Lue keskustelun säännöt.
Voinko oikeasti laihtua?
19.01.2015 |
Olen sairaalloisen ylipainoinen. Olen laihtunut kaksi kertaa elämässäni tarkoutuksella ja kerran luonnostaan. Painan nyt enemmän kuin koskaan ennen, enemmän kuin raskaana ollessani.
Laihduin ensimmäisen kerran ruokapäiväkirjalla ja toisen kerran karppaamalla. Tiedän siis ruuasta aika paljon. Luonnostaan laihduin sillä että elämäni oli vaan raiteillaan ja kaikki oli tasapainossa ja pano putosi.
En usko oikein laihduttamiseen. Uskon enemmän siihen että kun elämässä on oikea hetki niin se vain tapahtuu...
Nyt olen alkanut käydä salilla ja kuntoilen reippaasti sykemittarin kanssa ja treenaan ihan eri tasola kuin koskaan aikaisemmin.
Mieltäni nakertaa kuitenkin se että varmasti epäonnistun... kaikki menee pieleen kuitenkin. Joku pommi räjähtää kohta mun käsiin ja kaikki epä onnistuu...
Miten pääsen tästä henkisestä tilasta pois?
Kommentit (7)
Rakastamalla itseäsi. Kehumalla itseäsi.
Ajattele myönteisesti.
Onko jotain huolia elämässä? Koita saada elämäsi järjestykseen. Kun liikut ja syöt terveellisesti onnistut varmasti, luota itseesi nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa jaksaa! Vielä muutama! Se on elämäntapa ei mikään trendi. Siis liikunta ja ruokavalio. Hyvin on menny nyt niin menee hyvin loppu elämä.
Totta kai voit onnistua. Nyt vain päätät että ansaitset onnistumisen. Kyllä sen eteen töitä pitää tehdä mutta olet ennenkin tehnyt. Anna mennä vaan!
Uskot että menee luonnostaan ja silti mieltäsi nakertaa, että epäonnistut...
relaa! Syö terveellisesti ja säännöllisesti ja treenaa.. Stressi lihottaa.
ota iisisti kyllä se siitä.
se vaan vaatii töitä..iän myötä aineenvaihdunta hidastuu ja jos oot kerännyt noin paljon lisää, niin kyllähän se aikansa ottaa. Anna itselles aikaa. Ja ajattele, että vuoden kuluttua oot kuus kiloa kevyempi ja lihaksikas. Lihakset muokkaa kehoa nätiks ja jaksat paremmin. Se sali on silleen hyvä. Ehkä kävely tai uinti..joku aerobinen myös. Ja aineenvaihdunnan kannalta esim jooga vois olla hyvä tai huutava tai joku venyttely.
muistajuoda tarpeeksi.. Vettä ja vihreetä teetä. Mä juon usein ihan kuumaa vettä ja maitoa siihen.
tee kivoja asioita...muitakin kuin liikuntaa ja keskitä ajatukset ruuan ja painon sijasta johonkin kivaan..rupea vaikka lukemaan jotain mielenkintoista kirjaa.,.jotain juttua, mitätöit seurata...ettet pelkästään seuraa omaa kehoa. Mitä mielenkiintoisia juttuja olis?
käy nyt puntarilla ja seuraavan kerran kuukauden kuluttua. Mä käyn puntarissa ehkä kerran kuussa taikahdessa kuukaudessa. Jossain julkisissa paikoissa. Meillä sille vaakaa kotona. Oon oppinut, että mun paino heittelee kaksi-neljä kiloa vuodessa. Se nousee ja laskee. Normaalia.
sulla on kaikki hyvin. Anna ittes olla sellainen kuin oot ja jos haluat muuta, niin se muutos on positiivinen asia...ei stressin asia. Oot hyvä sellaisena kuin olet. Hyvä, että on ihanteita ja tavoitteita.
Itselläni on takana lukuisia laihdutuskuureja. On kokeiltu nutrausta, karppausta, painonvartijat, kaalisoppaa yms. Paino jojoillut ees taas. Ja se tyytymättömyys itseensä.
Pari vuotta sitten tuli se ahaa elämys. Tunsin itseni todella isoksi ja rumaksi. Se epätoivon ja sen kaiken tunnemylläkän. Siitä alkoi mun uusi elämä, Opettelin syömään. Määrät, ateriarytmit, salaatteja eli lautasmallia. Herkuttelen toki toisinaan, mutta homma ei karkaa käsistä.
Nyt -30kg kevyempänä ja koen onnistuneeni. Muistan ne huonot fiilikset, kun olin tuhdimpi. Realististiset tavoitteet olleet koko projektin ajan. Välillä unohtanut kokolaihduttamisen ja tasapainoillut eli harjoitellut sitä painonhallintaa.
Puolisoni on tukenut mua koko urakan ajan. Hälle toki kelpaan minkä kokoisena tahansa. Minä halusin itseni pienemmäksi. Minä halusin itseni paremmaksi ja terveemmäksi. Pääkoppa ei ole pysynyt ihan aina mukana. Joskus ei muka millään meinaa huomata peilistä sitä kadonnutta läskiä ja sitä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä...
Mulla kyllä tulee aina hyvä olo ja hyppään mukaan innoissani "laihduttamiseen" sitten muutaman vuoden päästä huomaan kuinka epäonnistuin siinä laihdutuksessa.
Karppaus loppui kun sairastuin ja jouduin sairaalaan joksikin aikaa... sen jälkeen sain lääkkeet jotka lihottivat entisestään, elämä meni pois raiteilta pitkäksi aikaa.
Toki tässä on elämän isot muutokset kulkeneet koko ajan rinnalle, ero, työttömyys, lapsi, uusi elämänkumppani, uudet haasteet...
Jotenkin siitä sisään rakennetusta ajatuksesta että epäonnistun kuitenkin on vaikea päästä...
Kiitos kuitenkin viesteistä. Näitä pitää vain lukea uudestaan ja uudestaan...
ap
Miksi lopetit karppauksen?