Ei herranjumala näitä mun ajatuksia!

Nyt ollaan kusessa, siis todella pahassa rahatilanteessa. Säästöjä jäljellä enää 40€, muut tilit tyhjät. Nyt meni autosta kytkin ja autoa tarvitaan miehen työmatkaan. Itse jouduin työttömäksi lokakuussa ja miehen palkasta menee vielä kolmasosa ulosottoon.

Selvennykseksi tuohon ulosottoasiaan, niin mies oli takaamassa siskonsa isoa asunto/autolainaa jonka sisko jätti maksamatta, joten mieheni nyt makselee. Tämä sattui jo ennen kuin tapasimme.

Äsken saatiin ostettua muutaman päivän ruoka jolla pärjätään perjantaihin. Silloin tulee 95€ lapsilisä. Emme käy ulkona syömässä tai ravintoloissa. Rahatilanteen takia ollaan vaan ja nyhjötetään kotona. Hermoja kiristää ja unettomat yöt rasittaa niin suhdetta kuin mieltäkin.

Nyt on alkanut ajatuksiini hiipimään ihan järkyttävän kamala ajatus. Vaikeuksia jopa kirjoittaa sitä. Siis ihan vahingossa, en tietoisesti olen alkanut miettimään että koskakohan isäni kuolee (vihaan itseäni) ja isältä jäis muutama tuhat euro mulle... Mun isä on mulle todella läheinen ja rakas. Olen aina ollut isän tyttö ja yhä ollaan tekemisissä paljon. 

Mä en voi ymmärtää miksi näin kauhea asia tulee edes mieleen. En todellakaan halua että isäni kuolee vaikka sillä olis miljari euroa. Mietin mitä kaikkea maksaisin niistä rahoista ja kuinkahan paljon hautajaisiin uppoaa...

Tää on niin sairasta... mä en kestä tätä köyhyyttä, vaikka en koskaan mikään varakas edes ole ollut, mut nyt mennään pohjamudissa.