Lue keskustelun säännöt.
Paras kaverini kuoli. En pääse hautajaisiin.
19.01.2015 |
Lapsuuden paras kaverini kuoli joulun jälkeen. Hautajaiset ovat nyt tulevana lauantaina. Olimme aikuisenakin todella läheisiä ja tapasimme usein. Elämäntilanteemme oli aivan erilainen ja tästä syystä useimmiten tapasimme kahdestaan ilman puolisoita. Minä halusin päästä ulos talosta edes hetkeksi ja kaverin kiireistä uraa luova puoliso ei koskaan ollut paikalla, jos olin siellä tai sille ei koskaan käynyt kyläily meillä. Oma mies kyllä tunsi kaverini hyvin, mutta siis useimmiten kaveri tuli meille ja lähdimme kotoani jonnekin muualle.
Kaverin äiti soitti minulle ja kertoi suru-uutisen. Puoliso järjestää pienet hautajaiset, joihin tulee perheen lisäksi ystäviä (yhteisiä) ja sukulaisia. Minua ei ole kutsuttu. Enhän oikein tuntenut kaverini puolisoa.
Onko jollain ollut tällaista tilannetta? Tuntuu todella oudolta ja ikävältä, etten voi mennä hautajaisiin, vaikka kyseessä on paras ja läheisin ystäväni.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:46"]
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
[/quote]
Mietin tätä, mutta koen sen itse tungettelevaksi. Olen tavannut puolison aivan muutaman kerran, olen ihan tuntematon hänelle (ellei kaveri ole puhunut minusta miehelleen) ja tällaisena suruaikana kokisin asian hirveän kiusallisena. En tiedä, kuinka intiimit ja pienet hautajaiset on kyseessä, enkä missään tapauksessa halua minkäänlaista stressiä puolisolle.
Olen miettinyt tuhat kertaa, kuinka tuon puhelun hoitaisin. Enkä keksi mitään luonnollista tai hyvää tapaa muuten kuin ilmoittaa, kuka olen ja että haluaisin osallistua hautajaisiin. Ja miltä se tuntuisi, jos joku oman mieheni tuntematon kaveri soittaisi minulle ja haluaisi tulla puolisoni hautajaisiin, johon tulee vain yhteisiä ystäviämme ja sukulaisiamme?
Ajattelenko vain liikaa ja soitan?
ap
[/quote]
Hankala asia. Äitimme toivoi hautajaisia vain omien lasten ja heidän puolisoiden ja lastenlasten kera. Näitä ystäviä ja muita sitten soitteli ja ruinasi, että hekin haluaisivat tulla. Lopuksi loukkaannuttiin, kun ilmoitimme, että teemme, kuten äitimme oli toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:46"]
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
[/quote]
Mietin tätä, mutta koen sen itse tungettelevaksi. Olen tavannut puolison aivan muutaman kerran, olen ihan tuntematon hänelle (ellei kaveri ole puhunut minusta miehelleen) ja tällaisena suruaikana kokisin asian hirveän kiusallisena. En tiedä, kuinka intiimit ja pienet hautajaiset on kyseessä, enkä missään tapauksessa halua minkäänlaista stressiä puolisolle.
Olen miettinyt tuhat kertaa, kuinka tuon puhelun hoitaisin. Enkä keksi mitään luonnollista tai hyvää tapaa muuten kuin ilmoittaa, kuka olen ja että haluaisin osallistua hautajaisiin. Ja miltä se tuntuisi, jos joku oman mieheni tuntematon kaveri soittaisi minulle ja haluaisi tulla puolisoni hautajaisiin, johon tulee vain yhteisiä ystäviämme ja sukulaisiamme?
Ajattelenko vain liikaa ja soitan?
ap
[/quote]
No mietipä tosiaan mitä ajattelisit, jos miehesi paras ystävä soittaisi ja pyytäisi saada osallistua miehesi hautajaisiin. Etkö muka suostuisi ilman muuta? Jos hautajaiset järjestetään vain perheelle ja ystäville, niin kai nyt vainajan paras ystäväkin voisi osallistua? Soita vaan ystäväsi miehelle ja kysy asiasta. Ehdota vaikka että haluaisit käydä seppeleen arkulle laskemassa mutta älä puhu muistotilaisuudesta mitään. Sinne on varmaan jo pitopalvelulle ruokailijoiden määrä kerrottu. Jospa ystäväsi miehellä ei ole ollut sinun yhteystietojasi eikä siksi ole huomannut sinua kutsua?
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:46"]
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
[/quote]
Mietin tätä, mutta koen sen itse tungettelevaksi. Olen tavannut puolison aivan muutaman kerran, olen ihan tuntematon hänelle (ellei kaveri ole puhunut minusta miehelleen) ja tällaisena suruaikana kokisin asian hirveän kiusallisena. En tiedä, kuinka intiimit ja pienet hautajaiset on kyseessä, enkä missään tapauksessa halua minkäänlaista stressiä puolisolle.
Olen miettinyt tuhat kertaa, kuinka tuon puhelun hoitaisin. Enkä keksi mitään luonnollista tai hyvää tapaa muuten kuin ilmoittaa, kuka olen ja että haluaisin osallistua hautajaisiin. Ja miltä se tuntuisi, jos joku oman mieheni tuntematon kaveri soittaisi minulle ja haluaisi tulla puolisoni hautajaisiin, johon tulee vain yhteisiä ystäviämme ja sukulaisiamme?
Ajattelenko vain liikaa ja soitan?
ap
[/quote]
Hankala asia. Äitimme toivoi hautajaisia vain omien lasten ja heidän puolisoiden ja lastenlasten kera. Näitä ystäviä ja muita sitten soitteli ja ruinasi, että hekin haluaisivat tulla. Lopuksi loukkaannuttiin, kun ilmoitimme, että teemme, kuten äitimme oli toivonut.
[/quote]
Näinkin voi köydä. Olisiko tuossa paradta, että soittaa puolisolle osanotot suruun ja antaa hänelle tukensa ilman odotuksia hautajaiskutsuista. Jos siinä vaiheessa kutsu esitetään kiitetään kauniisti ja osallistuu hautajaisiin. Jos kutsua ei tule niin aina voi käydä hyvästelemässä ja kukan viemässä sitten haudalle hautajaisten jälkeen. Ja muutoinkin ajatuksissahan se ystävä mukana kulkee.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:46"]
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
[/quote]
Mietin tätä, mutta koen sen itse tungettelevaksi. Olen tavannut puolison aivan muutaman kerran, olen ihan tuntematon hänelle (ellei kaveri ole puhunut minusta miehelleen) ja tällaisena suruaikana kokisin asian hirveän kiusallisena. En tiedä, kuinka intiimit ja pienet hautajaiset on kyseessä, enkä missään tapauksessa halua minkäänlaista stressiä puolisolle.
Olen miettinyt tuhat kertaa, kuinka tuon puhelun hoitaisin. Enkä keksi mitään luonnollista tai hyvää tapaa muuten kuin ilmoittaa, kuka olen ja että haluaisin osallistua hautajaisiin. Ja miltä se tuntuisi, jos joku oman mieheni tuntematon kaveri soittaisi minulle ja haluaisi tulla puolisoni hautajaisiin, johon tulee vain yhteisiä ystäviämme ja sukulaisiamme?
Ajattelenko vain liikaa ja soitan?
ap
[/quote]
No mietipä tosiaan mitä ajattelisit, jos miehesi paras ystävä soittaisi ja pyytäisi saada osallistua miehesi hautajaisiin. Etkö muka suostuisi ilman muuta? Jos hautajaiset järjestetään vain perheelle ja ystäville, niin kai nyt vainajan paras ystäväkin voisi osallistua? Soita vaan ystäväsi miehelle ja kysy asiasta. Ehdota vaikka että haluaisit käydä seppeleen arkulle laskemassa mutta älä puhu muistotilaisuudesta mitään. Sinne on varmaan jo pitopalvelulle ruokailijoiden määrä kerrottu. Jospa ystäväsi miehellä ei ole ollut sinun yhteystietojasi eikä siksi ole huomannut sinua kutsua?
[/quote]
Siis niitä parhaita ystäviähän voi olla kymmenkunta. Jos näistä yksi kutsutaan niin ne kaikki pitäisi kutsua. Jos muistotilaisuus on vaikka vainajan kotona, niin sinne ei välttämättä edes mahdu enempää väkeä.
Itse tekisin niin, että jos sattuisin pääsemään helposti paikkakunnalle, veisin kukat siunaustilaisuuteen, laskisin ne siellä viimeisten joukossa). Jos paikkakunnalle meno ei olisi helppoa, lähettäisin vain adressin muistotilaisuuten, ja hyvästelisin ystäväni aikanaan ihan itse viemällä haudalle kukkia tai kynttilää. Ei siihen välttämättä mitään virallisia tilaisuuksia tarvita.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:56"]Kirkkoon ei tarvita kutsua tai kenenkään lupaa, siellä järjestetyt tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Minä olen ollut monissa hautajaisissa, joissa on ollut tuntemattomia ihmisiä jättämässä viimeisiä jäähyväisiä (omaiset eivät ole tunteneet heitä mutta ovat nähneet ilmoituksen lehdessä).
[/quote]
Onhan se kyllä hieman mautonta mennä kirkkoon jos kutsua ei ole esitetty. Jos lehdessä etukäteen ilmoitus, siinä on maininta joko tilaisuuden pitämisestä läheisten kesken (eli vain erikseen kutsutut) tai esitetään kutsu siunaustilaisuuteen vainajan ystäville ja tutuille. Jos ilmoitusta ei laiteta lehteen ennen hautajaisia, on se selkeä merkki siitä, ettei tilaisuuteen haluta muita kuin kutsutut.
Mielestäni yhtä mautonta mennä urkkimaan tutun hautajaisia kuin se, kuinka omissa omissa häissäni kävi. Polisoni exän vanhemmat ja täti olivat lehterillä urkkimassa. Nolo kohtaaminen tapahtui kun menimme lehterin portaikkoon odottamaan häävieraiden ulos menoa. Portaikossa nämä urkkijat pelmahtivat melkein syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:56"]Kirkkoon ei tarvita kutsua tai kenenkään lupaa, siellä järjestetyt tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Minä olen ollut monissa hautajaisissa, joissa on ollut tuntemattomia ihmisiä jättämässä viimeisiä jäähyväisiä (omaiset eivät ole tunteneet heitä mutta ovat nähneet ilmoituksen lehdessä).
[/quote]
Onhan se kyllä hieman mautonta mennä kirkkoon jos kutsua ei ole esitetty. Jos lehdessä etukäteen ilmoitus, siinä on maininta joko tilaisuuden pitämisestä läheisten kesken (eli vain erikseen kutsutut) tai esitetään kutsu siunaustilaisuuteen vainajan ystäville ja tutuille. Jos ilmoitusta ei laiteta lehteen ennen hautajaisia, on se selkeä merkki siitä, ettei tilaisuuteen haluta muita kuin kutsutut.
Mielestäni yhtä mautonta mennä urkkimaan tutun hautajaisia kuin se, kuinka omissa omissa häissäni kävi. Polisoni exän vanhemmat ja täti olivat lehterillä urkkimassa. Nolo kohtaaminen tapahtui kun menimme lehterin portaikkoon odottamaan häävieraiden ulos menoa. Portaikossa nämä urkkijat pelmahtivat melkein syliin.
[/quote]
No on tosissaan mautonta.
En osaa mitään neuvoa, mutta luulen, että tarvitset nyt lämpimän halauksen. Otan osaa suruusi menetettyäsi ystäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Soitin puolisolle ja kysyin, voiko hautajaisiin osallistua. Puoliso sanoi, että siunaustilaisuuteen voi tulla kuka vaan, mutta muistotilaisuuteen on kutsuttu vain ihan lähimmät. Sanoin, että kaveri oli paras kaverini ja että otan osaa suruun ja suren itsekin valtavasti. Sanoin tämän siis ilmoitusluonteisesti, en mitenkään syyttävästi tässä tilanteessa, enkä ruinannut päästä muistotilaisuuteen. Lapsuudenkavereista on jäänyt kuusi (josta kaveri oli kuudes ja nyt poissa) samoihin piireihin. Neljä näistä osallistuu muistotilaisuuteen, minä viides en ole kutsuttu. Muut ovat olleet myös puolison kanssa enemmän tekemisissä. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei minua ole kutsuttu, koska puoliso ei tunne minua. Silti harmittaa.
Puoliso soitti minulle tänään ja kysyi, ehtisinkö tulla tarjoilemaan muistotilaisuuteen. Catering-firmassa oli moni sairastunut yllättäen ja heillä on tarjoilijapulaa. Minä työskentelen itse ravintolassa tarjoilijana.
Kieltäydyin. Olen itkenyt aamusta asti. Kun toisaalta suree aivan valtavasti ja samaan aikaan toinen ei ymmärrä, kuinka läheisiä olimme ja etten todellakaan voi tulla parhaan kaverini hautajaisiin tarjoilemaan yhteisille ystävillemme.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 13:40"]
Ap tässä. Soitin puolisolle ja kysyin, voiko hautajaisiin osallistua. Puoliso sanoi, että siunaustilaisuuteen voi tulla kuka vaan, mutta muistotilaisuuteen on kutsuttu vain ihan lähimmät. Sanoin, että kaveri oli paras kaverini ja että otan osaa suruun ja suren itsekin valtavasti. Sanoin tämän siis ilmoitusluonteisesti, en mitenkään syyttävästi tässä tilanteessa, enkä ruinannut päästä muistotilaisuuteen. Lapsuudenkavereista on jäänyt kuusi (josta kaveri oli kuudes ja nyt poissa) samoihin piireihin. Neljä näistä osallistuu muistotilaisuuteen, minä viides en ole kutsuttu. Muut ovat olleet myös puolison kanssa enemmän tekemisissä. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei minua ole kutsuttu, koska puoliso ei tunne minua. Silti harmittaa.
Puoliso soitti minulle tänään ja kysyi, ehtisinkö tulla tarjoilemaan muistotilaisuuteen. Catering-firmassa oli moni sairastunut yllättäen ja heillä on tarjoilijapulaa. Minä työskentelen itse ravintolassa tarjoilijana.
Kieltäydyin. Olen itkenyt aamusta asti. Kun toisaalta suree aivan valtavasti ja samaan aikaan toinen ei ymmärrä, kuinka läheisiä olimme ja etten todellakaan voi tulla parhaan kaverini hautajaisiin tarjoilemaan yhteisille ystävillemme.
ap
[/quote]
Niin ja vielä alkuviikosta olin kuullut, että vain kaksi lapsuudenystävää oli kutsuttu muistotilaisuuteen. Eilen kuulin, että loputin muut lapsuudenkaverit samoista ympyröistä oli kutsuttu. Kaikki, paitsi minut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, olen niin pahoillani puolestasi :( en pysty keksimään mitään "selitystä" ystäväsi puolison käytökselle. Voimia!
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siunaustilaisuuteen on avoin. Muistotilaisuuteen kutsutaan. Ainakin voit käydä laskemassa kukat arkulle kappelissa tai missä tilaisuus pidetäänkin.
Lämmin osanottoni. Tuntuu varmasti tosi pahalta menettää rakas ystävä ja kohdata elämän rajallisuus tällä tavalla.
Jos ystäväsi siunataan kirkossa, voit hyvin mennä siihen osuuteen. Sitten kun muut jatkavat kahville, poistut paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkkoon kyllä voinee mennä, vaikkei muistotilaisuuteen olisikaan kutsuttu, siunaustilaisuudet ovat käsittääkseni avoimia. Toki jos pelkää, että ystäväsi omaiset siitä närkästyvät, kannattaa miettiä kaksi kertaa. Jaksamista!
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:46"]
Soita puolisolle ja kysy voitko tulla. Todennäköisesti olet tervetullut.
[/quote]
Mietin tätä, mutta koen sen itse tungettelevaksi. Olen tavannut puolison aivan muutaman kerran, olen ihan tuntematon hänelle (ellei kaveri ole puhunut minusta miehelleen) ja tällaisena suruaikana kokisin asian hirveän kiusallisena. En tiedä, kuinka intiimit ja pienet hautajaiset on kyseessä, enkä missään tapauksessa halua minkäänlaista stressiä puolisolle.
Olen miettinyt tuhat kertaa, kuinka tuon puhelun hoitaisin. Enkä keksi mitään luonnollista tai hyvää tapaa muuten kuin ilmoittaa, kuka olen ja että haluaisin osallistua hautajaisiin. Ja miltä se tuntuisi, jos joku oman mieheni tuntematon kaveri soittaisi minulle ja haluaisi tulla puolisoni hautajaisiin, johon tulee vain yhteisiä ystäviämme ja sukulaisiamme?
Ajattelenko vain liikaa ja soitan?
ap
Onko siunaustilaisuus kirkossa? Kirkkoon voi aina mennä kutsumattakin, ei sieltä saa ketään sulkea pois. Muistotilaisuus on sitten erikseen kutsutuille.
Kysy nyt ihmeessä. Outoa, jos kieltävät tulemasta.
Kirkkoon ei tarvita kutsua tai kenenkään lupaa, siellä järjestetyt tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Minä olen ollut monissa hautajaisissa, joissa on ollut tuntemattomia ihmisiä jättämässä viimeisiä jäähyväisiä (omaiset eivät ole tunteneet heitä mutta ovat nähneet ilmoituksen lehdessä).
Siunaustilaisuus on kirkossa. Ehkä sitten menen sinne ja jätän menemättä muistotilaisuuteen.
Olen päässyt pahimmasta yli, eikä hysteeristä itkemistä ole enää joka päivä. Tunteet nousivat viikonloppuna pintaan ihan eri tavalla, kun aloin miettiä, etten pääse muistelemaan parasta kaveriani. Jotenkin tuntui siltä, etten pääse jättämään hyvästejä. En pääse osalliseksi yhteistä surua.
Kaverini äiti soitti minulle tunti kaverin kuoleman jälkeen, hän tiesi, kuinka tärkeä tyttärellensä olin. Olemme puhuneet viikottain puhelimessa ja toissaviikolla äiti mainitsi hautajaisista, mutta kertoi puolison haluavan sinne vain läheisimmät ystävät ja sukulaiset. Jotenkin tietenkin oletin, että minä olisin läheisimpiä ystäviä, mutta puolisolle en tietenkään ole ja kutsut ovat jo tulleet viikko sitten muille. Kaksi muuta ystävääni on menossa muistotilaisuuteen, ovat myös lapsuudenystäviä samoista piireistä.
ap
Voi ap :( otan osaa. Mieskin on varmasti surun murtama eikä osaa ajatella kunnolla. Outoa, että kaverisi äiti ei sanonut miehelle mitään kuinka läheisiä te olitte