Lue keskustelun säännöt.
Myöntääkö kukaan teistä itse olevansa se hankala exä?
20.01.2015 |
hankalia ja kapuloita rattaisiin työntäviä exiä haukutaan paljon tällä palstalla. Myöntääkö kukaan teistä itse olevansa sellainen? Ajatteleeko teiatä kukaan tietoisesti, että haluan tehdä kiusaa?
Kommentit (9)
Exäni sanoo minun olevan hankala, mutta en mielestäni ole. En jaksa aina viedä lapsia harrastukseen, en jaksa roudata kamoja edestakaisin. En halua olla hankala, en vain jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Mies suuttuu välillä ihan ihme asioista, varsinkin silloin jos meillä on varaa sellaiseen mihin nähtävästi kahdella työssäkäyvällä ei ole.Silloin hän ei haluaisi ottaa lapsia koska he tulevat niin kalliiksi. Mutta toipuu siitä nopeasti ja hakee lapset paitsi jos olemme ehtineet lähteä johonkin.
En. En ole nähnyt enkä kuullut exästä mitään 10 vuoteen eikä hän minusta.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:10"]
Exäni sanoo minun olevan hankala, mutta en mielestäni ole. En jaksa aina viedä lapsia harrastukseen, en jaksa roudata kamoja edestakaisin. En halua olla hankala, en vain jaksa.
[/quote]
miksi alapeukkua? Eikö ymmärretä, että erominen sitoo valtavasti energiaa, eikä tässä prosessissa ole virkeimmillään?
ei ihme, ettei exäkään ymmärrä. Hän ei ymmärrä myöskään heikkoutta.
Onko teillä luetun ymmärtämisessä vikaa? Lukekaapa ap:n kysymys uudelleen. Hyökätään vaan haukkumaan omaa eksää :D Kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:23"]Onko teillä luetun ymmärtämisessä vikaa? Lukekaapa ap:n kysymys uudelleen. Hyökätään vaan haukkumaan omaa eksää :D Kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa.
[/quote]
Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa.
Mä olin veemäinen akka. Olin todella mustasukkainen, pihtasin kuukausia, lopulta petin itse enkä ikinä tehnyt kotitöitä. Mies on onneksi löytänyt vastakohtani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Olin kyllä eron jälkeen parin kuukauden ajan. Ero oli ruma ja minulle suuri suru ja pettymys, itkin miehen perään ja haastoin riitaa.
No mä en todellakaan ole ollut mutta mieheni kyllä.
Hän ei koskaan vienyt eikä hakenut lapsia luokseen vaan mun piti kuskata 30km tai sitten lapset (4-13v) joutuivat menemään 3 bussilla. Ei pitänyt viikonloppuja (yksi vuorokausi 2x kuukaudessa pari ekaa vuotta), ei lomia, ei kustantanut lapsille mitään (minimielarin piti riittää kaikkeen).
En jaksanut riidellä asiasta vaan annoin olla. En ole koskaan soittanut exälleni kuluneiden 20 vuoden aikana, ekan kerran tavattiin esikoisen ylppäreissä 6 vuotta eron jälkeen, sen jälkeen olemme tavanneet 2x. Helpommalla pääsin itse kun en pyytänyt lapsille mitään. Lapset kyllä tajusivat tämän jo hyvin varhain....