Kertokaa vinkkejä arjen hallintaan

Ei joka päivä tarvitse imuroida. Lapset järjestää omat huoneensa. Parturiin olen opettanut yksivuotiaista. Ei ole kysymystäkään, etteikö siellä käytäisi. 

Älä yritä pukea lapsiasi nätisti vaan keskity ihan itsekkäästi itsesi kaunistamiseen.

Imuroida ei tarvitse joka päivä ellei teillä ole viittä karvaa tiputtavaa lemmikkiä.

Parturissa ei tarvitse käydä ollenkaan. Minä en ole koskaan käynyt eikä ole lapsenikaan. Eikä varmaan äitinikään ja isäni hiukset leikkaa äitini. 

Voihan tämä olla provomielessä tehty aloitus mutta onnistuin muutama vuosi sitten tutustumaan oikeassa elämässä henkilöön joka oli lähes sanasta sanaan tuollaisessa tilanteessa. Elämä alkoi voittamaan kun hän jätti kodin puoliksi kaaoksen valtaan ja lähti kodin ulkopuolelta etsimään sitä kauneutta ja täydellisyyttä, löysi viihtyisän kahvilan ja alkoi kiertämään taidenäyttelyitä.

Omaa aikaa rentoutumiseen

Oletko tosissasi? Nyt otat vähän rennommin... Käytkö terapiassa? Voisi olla hyvä idea käydä.

Minäkin sairastan masennusta ja montaa muuta tautia ja kuule, ei mulla ole ikinä koti tiptop tai lähelläkään sitä. Miksi sun pitäisi tehdä kaikesta "täydellistä"? Mikä on se ajatus siinä taustalla? Ihan vaan omasta silmänilostako on kyse? Vaaditko lapsiltasi muutenkin täydellisyyttä, vai rajoittuuko se vaan ulkonäköön?

Masennuksen suhteen en osaa sanoa mitään. Toivottavasti saat siihen kuitenkin muutakin apua kuin lääkkeet. Viestistäsi ei käy ilmi, että missä kunnossa teidän koti siis on, kun joka päivä pitää siivota. Mutta tilannetta tietämättä tähän pari vinkkiä: vaadi kaikilta osallistumista. Lapset siivoaa omat jälkensä, vievät pyykit pyykkikoriin, siivoavat lelunsa paikoilleen illalla. Kouluikäiset ja jo pienemmätkin osaavat tehdä kotitöitä omien taitojensa mukaan. Ota lapset mukaan kotitöihin, opeta. Lapsista on hauska imuroida, katsoa kun roskat häviävät imurin syövereihin. Meillä se on leikki! Itse voi sitten tarvittaessa siistiä loput. Lapset osaavat laittaa pyykkiä koneeseen ja koneen päälle, kun neuvoo vieressä jne. Kun jaksaa toistaa, pyytää, ottaa mukaan ja vielä toistaa, alkaa oppi mennä perille. Toisekseen onko teillä paljon tavaraa? Meillä mies tekee tosi pitkää päivää, minä meinasin vallan uupua kun tuntui että kaikki aika, mitä omilta ja lasten harrastuksilta iltoihin ja viikonloppuihin jäi, tuntui menevän siivoukseen ja ennen kaikkea siihen, että ensin järjestelin kotia kauan, että siellä pystyi esim. imuroimaan. Olen nyt noin vuoden tehnyt melko raakaa karsintaa tavaroissa, ihan alkaen keittiön laatikoista, esim. kauhoista, lipaston laatikoista (montako laturia, tai kynää tarvitsee?), puhumattakaan vaatekaapeista > vähemmälläkin vaatemäärällä pärjää meistä ihan jokainen. Jokainen pukeutuu kuitenkin mielivaatteisiinsa/ottaa aina päällimmäisen trikoopaidan ja pyykkikone pyörii lapsiperheessä usein. Kun karsinta on tehty joka huoneessa, laatikossa ja kaapissa, joka tavaralla on paikkansa, koti pysyy siistinä! Nyt olen huomannut, että minulla ei mene enää siivoukseen tai lähinnä siihen järjestelyyn juuri ollenkaan aikaa enää. Imuroinnin tai tasojen pyyhinnän tekee nopeasti muutaman kerran viikossa (myös lapset) kun ennen sitä ei mene aikaa siihen raivaamiseen.

Armahda itseäsi eläkä vaadi itseltäsi liikoja. Jos olet masentunut, niin on selvää, että et jaksa kaikkea sellaista, mikä voi tuntua vaikealta ihan ilman masennustakin. Mieti, onko todella kaikki tuo pakko saada tehtyä? Mitä voisi kenties jättää pois? Onko ihan kaikki pakko silittää? Voisiko joka toinen päivä syödä valmisruokaa?

Puhu perheellesi tästä? Voisitteko sopia, että jokainen pikkuisen petraa tavaroiden paikalle laitossa? Voisiko joku asia olla jokaisen vastuulla? Jos lapset on jo vähän isompia, yksi voisi vastata vaikkapa tiskikoneen tyhjennyksestä ja yksi roskien viennistä. Tämä voisi olla viikkorahan ehto. Mies voisi vastata pyykinpesusta tai imuroinnista jne.

Itse ylläpidän siisteyttä niin, että imuroin kyllä usein, mutta otan vain eteisen ja keittiön, koska sinne muruja ja hiekkaa kertyy. Ei makuuhuoneita tarvitse imuroida joka päivä. Ennen nukkumaanmenoa jokainen perheenjäsen palauttaa tavaransa paikalleen.

Parturiin meillä on totutettu lapset ihan pienestä asti enkä kysele, mennäänkö vai ei. Toki saa itse vaikuttaa malliin, mutta siisti on oltava.

Lasten pukeutumisen suhteen on vaan hyväksyttävä, että he ovat itsenäisiä ihmisiä, joilla on oma maku ja se maku ei aina mene yksiin äidin mieltymysten kanssa. Tietyt reunaehdot pukeutumiselle asetan, koska vaatteet maksan. Jos joku vaate selkeästi asiaton, epäkäytännöllinen, liian kallis tms. se on selkeä ei ja siitä ei keskustella. Jos lapsi haluaa vihreän paidan, vaikka punainen olisi minsuta paljon tyylikkäämpi, yritän vain hyväksyä asian. Tilanteen mukaan on pukeuduttava - juhliin ei mennä verkkareissa jne eli tässäkin tietyt säännöt on joita noudatetaan ja niiden sisällä saa sitten lapsi itse valita ja päättää.

Tuli vaan tuosta bloggari ketjusta mieleen. Kun se aina siisti koti ja aina siististi puetut lapset tuntuu olevan se normi joka vaan pitäisi jaksaa joka päivä. Imurointi joka päivä sen takia kun meillä on koira. Karvoja lähtee tähän aikaan.
Ap

Vaikka olisi koira, ei tarvitse imuroida joka päivä. Hyvä ottaa lapset mukaan siivoamiseen. Tsoa voi laskea. Pääasia on pyriä siihen, että kotona on hyvä ilmapiiri ja kaikilla kivaa. Muusta voi joskus tinkiä

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:59"]

Eli olen kokopäivä työssä käyvä äiti. Tuntuu että työ vie kaiken mehun jaksamisesta. Kärsin myös masennuksesta mutta siihen lääkitys. Kaikki kotityöt tuntuu kasaantuvan. Varsinkin silitys. En saa tehtyä asioita uupumukseltani. Viihtyisin siistissä kodissa mutta en jaksa siivota sitä säännöllisesti. Miestä ei usein kiinnosta eikä lapsia. Eli minun vastuullani kun muita ei häiritse. Lapsia en saa puettua kuten haluaisin vaan tykkäävät printtivaatteista ja epäsiiseistä tai omasta mielestäni ei niin kivoista vaatteista. Miten saatte lapset parturiin? Kun kysyn niin vastaus on aina ei käy. Viimeksi parturissa olivat syksyllä. Olen uupunut kun haluan täydellisyyttä siihen pystymättä. Imuroida pitäisi joka päivä, wc:t siivota, pestä pyykkiä, silittää, järjestellä tavarat, pyyhkiä pöydät ja järjestellä lasten huoneet. Tää masennus vienyt ilon elämästä ja jaksamisen. Haluan pukea lapset kauniisti ja että hiukset on leikattu ja koti siisti. Ihmettelen miksi en jaksa hoitaa noita kaikkia. Niin ja yritän olla järjestelmällinen mutta aina jotain unohtuu tai jää tekemättä.

[/quote] No voi jestas! Mulla on neljä kersaa ja siivoan huushollin lauantaisin. Lapset on jo 7-15 v ja siivoavat huoneensa itse, minä teen lähinnä tupatarkastuksen. Älä nyt tee itsellesi älytöntä vaatimuslistaa ja ihmettele sitten kun et jaksa hoitaa noita kaikkia. Ja miksi pitää silittää? Minä en silitä kuin lakanat ja paitapuserot ja juhlavaatteet. Tiskaan joka päivä/tiskikone ja illan päätteeksi kerään kasat pois.

Ehkä sun masennuksen syy on juuri täydellisyyden tavoittelussa ja kuvitelmassa siitä millaista elämäsi mielestäsi pitäisi olla?

Minulla on enemmän paineita siitä, että ruoka on ajoissa valmista. Olen alkanut ennakoida ja tehdä viikonloppuna enemmän ruokia. Yritän käydä myös mahdollisimman harvoin kaupassa - suunnitella hyvin. Iltaisin ei paljoa muuta jaksa, hyvä että saa keittiön siistiksi ja lapset kuljetettua harrastuksiin.

Annan lasten päättää pukeutumisestaan, ostan heidän mieluisia siistejä vaatteita. Olen aina antanut lasten valita. Parturissa alkoivat käydä oikein mielellään alakouluiässä, kun saivat mennä yksin koulun jälkeen ja pitää loppurahat.

Siivotaan kaikki yhdessä lauantaisin ja samlla pesen myös pyykit. Olen antanut lapsille vastuun imoroida omat huoneensa ja järjestellä ne (melko sekasotua on teineillä välillä). Kun mies on työmatkalla, olen pyytänyt lapset osallistumaan enemmän. Toinen imuroi alakerran ja toinen yläkerran. Taso ei päätä huimaa. Mutta meillä kukaan eiressaa. pääasia että viihdytään ja tullaan toimeen keskenämme. Meillä on koira ja kaksi kissaa, välillä talo on täynnä karvoja. Mutta on ainakin mitä lauantaina imuroida. Pahinpana aikana voin ottaa reunoilta karvakasat.

"Olen uupunut kun haluan täydellisyyttä siihen pystymättä. Imuroida pitäisi joka päivä, wc:t siivota, pestä pyykkiä, silittää, järjestellä tavarat, pyyhkiä pöydät ja järjestellä lasten huoneet."

Miksi ihmeessä pitäisi?

Miksi katselet miestä, joka ei tee 50 prosenttia hommista? Ainakin oman huoneen siivous on lasten homma. Lapset menevät parturiin silloin, kun aikuinen käskee (ei lapsilta mitään kysellä) ja he pukeutuvat itse, koska eivät ole mitään sinun jatkeitasi.

Miksi muuten pitäisi silittää, pestä pyykkiä ja siivota vessat joka päivä? Minun ei ainakaan ole tarvinnut koskaan silittää mitään. Vain miehen paidat joskus vaativat sellaista, mutta niidenkään silitys ei ole minun asiani.

En viitsi miehelle enää nalkuttaa. Vuosia sitä tehnyt. Ei halua mitään heittää pois, johtoja joka huoneessa jne. Siivoaa kyllä mutta en vain jaksa sanoa joka asiasta erikseen tai kertoa mitä pitää tehdä. On myös stressaantunut töistä. Lapset vain kiukuttelee kun yritän vaatia jotain( huonosti kasvatettuja) ei olla osattu muuten kasvattaa. Tuntuu että jaksamiseni ja arvostukseni itseeni on nollassa. Äitini joskus imuroi ja silittää. Meillä kotona silitetty kaikki ja siitä tulee se että kaikki pitäisi silittää.
Ap