavujen edestä sekunnissa ilman prosessorin käyttämistä. Atarin käyttöjärjestelmä oli myös hyvin alkeellinen AmigaOS:ään verrattuna.
C64:sta en suosittele kenellekään, sen 1 MHz:n 8-bittinen prosessori on todella tehoton ja vaikea myös ohjelmoida käsin assemblerilla sen alkeellisuuden vuoksi. Sen sijaan Amigan m68k konekieli on jopa ilmaisuvoimaisempi kuin nykyisten prosessorien. Sen teho onkin hyvä: esim. FPGA:lla on hankala tehdä tehdä nopeita prosessoreja, mutta 100 MHz:n FPGA-AC68080 pystyy modernilla muistilla varustettuna olemaan nopeampi kuin 500-1000 MHz:n ASIC PPC prosessorit monissa tehtävissä. Uusi optimoitu MMX-käskykanta räjäyttää koko potin. Lopputulos on että nykyisten prosessorien käskykanta ei ole hyvin suunniteltu (arm, ppc, x86), ja vanha m68k-arkkitehtuuri on näitä parempi, jos kellotaajuus saadaan nostettua korkealle.
Et suosittele? Juna meni jo.
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vallankumouksellinen laite.
1. Kaikilla ei-spurguilla oli siihen varaa.
2. Grafiikka- ja ääniominaisuudet täysin eri maailmasta muihin vastaaviin verrattuna.Näistä seurasi, että oli täydellinen pelikone.
No ei kyllä ollut ihan joka perheellä tosiaankaan varaa. Meillä oli, mutta todella monella kaverin perheellä ei. Muutoin olet oikeassa. Samantha Fox pokeri oli ihan ykkönen 😅
No kasarilla perusduunari tienasi jotain 5000-6000mk/kk ja kuusnepa maksoi kai jotain 1500mk. Ei se nyt ilmainen ollut, mutta jos ei ollut varaa, raha meni johonkin parempaan tai "parempaan". Kasarilla oli myös jotakuinkin täystyöllisyys, eli lähinnä spurgut eivät olleet töissä. Eikä ollut turhantarkkaa, vaikka olisi ollut vähän kännissä töissä. Irtisanomiskynnys oli aika paljon korkeammalla. Pitäydyn siis alkuperäisessä väitteessäni.
Tarkistin vielä hintatiedot, oli se sentään alkuun kalliimpi, mutta jouluna 1984 jo 2500mk. Tuotahan myytiin käsittämättömän pitkään, joten hinta on varmaan laskenut tuonne 1500mk hujakoille vuosikymmenen loppupuolella.
1987-1988 Amiga 500 lienee jo ollut ykköskone.
Toisaalta siihen aikaan useimmat eivät ehkä rynnänneet ostamaan uutta konetta heti julkaisuajankohtana. Omassa lähipiirissäni koneisiin tutustuttiin yleensä jollain kaverilla ja sitten niitä ruvettiin kinuamaan vanhemmilta joululahjaksi. Oikeat tietotekniikkaharrastajat tietysti erikseen. Amiga 1000 oli tosi kallis grafiikkatyöasema joten vasta Amiga 500 oli kilpailija C64:selle ja ST:lle peruskuluttajan näkökulmasta.
No ei ollut meidän aikanakaan vaan pian tuli Amica 500 ja se se oli se juttu!
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36348 kirjoitti:
Vallankumouksellinen laite.
1. Kaikilla ei-spurguilla oli siihen varaa.
2. Grafiikka- ja ääniominaisuudet täysin eri maailmasta muihin vastaaviin verrattuna.Näistä seurasi, että oli täydellinen pelikone.
No ei kyllä ollut ihan joka perheellä tosiaankaan varaa. Meillä oli, mutta todella monella kaverin perheellä ei. Muutoin olet oikeassa. Samantha Fox pokeri oli ihan ykkönen 😅
No kasarilla perusduunari tienasi jotain 5000-6000mk/kk ja kuusnepa maksoi kai jotain 1500mk. Ei se nyt ilmainen ollut, mutta jos ei ollut varaa, raha meni johonkin parempaan tai "parempaan". Kasarilla oli myös jotakuinkin täystyöllisyys, eli lähinnä spurgut eivät olleet töissä. Eikä ollut turhantarkkaa, vaikka olisi ollut vähän kännissä töissä. Irtisanomiskynnys oli aika paljon korkeammalla. Pitäydyn siis alkuperäisessä väitteessäni.
Olen kusari ja kasarilla olisin pystynyt Mesen ostaa saatikka tietskarin. Enpä ostanut kun ei ollut tarvista. Ysärillä jysähti ja ysineli ostin eka pc tietskarin kun tarvitsin töissä. Eka matkapuhelimeni ostin vuonna kasikuus ja maksoi 18000mk. Mobira Talkman, huima puheaika akulla lähes 20 min. Sitäkin tarvitsin töissä.
Vierailija kirjoitti:
C64 oli melkoinen roskakone, sellaisen omistin, mutta vuonna 1987 ilmestynyt Amiga 500 räjäytti koko potin. Siinä oli 16/32-bittinen prosessori ja yhteensä 25 DMA kanavaa erilaisille toiminnoille: blitter,copper, sprite, audio, bitplane. Periaatteessa täysin moderni laitteisto vieläkin, jos vain nopeutta saisi lisää.
On hauskaa että jotkut tietokonelehtien toimittajat, kuten NNirvi väitti että Atari ST oli parempi kuin Amiga 500, vaikka Atarilla ei ollut mitään vastaanvanlaista DMA-järjestelmää, jossa erilaista tietoa (grafiikkaa, audiota) kuitenkin liikkuu megatavujen edestä sekunnissa ilman prosessorin käyttämistä. Atarin käyttöjärjestelmä oli myös hyvin alkeellinen AmigaOS:ään verrattuna.
C64:sta en suosittele kenellekään, sen 1 MHz:n 8-bittinen prosessori on todella tehoton ja vaikea myös ohjelmoida käsin assemblerilla sen alkeellisuuden vuoksi. Sen sijaan Amigan m68k konekieli on jopa ilmaisuvoimaisempi kuin nykyisten prosessorien. Sen teho onkin hyvä: esim. FPGA:lla on hankala tehdä tehdä nopeita prosessoreja, mutta 100 MHz:n FPGA-AC68080 pystyy modernilla muistilla varustettuna olemaan nopeampi kuin 500-1000 MHz:n ASIC PPC prosessorit monissa tehtävissä. Uusi optimoitu MMX-käskykanta räjäyttää koko potin. Lopputulos on että nykyisten prosessorien käskykanta ei ole hyvin suunniteltu (arm, ppc, x86), ja vanha m68k-arkkitehtuuri on näitä parempi, jos kellotaajuus saadaan nostettua korkealle.
Käyttääkö kukaan edes mmx käskyjä enää? Tuosta kyllä tulee ysärin loppu vibat. Pentium with mmx, jeees.
Oletko sä ihan satavarma, että se kaverin perheillä oli nimenomaan rahasta kiinni?
Ei meilläkään ollut kuusnelosta, eikä se todellakaan rahasta kiinni ollut. Serkkuni perheellä taas oli, vaikka olivat huomattavasti persaukisempia kuin me.