Miksi tunteettomuutta ihaillaan?
Jos esimerkiksi jompi kumpi pariskunnan osapuolista selviää erosta nopeasti, eikä jää itkemään vanhaa kumppaniaan takaisin, pidetään tätä vahvana ja esimerkillisenä ihmisenä. Ihanteena pidetään semmoista että mikään elämän tapahtuma ei hetkauta ihmistä suuntaan taikka toiseen. Miksei asia ole toisinpäin? Miksei erosta huonosti selviävää ihmistä arvosteta sen takia, että tämä on kykeneväinen niin syviin ja voimakkaisiin tunteisiin, että ero vie ihmisen lähes itsetuhon partaalle?
Onko liiallinen herkkyys sitten ulkopuolisille rasittavaa ja sen takia sitä ei arvosteta samalla tavalla kuin "vahvuutta"? Laitoin sanan 'vahvuus' heittomerkkeihin, koska vahvuudella voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Tai sitten elämme macho-kulttuurissa, jossa isot lihakset, terävät kyynärpäät ja pitkät hampaat ovat toivottuja ominaisuuksia. Onko sen pakko olla näin?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:48"]
Ne muutamat tuntemani ihmiset jotka aina esittävät niin kovaa ja rationaalista joka tilanteessa ovat osoittautuneet sisältä varsin hauraiksi. Tämä on tullut esiin esim. oudoissa äkkiratkaisuissa joita ovat tehneet elämässään: pakenevat asioita muuttamalla äkkiä paikkakuntaa, katkovat välejä ihmisiin joiden kanssa ei ole todellista syytä laittaa välejä poikki ja sen sellaista. Säälin heitä, varmaan stressaavaa yrittää peitellä omaa normaalia inhimillistä puutteellisuuttaan pakoratkaisuilla.
[/quote]
Olen itse aika lailla tuollainen. En ihan noin äärimmäinen tosin, mutta lapsuuteni on kai muovannut minua siihen suntaan, että tunteiden näyttäminen on hankaluuksiin johtavaa. Olen hyvin varautunut ja tunnevammaiseksikin kutsuttu.
Minä en arvosta sellaista tunteellisuutta, joissa tunteita aletaan pitää tosiasioita, niissä vellotaan ja niiden annetaan sumentaa oma arvostelukyky. Tunteet voi kohdata ja hyväksyä, mutta niistä ei kannata tehdä suurta numeroa. Jos se on tunteettomuutta, olen erittäin mielelläni tunteeton. :)
Ne muutamat tuntemani ihmiset jotka aina esittävät niin kovaa ja rationaalista joka tilanteessa ovat osoittautuneet sisältä varsin hauraiksi. Tämä on tullut esiin esim. oudoissa äkkiratkaisuissa joita ovat tehneet elämässään: pakenevat asioita muuttamalla äkkiä paikkakuntaa, katkovat välejä ihmisiin joiden kanssa ei ole todellista syytä laittaa välejä poikki ja sen sellaista. Säälin heitä, varmaan stressaavaa yrittää peitellä omaa normaalia inhimillistä puutteellisuuttaan pakoratkaisuilla.