Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko ostaa koiran?
19.01.2015 |
Tilanne on tämä: olemme juuri aloittaneet lapsettomuushoidot miehen kanssa. Perheessä on jo 3-vuotias tytär. Teen lyhennettyä työviikkoa, olen paljon kotona ja usein yksinäinen. En haluaisi, että elämäni pyörii vain lapsettomuushoitojen, työn ja perheen ympärillä, vaan koira olisi minun "oma kaveri". Mies ei halua koiraa, mutta on suostunut pitkin hampain.
Uskallanko ostaa koiran? Eniten epäilyttää miehen nihkeä asenne ja se että jos hoidoissa tärppääkin pian, että millaista elämä olisi vauvan + koiran kanssa. Haluaisin koiran kyllä kovasti ja luotettavalta kasvattajalta on pentukin jo katsottuna, ei vielä varattuna kuitenkaan.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei todellakaan ole aina hyvä tyyppi, kuten ap aiemmin sanoit. Koira pitää kouluttaa ja koulutuksesta huolimatta saattaa olla käytöshäiriöitä. Vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Saat parhaimmillaan koirasta kivan kaverin, mutta se vaatii töitä.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:10"]Kiva kuulla että joillain on onnistunut. :) Koira olisi perheenjäsen ja minun harrastekaveri, eikä mikään leikkikalu! Pitäisikö minun luovuttaa kaikki omat kiinnostuksenkohteeni ja intohimoni vain koska perhe+työ+lapsettomuushoidot? Minä tunnen oloni jo nyt alakuloiseksi, kun pidempään on tuntunut siltä, että elän vain perheelleni enkä saa "mitään omaa juttua".
-ap
[/quote]
Ilmeisesti siis halusit vain päätöstäsi tukevia vastauksia? Monilla meistä on kokemusta, joten kannattaisi kuunnella. Viimeisilläsi raskaana et luultavasti pysty harrastamaan koiran kanssa mitään, eikä parin kuukauden ikäisen vauvan äiti välttämättä taivu agilityradalle. Entä jos vauvallasi on koliikki?
Mikset voi odottaa vauvan syntymää ja parin ekan kuukauden yli, ota sitten koira kun tiedät että pystyt itse saamaan tarpeeksi unta ja sinun/vauvan terveys on hyvä
Onko sinulla riittävästi aikaa koiralle? Koiraa ei voi laittaa hyllylle ja ottaaa esiin silloin kun siltä tuntuu? Mitä jos koira oireilee miehen haluttomuutta ongelmakäytöksellä? Jos miehesi ei auta sinua koiranhoidossa, auttaako hän edes hakemalla lapset hoidosta, jotta sinä pääset ulkoiluttamaan koiraa? Tuleeko urputusta lomamatkoista ja vkonloppureissuista, iltamenoihin lähdöistä ja lähtemättäjäämisistä? Entä se sinun koiraharrastuksesi? Sinun pitäisi löytää sillekin aikaa perheen ja työn lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:10"]
Kiva kuulla että joillain on onnistunut. :) Koira olisi perheenjäsen ja minun harrastekaveri, eikä mikään leikkikalu! Pitäisikö minun luovuttaa kaikki omat kiinnostuksenkohteeni ja intohimoni vain koska perhe+työ+lapsettomuushoidot?
-ap
[/quote]
Ei tarvitse, mutta realisti pitää olla. Jos sulla on kohta siinä vauva, niin se sun "oma juttu" on väistämättä myös miehen juttu. Sun täytyy rehellisesti miettiä omat resurssisi, koska ei ne voimat lisäänny vaikka työmäärä lisääntyy. Jos nyt ei ole koiran aika, niin ei ole. Sinä voit nyt aidosti ajatella, että valvotun yön jälkeen pakaat vauvan ja kolmevuotiaan rattaisiin ja lähdet pimeään aamuun käyttämään koiraa, ja illat vietät siellä tokokentällä, mutta meneekö se sitten niin? Onko sulla nyt niin runsaasti ylimääräistä virtaa, ettet tiedä mihin sitä käyttäisit?
Jos sun alakuloisuuden syy on pettymys ihmisiin ja ihmissuhteisiin, niin sitä ei korjata vetäytymällä vielä enemmän ihmissuhteista, vaan panostamalla niihin. Jos sulla on masennusoireita, niin myös niihin saa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä vanhempi lapsesi? Ajattelitko pistää kaiken aikasi pentuun ja vauvaan, esikoinen menee hiljaa sivussa? Uhmaikäiselle pikkusisaruksen saaminen voi olla elämän pahin kriisi vaikka hän odottaisikin vauvaa innolla. Kun vauva sitten syntyy, niin kaikki hellivät ja huomioivat sitä, eikä äiti ole enää hänen. Kolmevuotias ei edes ymmärrä koirasta paljon mitään vaan luultavasti tunkee sen lähelle ja kiskoo sitä turkista.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:10"]Kiva kuulla että joillain on onnistunut. :) Koira olisi perheenjäsen ja minun harrastekaveri, eikä mikään leikkikalu! Pitäisikö minun luovuttaa kaikki omat kiinnostuksenkohteeni ja intohimoni vain koska perhe+työ+lapsettomuushoidot? Minä tunnen oloni jo nyt alakuloiseksi, kun pidempään on tuntunut siltä, että elän vain perheelleni enkä saa "mitään omaa juttua".
-ap
[/quote]
miten se koira voi olla perheenjäsen jos kaikki ei sitä halua ja hyväksy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet yksinäinen vaikka sinulla on lapsi ja mies, koira tuskin parantaa oloasi. Entä jos se pitääkin enemmän miehestäsi?
Ap, kun meistä niin moni tietää mihin tuo sun polku johtaa, niin siksi ei vaan voida hymistellä että kiva juttu, on se niin ihanaa kun perheessä on koira. Paitsi että tässä ketjussa on tullut jo monta hyvää pointtia, niin korostaisin sitä että toisen lapsen syntymä on kriisi parisuhteelle ja kriisi ensimmäiselle lapselle. Kun molemmat lapset ovat pieniä ja tarvitsevia, niin se äidin oma aika on vähissä, eikä se lisäänny siitä yhtään vaikka kuinka järjestäisi itselleen muita velvollisuuksia. Myös se parisuhteen panostamiseen käytettävä aika vähenee.
Jos sua ahdistaa jo nyt ajatus, että sulla ei ole mitään muuta elämää kuin perhe-elämä vapaa-aikana, niin toisen lapsen jälkeen sitä aikaa ei ole senkään vertaa kuin nyt. Koira siihen kuvioon lisää vaan lisää riskiä, että etäännyt miehestäsi ja hermostut helpommin esikoiseen, koska siinä kuviossa on yksi hässäkkäpalikka lisää, joka vaatii johdonmukaista koulutusta ja on läsnä ihan koko ajan. Perhettä on ajateltava kokonaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallat :) Pentu ehtii kasvamaan ikää ennen kuin vauva edes syntyy. Suosittelen nyt ottamaan eikä silloin kun vauva juuri syntyy.
Voi ap, taistele hetken mielijohdetta vastaan! Muista, ettei "kaikki mulle heti nyt" johda onneen ja hyvää kannattaa odottaa. Ole rehellinen, olisitko paras mahdollinen äiti kun sinulla on uhmaikäinen, uusi vauva JA koiranpentu? Kaikille heille olisi parempi jos odottaisit!
Sitten kannattaa muistaa sellaiset surullinen asiat, että vauva voi olla allerginen koiralle tai koira voi alkaa aggressiiviseksi. Jos sinulla on siinä vaiheessa ollut koira jo monta kuukautta, siitä on todella raskas luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä olisit sen koiran yksinhuoltaja. Minulla on yhden naisen ja koiran kokoinen perhe. Ja täytyy myöntää, että välillä rutiinit tuntuu tosi sitovilta ja raskailta, vaikka koira onkin maailman rakkain. En todellakaan tiedä, miten tähän vielä saisi ympättyä perheen, jossa yksikään perheenjäsen ei olisi auttava käsi vaan ainoastaan vaatimassa minulta ajankäyttöä heihin päin. Lisäksi minulla on se etu, ettei kotona ole muita häröilemässä koiraan päin ja sotkemassa sen koulutusta. Se olisi eri juttu, jos miehesi olisi yhtä kiinnostunut koirasta ja osallistuisi kanssasi sen hoitoon sekä kasvattamiseen.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:59"]Koiralla on oikeus olla pidetty perheenjäsen. Jos on oletettavaa, että yksi perheestä on koiraa kohtaan kylmäkiskoinen, se heijastuu koiran hyvinvointiin ja luonteeseen.
[/quote]
Tämä. Lemmikin ottaminen pelkästään omaksi viihdykkeeksi on todella surullista. Koiralla on myös omat tarpeet - ei se voi ymmärtää miksi miehesi ei pidä siitä vaan luulee itse toimivansa väärin. Jos sinun aikasi menee vauvalle ja mies ei halua helliä koiraa, niin onpa huippua koiran elämää...olen muutenkin sitä mieltä, että jos koiran kanssa ei ole lasta leikkimässä niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti harrastaa jotain. Muuten sen elämä on suoraan sanottuna tylsää ja surkeaa. Älä ajattele vain sitä, miten riemuissaan koira on nähdessään sinut: ajattele sitä, miten yksinäinen ja hylätty se on joka hetki kun et ole kotona, koska sinä olet sen ainoa ihminen
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida että koiraa ei todellakaan pidä koko ajan huomioida ja helliä jotta se tuntisi olonsa kotoisaksi, se saattaa jopa ahdistaa koiraa. En näe mitään ongelmaa koiran ottamiseen mikäli mies sen hyväksyy. Hänen ei tarvitse rakastaa koiraa, on vaan kuten ennenkin, koira ei loukkaannu huomioimattomuudesta. Tietenkään mies ei saa kohdella koiraa huonosti.
Mutta mitä tulee ap:n tilanteeseen, meidän perheeseen tuli koira kun olimme jo luovuttaneet lapsen saamisen suhteen. Emme olleet missään hoidoissa, mutta niin vain raskaus alkoi pari kuukautta pennun tulon jälkeen. Kaikki on mennyt hyvin vauvan ja koiran (jonka itse pääasiallisesti hoidan, mies ei meilläkään ollut kovin innostunut ajatuksesta) kanssa, mutta se on myönnettävä että treenaaminen on jäänyt paljon vähemmälle kuin suunnittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munsta tuntuu, että ap on jo päätöksensä tehnyt eikä kuuntele meitä. Ap! onko mahdollista, että lapsettomuushoidoista johtuvia tunnetiloja yrität lääkitä koiralla?
kuten moni jo sanoi, älä tuijota tähän päivään vaan katso tulevaisuuteen. sopiiko koira viellä kuvioihin?
Meille tulee koira juurikin siksi että kaipaan omaa juttua ja harrastusta lapsiarjen lisäksi. MUTTA meillä lapset ovat 4 v ja 1,5v ja mies innoissaan ajatuksesta. Koko perheen yhteinen kiinnostuksen kohde. Mitä nyt pienempi ei tajua asiaa vielä.
Miehen kanssa yhdessä päätetty rotu ja kasvattaja.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:59"]Koiralla on oikeus olla pidetty perheenjäsen. Jos on oletettavaa, että yksi perheestä on koiraa kohtaan kylmäkiskoinen, se heijastuu koiran hyvinvointiin ja luonteeseen. [/quote] Tämä. Lemmikin ottaminen pelkästään omaksi viihdykkeeksi on todella surullista. Koiralla on myös omat tarpeet - ei se voi ymmärtää miksi miehesi ei pidä siitä vaan luulee itse toimivansa väärin. Jos sinun aikasi menee vauvalle ja mies ei halua helliä koiraa, niin onpa huippua koiran elämää...olen muutenkin sitä mieltä, että jos koiran kanssa ei ole lasta leikkimässä niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti harrastaa jotain. Muuten sen elämä on suoraan sanottuna tylsää ja surkeaa. Älä ajattele vain sitä, miten riemuissaan koira on nähdessään sinut: ajattele sitä, miten yksinäinen ja hylätty se on joka hetki kun et ole kotona, koska sinä olet sen ainoa ihminen [/quote] Tähän haluaisin kommentoida että koiraa ei todellakaan pidä koko ajan huomioida ja helliä jotta se tuntisi olonsa kotoisaksi, se saattaa jopa ahdistaa koiraa. En näe mitään ongelmaa koiran ottamiseen mikäli mies sen hyväksyy. Hänen ei tarvitse rakastaa koiraa, on vaan kuten ennenkin, koira ei loukkaannu huomioimattomuudesta. Tietenkään mies ei saa kohdella koiraa huonosti. Mutta mitä tulee ap:n tilanteeseen, meidän perheeseen tuli koira kun olimme jo luovuttaneet lapsen saamisen suhteen. Emme olleet missään hoidoissa, mutta niin vain raskaus alkoi pari kuukautta pennun tulon jälkeen. Kaikki on mennyt hyvin vauvan ja koiran (jonka itse pääasiallisesti hoidan, mies ei meilläkään ollut kovin innostunut ajatuksesta) kanssa, mutta se on myönnettävä että treenaaminen on jäänyt paljon vähemmälle kuin suunnittelin.
[/quote]
No koiraa ei todellakaan tule hellitellä koko ajan ja huomioimatta saa olla, mutta koira kyllä laumaeläimenä tarkkailee tunnetiloja ja negatiivinen tunne sitä kohtaan on eri kuin vain neutraali huomioimattomuus. Siitä seuraa tosi helposti ongelmakäytöstä, jonka sitten taas typerämpi omistaja tulkitsee koiran huonoksi luonteeksi eikä tajua, että koira oireilee kodin ilmapiiriä tai vääränlaista kohteluaan.
Myös miehen pitäisi kasvattaa pentua. Onhan se ihmeellistä, jos perheen toinen aikuinen tekee kaiken kasvatuksen ja toinen vaan on. Ei tule ideaalia lopputulosta.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:35"]Myös miehen pitäisi kasvattaa pentua. Onhan se ihmeellistä, jos perheen toinen aikuinen tekee kaiken kasvatuksen ja toinen vaan on. Ei tule ideaalia lopputulosta.
[/quote]
No ei tarvi. Toki jos mies ei kouluta, niin koira ei varmaan kovin hyvin miestä sitten tottelekaan. Ja vähän ot, mutta kuinkahan monen koti/harrastuskoiran koulutuksessa on saavutettu "ideaali lopputulos"? :D
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:02"]Et ota. Koira jää kakkoseksi jos tulee vauva. Monesti nähnyt tämän ja sit koira a)myydään b)laitetaan liekaan ulos 247.
[/quote]
Niinpä. Vituttaa kun Facebookista saa vähän väliä lukea jotain tyyliin " haikein mielin annamme rakkaan perheenjäsenemme Esmeraldan, 14kk, rakastavaan kotiin". Eihän siinä ajassa ehdi edes tutustua kouraan kunnolla! "Esme on tulinen ja hauska neiti" eli koiran koulutukseen ei ole panostettu tuntiakaan eikä sitä ole edes lenkitetty kunnolla. Alkuviehätys vain karisi, joten kiertoon vain. Nykyajan trendi.