Missä asiassa vanhempiesi elämänhallinta oli pielessä

Äiti oli masentunut ja myöhemmin alkoholisoitui.
Isä oli äkkipikainen, ei koskaan lyönyt, mutta huusi aina kamalasti. Ei tiennyt aina millä päällä on. En uskaltanut kysyä lapsena apua läksyihin, kun isä menetti hermonsa jos en ymmärtänyt ja alkoi huutamaan.
Siitä huolimatta olen yllättävän selväjärkinen.:D
Välit vanhempiin ihan ok, mutta ei mitenkään lämpimät.

Ei mitenkään vakavasti ollut, mutta kun äitini ei ole koskaan ollut mikään älykäs, niin ei minusta oikein osannut kaikkia asioita lasten kanssa hoitaa. Esim. hampaiden pesua ei pienenäkään valvottu koskaan, ja olikin hampaat reikäjuustoa jo ala-asteella. Samoin koulunkäyntiä ei valvottu eikä tuettu mitenkään, piti pärjäillä itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:19"]Ei mitenkään vakavasti ollut, mutta kun äitini ei ole koskaan ollut mikään älykäs, niin ei minusta oikein osannut kaikkia asioita lasten kanssa hoitaa. Esim. hampaiden pesua ei pienenäkään valvottu koskaan, ja olikin hampaat reikäjuustoa jo ala-asteella. Samoin koulunkäyntiä ei valvottu eikä tuettu mitenkään, piti pärjäillä itsekseen.
[/quote]
Mua ärsyttää, kun läksyjä ei koskaan tarkastettu.

-valitsivat toisensa ulkonäön perusteella, erosivat lapset tehtyään
-molemmat polttivat sisällä
-hampaiden pesua ei valvottu
-äiti ei välittänyt syömisistä, olen koko lapsuuteni syönyt palasokeria
-lapsille ei mitään harrastuksia

Ei missään!!! Ja sekös vasta on ärsyttävää!

Kaikilla asioilla oli paikkanasa ja kaikki oli aikataulutettua; siivouspäivä, harrastukset, saunapäivä, pyykkipäivä. Jouluverhot, kevätverhot, kesäverhot, talvimatot, kevätmatot jne... Ei unohtuneita laskuja, kirjat palautettiin aina ajoissa kirjastoon. Kaikki suunniteltiin aian huolella, ikinä ei miltään reissulta (lyhyeltä tai pitkältä) unohtunut mitään kotiin tai kohteeseen, eikä ollut mitään turhaa mukana.

Oikeasti oli ahdistavaa, kun ei itse ole luonteeltaan pedantti. Pidin itseäni pitkään huonona ihmisenä, kun sain joskus kirjastosta myöhästymismuistutuksen.

Äitini ei vieläkään hyväksy minun tapaani elää vailla sidottuja aikatauluja.. :(

Äitini ei puuttunut koulukiusaamiseeni vaikka tiesi siitä. Kiusaaminen on jättänyt minuun syvät jäljet.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:13"]Äiti oli masentunut ja myöhemmin alkoholisoitui.
Isä oli äkkipikainen, ei koskaan lyönyt, mutta huusi aina kamalasti. Ei tiennyt aina millä päällä on. En uskaltanut kysyä lapsena apua läksyihin, kun isä menetti hermonsa jos en ymmärtänyt ja alkoi huutamaan.
Siitä huolimatta olen yllättävän selväjärkinen.:D
Välit vanhempiin ihan ok, mutta ei mitenkään lämpimät.
[/quote]

Ihan kun mun lapsuus. Paitsi äiti ei ole alkoholisoitunut ja en ole selväjärkinen. Mutta voisi ne asiat huonomminkin olla.

Äitini oli ihan kamala huolehtija, siis vähän jo hysteerisellä tavalla. Aina pelkäsi joka asiassa pahinta ja lietso stressiä ympärilleen. Valitettavasti näytän kasvaneen vähän samanlaiseksi, murehdin ja huolehdin tosi paljon asioista. Myös sellaisista, joille en yksinkertaisesti edes voi mitään.

Toinen asia oli talous. Äitini on aina ollut pienipalkkaisessa työssä, isällä ihan hyvä palkka mutta elivät kuitenkin yli varojensa. Ei esimerkiksi kerran päästy lähtemään sukulaisille, kun isällä oli rahat loppu ja oli päästänyt auton tankin menemään tyhjäksi. Onneksi olen jo usean vuoden asunut omillani, ikää nyt 23v.

Unirytmi. Kukaan ei nukkunut riittävästi.

Vanhempani ovat alkoholistiluusereita jotka eivät ole koskaan osanneet käyttää rahaa. Eli aina peeaa, mutta kaljaan ja tupakkaan on riittänyt joskus jopa lasten nälkiintymisen kustannuksella. 

Millä mittarilla tahansa mitattuna minä olen jo vähän päälle nelikymppisenä onnistunut elämässäni paremmin kuin he koskaan. Esim, minun lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa eivätkä tule näkemäänkään ennen kuin ovat aikuisia, jos silloinkaan. Eikä se tarkoita etteikö minulle maistuisi...ja säästöjä on ihan mukavasti tässä vaiheessa elämää. Ja lasten ei tarvitse pelätä että heitä piestäisiin tms, vaikka meillä muuten on todella kova kuri.

Halveksin vanhempiani ja kaikkia heidän kaltaisia luusereita. Eniten vihastuttaa se, että he yrittivät vetää minut ja nuoremmat sisarukseni samaan kierteeseen, mutta tulipa rimpuiltua irti ja autettua sisarukseni (myös taloudellisesti) ylös tuosta paskaläävästä.

Isä joi itsensä usein humalaan ja sillä oli piilopulloja. Äiti lihoi yli 100 kiloiseksi (oli alle 165cm). 

Isä äkkipikanen, huusi, ei lyönyt. Äiti tossun alla. Syytti meitä lapsia esim. isosta puhelinlaskusta, vaikka ite soitteli ennustajille... Raha-asiat ei myöskään äitillä ollu hanskassa, kuten ei nykyäänkään. Syömisistä nälvittiin.

Ei missään. Toisin kuin itselläni...

Se oli pielessä siinä ettei se ollut missään pielessä.

Elämän olisi pitänyt olla rennompaa. Siis sitä rentoa yhdessäoloa olisi pitänyt olla enemmän.

Vanhempani olivat ns. tolkun ihmisiä, köyhiä mutta työssäkäyviä ja järjestötoimintaankin ahkerasti osallistuvia duunareita. Ainoa heikkous mikä tulee mieleen, oli isän tupakointi. Olisi hän joskus ottanut kuppiakin, mutta äiti piti sellaisen kurin hänelle, että erittäin harvinaista oli. Näin isäni vain kerran hieman humalassa, eikä se ollut mitenkään kamalaa meistä. Tirskuimme vain oven takana, kun äiti läksytti häntä. Itse olen paljon boheemimpi, samoin pikkuveljeni. Lähdimme kotoa heti kun se oli mahdollista, vaikkei siellä mitään varsinaisesti kamalaa ollutkaan. Vapaus vain houkutteli.

Ihan kaikessa. Elin lapsuuteni 70- luvulla. Onhan näitä asioita tullut mietittyä. Mutta turhaa jäädä kelailemaan asioita, joille ei mitään voi. Aikuiselämästä olen ihan itse tehnyt elämästäni hyvän. En ole edes katkera. Vanhempani eivät yksinkertaisesti tienneet miten olla vanhempia. 

Rakkaus ja syli on parasta ja kunnon rajat käytökselle. Mutta rajojen asetus ilman väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:08"]

Isä äkkipikanen, huusi, ei lyönyt. Äiti tossun alla. Syytti meitä lapsia esim. isosta puhelinlaskusta, vaikka ite soitteli ennustajille... Raha-asiat ei myöskään äitillä ollu hanskassa, kuten ei nykyäänkään. Syömisistä nälvittiin.

[/quote]

hirveältä kuulostaa!

Eivät hallinneet alkoholin käyttöä ja olivat todella estyneitä lämpimien tunteiden osoittamisessa. Näin on edelleen. Ehkä heillä edes ole lämpimiä tunteita lastaan kohtaan? Ehkä heille ihan oikeasti pullo on rakkaampi?

Isä aggressiivinen alkoholisti, äiti marttyyri.

isästä pelkästään huonoja muistoja, mutta äitiä palvoin aikuisuuden kynnykselle asti. Sitten tajusin, että mehän oltiin varsin laiminlyötyjä lapsia: Joissakin asioissa äiti oli ylistressaava huolehtija, mutta joissakin täysin leväperäinen. Esim. meillä syötiin karkkia ja roskaruokaa sekä juotiin limpparia täysin rajoituksetta, mutta hammas- tai muustakaan hygieniasta ei huolehdittu. Koulu ja kouluvaatteet (ne yhdet ainoat) piti huolehtia itse. Äitiä kiinnostivat meitä lapsia enemmän miesasiat (vaikkei varmaan koskaan varsinaisesti isää pettänyt, sillä oli jatkuva flirtti päällä kylän miesten kanssa). 

Eli näin jälkikäteen ajateltuna ei voi kuin ihmetellä, miten meistä kaikista kasvoi suhteellisen tasapainoisia, kunnollisia ja kouluttautuneita kansalaisia, vaikka lähtökohdat olivat enemmänkin sitä WT-tasoa...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:07"]

Vanhempani ovat alkoholistiluusereita jotka eivät ole koskaan osanneet käyttää rahaa. Eli aina peeaa, mutta kaljaan ja tupakkaan on riittänyt joskus jopa lasten nälkiintymisen kustannuksella. 

Millä mittarilla tahansa mitattuna minä olen jo vähän päälle nelikymppisenä onnistunut elämässäni paremmin kuin he koskaan. Esim, minun lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa eivätkä tule näkemäänkään ennen kuin ovat aikuisia, jos silloinkaan. Eikä se tarkoita etteikö minulle maistuisi...ja säästöjä on ihan mukavasti tässä vaiheessa elämää. Ja lasten ei tarvitse pelätä että heitä piestäisiin tms, vaikka meillä muuten on todella kova kuri.

Halveksin vanhempiani ja kaikkia heidän kaltaisia luusereita. Eniten vihastuttaa se, että he yrittivät vetää minut ja nuoremmat sisarukseni samaan kierteeseen, mutta tulipa rimpuiltua irti ja autettua sisarukseni (myös taloudellisesti) ylös tuosta paskaläävästä.

[/quote]

Näitä selviytymistarinoita on mukava lukea. Jumalauta että pistää vihaksi alkkikset, joille viina on tärkeämpi kuin omat lapset. Saisivat juoda itsensä hengiltä, niin olisi kaikilla helpompaa.