Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?
20.01.2015 |
mitä se työ on, mistä aina puhutaan? jotkut sanovat, että yhteistä aikaa. Mistä lähtien seksi tai illallinen on ollut työtä?
Kommentit (1105)
Toiset kokee työksi sen, että käydään yhdessä syömässä tai että lähdetään yhdessä hotellilomalle. Me vaan päätetään, että ei jaksa tehdä ruokaa, lähdetään syömään. Tai että lähdetään johonkin pienelle matkalle. En minä sitä osaa työksi kokea. Silloin, kun lapset olivat pieniä, ei ollut oikein tukiverkkoja, kun äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä ja anopilla alkoholiongelma ja kaikki muutenkin kaukana. Ei päästy ilman lapsia mihinkään. Yhä vain ollaan onnellisesti naimisissa. Iltaisin käperryttiin sohvalle katsomaan telkkaria tai käytiin luonnossa ja otettiin lapset mukaan. Nämä jutut olivat meille nautintoa, ei työtä. Mielestäni parisuhteessa on jotain vialla, jos yhteinen aika on "työtä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:56"]
Olen taas täysin eri mieltä, pitkässä parisuhteessa pitää tehdä töitä sen eteen, jotta suhde säilyy hyvänä. Säilyy kyllä muuten, mutta "laatu" voi heiketä.
Moni ei tätä ymmärrä, senhän erotilastotkin todistaa. Eikä osata erotakaan oikein.
[/quote]
no kerro mitä ne työt on!
[/quote]
No esim. se yhteisen ajan järjestäminen, itsestään huolen pitäminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, laadukkaan kommunikaation ylläpitäminen, seksielämän pitäminen mielenkiintoisena ja vaihtelevana, tehtävä pieniä asioita joista puoliso tulee onnelliseksi, "päivitettävä" tulevaisuudensuunnitelmia jne.
Kuulostaa varmaan tosi simppeliltä, mutta IRL kun pitää hoitaa työt, lapset, opiskelut, kotityöt ja kaikki normaali elämä, niin hupsanssaa kun huomataan että nuo on kaikki jääneet tekemättä...
Ehkä tuo työ -sana on vähän huono. Oisko paremmin sanottu, että parisuhteen eteen täytyy nähdä vaivaa? Vai onko sekin liian negatiivisen kuuloinen? Mää ajattelen, että se "työn tekeminen" ja "vaivan näkeminen" on sitä yhteisen ajan järjestämistä varta vasten, mikäli elämä jostain syystä on niin kiireistä tms. Että järjestetään toiselle aikaa, jos sitä ei aikaisemmin jostain syystä ole löytynyt, mikä toisaalta taas vähän ihmetyttää :D Ja että pidetään sellainen puheyhteys, ettei ainoat asiat mitä toiselle sanotaan ole, että mitä pitää tuoda kaupasta.
Voisko sen ajatella näin? Kyllä nämä ehkä vähän sellaisilta itsestäänselvyyksiltä kuulostaa.
Ei varmaan kaikkien tarvitse. Mutta helposti kiireiden keskellä jumiudutaan suorittamaan sitä arkea, työssäkäyntiä ja nukkumista, eikä vuorokaudesta luonnostaan irtoa aikaa keskustelulle, hauskanpidolle tai "olemiselle".
Olisi kiva jos kommentoijat laittaisivat myös nykyisen parisuhteensa keston viestiinsä (jos ei nyt ole, niin pisin joka ollut) jotta tietää miltä kokemuspohjalta mielipide lauotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:05"]
Toiset kokee työksi sen, että käydään yhdessä syömässä tai että lähdetään yhdessä hotellilomalle. Me vaan päätetään, että ei jaksa tehdä ruokaa, lähdetään syömään. Tai että lähdetään johonkin pienelle matkalle. En minä sitä osaa työksi kokea. Silloin, kun lapset olivat pieniä, ei ollut oikein tukiverkkoja, kun äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä ja anopilla alkoholiongelma ja kaikki muutenkin kaukana. Ei päästy ilman lapsia mihinkään. Yhä vain ollaan onnellisesti naimisissa. Iltaisin käperryttiin sohvalle katsomaan telkkaria tai käytiin luonnossa ja otettiin lapset mukaan. Nämä jutut olivat meille nautintoa, ei työtä. Mielestäni parisuhteessa on jotain vialla, jos yhteinen aika on "työtä".
[/quote]
Ilmeisesti vihaat intohimoisesti työtäsi? Kaikille työ ei sanana ole noin negatiivisesti latautunut. Ymmärrätkö paremmin, jos sanon, että tehdään "asioita" parisuhteen eteen? Ja vaikka jossain vaiheessa suhde saattaisi edetä mukavasti vapaaliidolla vuosia, joskus eteen voi tulla kriisejä syystä x. Silloin pitää tehdä erityisesti asioita suhteen eteen. Ei se muuten kestä.
Suhteessa 11 vuotta.
No, me ei varmaan tehty niitä "töitä", ero tuli 20 vuoden jälkeen. Pikkuhiljaa erkaannuttiin toisistamme, lapset hoidettiin ja koti, mutta emme keskinäisiä välejämme. Emme oikeastaan koskaan riidelleet, kumpikin oli huonoja siinä suoraan puhumisessa. Ei ollut kanssa mitään tukiverkkoja, mies teki pitkää päivää, rakennettiin talo jne, kaikki nämä klassiset jutut.
Sitten vaan ykskaks huomattiin, että meillä ei ole mitään sanottavaa toisillemme, kumpikaan ei erityisemmin hakeutunut toisen seuraan jne. Ei ollut enää mitään rakkautta, tuntui paremmalta olla ilman toista. Jälkeen päin on miettinyt, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Ne oli sitten just varmaan ne "työt" parisuhteen hengissä pitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että monikohan näistä "töitä" ihmisistä on edes ollut suhteessa, jossa asiat vain soljuvat ilman isompia mutkia... Sen verran toki huomioin erikseen tähän, että pitää muistaa olla epäitsekäskin.
No useimmilla miehillä toden totta vois ollakin töitä tehtävänä parisuhteen eteen. Pleikkaa pelaava sohvaperuna on ehkä äitinsä passattavana ollessaan tottunut 5*:n palveluun. Jos tällainen koltiainen perheen perustaa ja isäksi tulee, saa konkreettisesti tehdä esim. kotihommia, jos meinaa saada suhteen pysymään koossa. Moni näyttää täälläkin myös valittavan kommunikaation puutetta. Puhutaan "eri kieltä" tai ei ollenkaan. Olen omassa elämässä huomannut, että asioista ja tekemisistä sopimalla on "turvallinen" olo, ja molemmat tietää missä milloinkin mennään.
Ja kuinka moni mies oikeesti jaksaa ärsyyntymättä ja rauhallisena yhteistyötä tehden esim. valvottavan tai sairaan vauvan kans? On paljon nähtävä vaivaa ja tehtävä töitäkin puhaltaen siihen yhteiseen hiillokseen, ei se muuten pala. Iltalenkit ja snagarisyömiset ei ole nyt se pointti. Jokainen osaa pitää hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet 8 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Minusta työ ei ole niinkään se ravintolassa käyminen tai yhdessä matkustaminen, vaan liittyy nimenomaan siihen henkiseen puoleen. Esim. rakentavan riitelyn oppiminen, huonoista ajatusmalleista irti pääseminen, toisen tukeminen vaikeina aikoina, vaikka itselläkin olisi rankkaa. Sellaisten edellytysten luominen, että parisuhteessa voi puhua avoimesti täysin kaikista tunteistaan niin halutessaan, ilman pelkoa hylkäämisestä tai mollatuksi tulemisesta. Ja minusta tuo todella on työtä. Jos vaikka mies on työpäivän jälkeen aivan poikki ja kertoo kuinka raskas päivä oli, niin vaikka itselläkin oli raskas päivä niin täytyy osata ottaa toinen huomioon ja kuunnella hänen murheensa ja tukea, vaikka tekisi mieli sanoa että eipä muuten kiinnosta ja minä lähden lenkille. Tuossa siis yksi pieni esimerkki, joka tuli mieleen arjesta.
#15 listasi hyvin jo noita. Omassa suhteessani ne "työt" ovat olleet lähinnä omien toimintatapojen huomaamista, pohdiskelua ja muokkaamista. Esim. jättämisellä uhkailu riitatilanteessa tai jatkuva pikkuasioista loukkaantuminen ovat olleet joskus työn alla. Itsensä kehittäminen- "kuinka voisin olla parempi kumppani"- on minusta hyvin tärkeää parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:52"]
Parisuhde on sama, kuin vanha auto. Jos ei huolto- ja korjausyrityksillä ala toimia, niin se vaihdetaan uuteen. Kyllä kannattaa, eteenpäin on mentävä ja vaihtamalla paranee.
[/quote]
Kerran on vaihtamalla mennyt vielä huonompaan suuntaan =)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:17"]
Luulen että monikohan näistä "töitä" ihmisistä on edes ollut suhteessa, jossa asiat vain soljuvat ilman isompia mutkia... Sen verran toki huomioin erikseen tähän, että pitää muistaa olla epäitsekäskin.
[/quote]
Meillä on soljunut mukavasti ja todella vaivattomasti ensimmäiset 9 vuotta, sitten oli kriisi, sitten ollaan taas soljuttu. Todella iso osa "töitä" on juuri tuo oma kasvu ja oivaltaminen, kuten 23 kuvaa.
t: 19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään tunne termiä 'työ' tutuksi kun parisuhteesta puhutaan. Ollaan tätä joskus miehen kanssa pohdittu, ja tultu siihen tulokseen että haluaminen on tärkeämpää. Minä haluan rakastaa miestäni ja lapsiani, ja vaikka vastoinkäymisiä välillä olisikin, niin haluan edelleen rakastaa heitä. En halua antaa periksi ja erota. Eipä sillä että eroaminen olisi muutenkin käynyt mielessä, yhteiseloa kohta 19 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:05"]
Mielestäni parisuhteessa on jotain vialla, jos yhteinen aika on "työtä".
[/quote]
Totta kai parisuhteessa on jotain "vialla", jos sitä pitä korjata, ja se vaatii työtä, mutta se ei ei tee parisuhteesta epäonnistunutta, vaan aivan tavallisen pitkän ihmissuhteen, jonka on kestettävä enemmän kuin minkään muun vapaaehtoisuuteen perustuvan ihmissuhteen. Parisuhde ei ole mikään stabiili tila, johon ei vaikuta esimerkiksi sairaudet, läheisten menetykset, työttömäksi jääminen jne. Kun kaksi keskeneräistä ihmistä rakentaa yhdessä elämäänsä, niin ei se vaan aina voi olla helppoa ja kivaa.
Ihan vaan antaa pillua kerranpäivässä, se on monelle naiselle liian vaikeaa...
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:52"]
Parisuhde on sama, kuin vanha auto. Jos ei huolto- ja korjausyrityksillä ala toimia, niin se vaihdetaan uuteen. Kyllä kannattaa, eteenpäin on mentävä ja vaihtamalla paranee.
[/quote]
Kerran on vaihtamalla mennyt vielä huonompaan suuntaan =)
[/quote]
Aina ei voi voittaa. :D
Ap jatkaa.
ymmärtän hyvin, että parsuhteessa pitää tehdä töitä itsensä kanssa. Kriisissä sitä itsensä kanssa tekee töitä, sillä eihän toista voi muuttaa. Ja itsensä kanssa sitä kamppailee, että jaksaa osittaa empatiaa, vaikka ei huvittaisi.
Mutta eihän se työ ole parisuhteen eteen tehtyä työtä, vaan itsensä kanssa tehtyä työtä!
Minulle kyllä riittää sopuisa elämä iloineen ja murheineen, joista iloja on paljon enemmän. En ymmärrä, mitä töitä tässä pitäisi tehdä erityisesti yhdessäolon turvaamiseksi. Ehkä mennä johonkin ihme retriittiin tms. gurujen rahastettavaksi? Ei kiitos, menemme mieluummin vaikka teatteriin ja sieltä ravintolaan.