Missä asiassa vanhempiesi elämänhallinta oli pielessä

Viime viikon Kirkko ja kaupunki- lehdessä oli aika hyvä juttu tuosta sylissäpitämisestä, miten voimakas vaikutus sillä on. Ihan itketti, kun 80v mies sanoi, että hänen elämä olisi ollut onnellinen, jos olisi saanut hellyyttä ja äidin syliä lapsena. Hän ei sitten osannut olla hellä ja rakastava omillekaan lapsille:(. On nyt vasta havahtunut ajattelemaan asiaa mistä hänen "tunnekylmyys" kumpuaa...

Aika monessa. Syötiin paljon valmisruokia, makaronia ym. epäterveellistä. Laskuja oli paljon rästissä. Taloa ei remontoitu, vaan reiät katossa paikattiin ja puut lämmitykseen haettiin sillä hetkellä kun oli tarve. Lasten koulunkäynti ei kiinnostanut, korkeintaan motkotettiin jos tuli oikein huono numero kokeesta. Rahat meni pitkälti omaan alkoholinkäyttöön ja me lapset saatiin korkeintaan yksi vaatekerta vuodessa jne.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:07"]

Ja lasten ei tarvitse pelätä että heitä piestäisiin tms, vaikka meillä muuten on todella kova kuri.

[/quote]

Mitä mieltä lapsesi ovat todella kovasta kurista?

Isällä alkoholinkäyttöä, pettämistä ja väkivaltaa. Äidillä hermostuneisuutta, läheisriippuvuutta ja itsekeskeisyyttä. Hyvää oli että äiti hoiti käytännön asiat ja isä ymmärsi.

Mutta elämänhallinta lähti kummallakin pahemmin lapasesta vielä avioeron myötä. Äiti etsi uutta miestä ja miehestä tuli hänelle se muut sivuuttava elämänsisältö. Isä alkoholisoitui pahemmin. Äiti päätyi masennukseen ja sairaseläkkeelle. Isä itsemurhaan.

Lähtökohtiini nähden olen sitten ihanan normaali ja elämänhallintani suht hyvä jossei oteta huomioon laiskuuttani hoitaa rutiineja. Lapsista huolehdin tärkeimpänä, yritän olla läsnä.

Miltei kaikissa mutta onneksi asuinkin mummolla. Kaksi maisteria ja noin pihalla. Toki olivat syntyneet sodan aikana joten se jätti jälkensä. Ja alkoholi.

2

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:13"]Äiti oli masentunut ja myöhemmin alkoholisoitui.
Isä oli äkkipikainen, ei koskaan lyönyt, mutta huusi aina kamalasti. Ei tiennyt aina millä päällä on. En uskaltanut kysyä lapsena apua läksyihin, kun isä menetti hermonsa jos en ymmärtänyt ja alkoi huutamaan.
Siitä huolimatta olen yllättävän selväjärkinen.:D
Välit vanhempiin ihan ok, mutta ei mitenkään lämpimät.
[/quote]
Suoraa kuin mun näppäimistöltä! Kuka olet, sielunsiskoni?:D

2

Isä oli etäinen ja peliriippuvainen. En saanut koskaan luotua isääni sellaista lämmintä isä-lapsisuhdetta.

Äitini oli läsnäoleva ja ihana äiti, koko varhaislapsuuteni. Ollessani murkkuikäinen vanhempani erosivat, ja äitini alkoholisoitui pahasti.

Kotimme myytiin, ja isä pelasi osuutensa ja äiti joi oman osuutensa.

En joutunut lapsena (enkä nuorena) kuuntelemaan vanhempieni riitoja, mutta aistin silti sen, että tunnelma oli kireä (kunnes erosivat).

Mitä tästä olen oppinut?

Jaamme mieheni kanssa vastuun lapsistamme, ja mies viettää paljon aikaa lastemme kanssa. Meillä puhutaan tunteista, ja ne myös osataan näyttää, ja etenkin ilman alkoholia.

En ole absolutisti, mutta kartan silti alkoholia, sillä jouduin karvaasti näkemään läheltä oman äitini rappioitumisen, ja tätä kohtaloa en halua omille lapsilleni.

2

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:20"]Viime viikon Kirkko ja kaupunki- lehdessä oli aika hyvä juttu tuosta sylissäpitämisestä, miten voimakas vaikutus sillä on. Ihan itketti, kun 80v mies sanoi, että hänen elämä olisi ollut onnellinen, jos olisi saanut hellyyttä ja äidin syliä lapsena. Hän ei sitten osannut olla hellä ja rakastava omillekaan lapsille:(. On nyt vasta havahtunut ajattelemaan asiaa mistä hänen "tunnekylmyys" kumpuaa...
[/quote] Minkä paikkakunnan lehdessä ? Tuon lehden haluaisin näyttää äidilleni.