Onko sinulla etäinen suhde isääsi? Mistä se johtuu?

Ei ole vaan läheinen.  Yhteinen yrityskin. 

Äitini ei koskaan yrittänyt estää isääni hoitamasta minua tai esittämällä , että on parempi vanhempi, ei eron jälkeenkään. Jo pienenä reissasimme kaksin. ja tuo on jatkunut läpi elämän. Myös minun mies ja lapset ovat olleet näillä retkillä / matkoilla mukana. 

Isä on ollut etäinen ihan pikkulapsiajoista saakka. Hän oli meidän ollessamme lapsia usein poissa kotoan harrastuksissaan (mm. politiikka, liikunta), niin, ettei me lapset häntä paljoa nähty.

Äiti ei yhtään tykännyt vastata puhelimeen, kun isää kumminkin kysyttiin, kun ei äitikään tiennyt, missä mies milloinkin menee.

Kotona ruokapöydässä isä löi nyrkkiä pöytään ja kaikki tottelivat.  Jos niissä kahdessa tv-kanavassa 70-luvulla oli valinnanvaraa, niin isä katsoi yksin isosta väritelevisiosta olohuoneessa omaa ohjelmaansa, ja me muu perhe, äiti ja 4 lasta, katsottiin suosikkiohjelmaamme makuuhuoneen mustavalkoisesta matka-tv:stä.

Yhden kerran näin isän letittävän siskontyttöni hiuksia. Minun ja siskoni hiuksiin hän ei ikipäivänä koskenut. Veljillä oli etuoikeuksia, mitä tytöt eivät koskaan saaneet tehdä, tästä esimerkkinä niinkin yksinkertainen asia kuin soutaminen veneellä.

Olen isän kanssa puheväleissä, mutta kun soitan kotiin, soitan aina äidille.

On. Hän ei osaa rakastaa, ja olen sen välinpitämättömyyden aina tuntenut nahoissani. Hänessä oli myös fyysisen vakivallan uhka aina läsnä, joten en halunnut viettää hänen seurassaan enempää aikaa kuin oli pakko. Nykyään hän on niin vanha ja heikko, ettei enää kykenisi helposti satuttamaan, mutta ei hänen seuransa silti kiinnosta, kun en minäkään ole ikinä kiinnostanut häntä.

Isäni on kuollut ja kaipaan häntä paljon.

Hän oli ihana isä, rakasti meitä lapsia todella.

Kuljetti meitä siskoni kanssa  metsissä ja rannoilla, poimittiin marjoja, istuttiin isän sylissä ja laulettiin pienenä. 

Isä oli aina kiltti enkä koskaan kuullut hänen kiroavan tai korottavan ääntään. Ei isän tarvinnut, riitti kun hän sanoi että ei noin! Oli myös täysin raitis, viinan takia meillä ei tarvinnut kärsiä eikä pelätä.

Isä ehti nähdä vanhemman lapseni, pojan. He olivat kaveruksia, poika teki isän kanssa yhdessä puutarhahommia ja makailivat vierekkäin päivälevolla. Nuorempi ei sitten ehtinyt. Hänelle olen kertonut isästä paljon.

Jos miehen ottaisin niin isäni kaltaisen. Inhimillisen ja hyvän, työteliään ja perheestä huolehtivan. Lapsiaan rakastavan. Taitaa olla aika vaikea löytää.....

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kuollut ja kaipaan häntä paljon.

Hän oli ihana isä, rakasti meitä lapsia todella.

Kuljetti meitä siskoni kanssa  metsissä ja rannoilla, poimittiin marjoja, istuttiin isän sylissä ja laulettiin pienenä. 

Isä oli aina kiltti enkä koskaan kuullut hänen kiroavan tai korottavan ääntään. Ei isän tarvinnut, riitti kun hän sanoi että ei noin! Oli myös täysin raitis, viinan takia meillä ei tarvinnut kärsiä eikä pelätä.

Isä ehti nähdä vanhemman lapseni, pojan. He olivat kaveruksia, poika teki isän kanssa yhdessä puutarhahommia ja makailivat vierekkäin päivälevolla. Nuorempi ei sitten ehtinyt. Hänelle olen kertonut isästä paljon.

Jos miehen ottaisin niin isäni kaltaisen. Inhimillisen ja hyvän, työteliään ja perheestä huolehtivan. Lapsiaan rakastavan. Taitaa olla aika vaikea löytää.....

Lisään: olen siis eronnut kerran, ja oppinut etten huonoa miestä enää huoli. Isäni on esikuvana.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kuollut ja kaipaan häntä paljon.

Hän oli ihana isä, rakasti meitä lapsia todella.

Kuljetti meitä siskoni kanssa  metsissä ja rannoilla, poimittiin marjoja, istuttiin isän sylissä ja laulettiin pienenä. 

Isä oli aina kiltti enkä koskaan kuullut hänen kiroavan tai korottavan ääntään. Ei isän tarvinnut, riitti kun hän sanoi että ei noin! Oli myös täysin raitis, viinan takia meillä ei tarvinnut kärsiä eikä pelätä.

Isä ehti nähdä vanhemman lapseni, pojan. He olivat kaveruksia, poika teki isän kanssa yhdessä puutarhahommia ja makailivat vierekkäin päivälevolla. Nuorempi ei sitten ehtinyt. Hänelle olen kertonut isästä paljon.

Jos miehen ottaisin niin isäni kaltaisen. Inhimillisen ja hyvän, työteliään ja perheestä huolehtivan. Lapsiaan rakastavan. Taitaa olla aika vaikea löytää.....

Eikö olisi ollut parempi varmistaa, että lastesi siittäjä(t) olisi(vat) olleet sitä?

Etäinen suhde. Isä on väkivaltainen ja eläköitymisen myötä alkoholiongelma on pahentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaan läheinen.  Yhteinen yrityskin. 

Äitini ei koskaan yrittänyt estää isääni hoitamasta minua tai esittämällä , että on parempi vanhempi, ei eron jälkeenkään. Jo pienenä reissasimme kaksin. ja tuo on jatkunut läpi elämän. Myös minun mies ja lapset ovat olleet näillä retkillä / matkoilla mukana. 

Itse olen myös hyvin läheinen isäni kanssa. Ajattelen, että minun elämäni lottovoitto oli saada mahtava isä. Minulla on käynyt todellinen säkä.

-onnekas isän tyttö-

Jotkut eivät näköjään osaa lukea.

Kuoli 2000.

Oli vaikea persoona.

Etäinen. Isä ei koskaan ole hoitanut meitä lapsiaan, nyt aikuisena yrittänyt paikata etäisiä välejä rahalla. Petti myös äitiä koko heidän yhdessä olon ajan (yli 20 vuotta), eikä vieläkään nää toiminnassaan mitään väärää. Sama meno jatkuu nykyisen naisystävän kanssa. En vaan voi arvostaa tuollaista ihmistä.

On etäinen suhde, isäni häipyi kun olin 10. Pidimme yhteyttä yllä, kun olin lapsi, mutta isäni teki selväksi, että halusi viettää aikansa uuden perheensä ja poikansa kanssa. Minä olisin kelvannut lähinnä lapsenvahdiksi. Nyt se seura ja apu kelpaisi minultakin, kun poika ei auta vanhusta, mutta se juna meni jo.

Olin täysin isin tyttö 10-vuotiaaksi saakka, jolloin vanhempani erosivat. Isä löysi uuden rakkauden joka ei sietänyt minua silmissään ja isäkin lakkasi rakastamasta samalla sekunnilla.

Oli melkoinen shokki esimurrosiän kynnyksellä, em lapsena enkä vielä nyt aikuisellakaan kykene ymmärtämään sitä nopeaa muutosta. Iskä joka hetkeä aiemmin oli lämmin, hassu, turvallinen aikuinen joka oli aina ollut kiinnostunut olemaan mukana kaikessa jutuissani ei yhtäkkiä halunnutkaan enää minua luokseen, oli kylmä, tympääntyneen oloine ja yhtäkkiä suuttui milloin mistäkin. Ennen vanhempieni eroa isäni ei ollut koskaan huutanut minulle, mutta yhtäkkiä hän oli koko ajan vihainen ja kaikki mitä tein oli väärin. Ollessani 16 hän sitten sanoikin että ei halua minua enää heidän taloonsa.

Olen terapiat asiasta käynyt ja asian hyväksynyt vaikka en varmaan koskaan tulekaan saamaan selville miksi. Kaverini epäilivät että syy saattoi olla se että näytän ulkoisesti hyvin paljon äidiltäni, ja vanhempieni ero oli todella ruma ja riitaisa. Ehkä isäni aina näki minut vain äitini jatkeena ja heijasti äitiäni kohtaan tuntemansa tunteet minuun.

Koska se kuoli. On sen sen jälkeen ollut pikkasen yksipuolista.

Ei ole mitään suhdetta. Olin 15 ja sisarukseni 9 ja 13, kun selvisi että isä oli vuosia pyörittänyt toista suhdetta avioliittonsa lisäksi ja väärennellyt äidin nimeä ties mihin velka- ja lainapapereihin. Isä tuli yks päivä kotiin ja ilmoitti haluavansa elää "oikeaa" elämää ja muutti sitten samantien itseään 20 vuotta nuoremman naisen kanssa asumaan. Oltiin ihan shokissa, äiti varsinkin. Isä ei osallistunut mitenkään eron selvittelyyn vaan kaatoi kaiken ihan romuksi menneen äitimme niskaan. Meitä lapsia kohtaan oli välinpitämätön. Äiti ei ole koskaan yrittänyt estää tapaamasta isää tai pitämästä yhteyttä, päinvastoin, mutta ei kiinnosta henkilö, joka aina pettää lupaukset. Kun alussa mentiin isän luo, saattoi olla ettei ollut edes kotona. Yhtä usein lupasi hakea meidät äidiltä mutta ei koskaan tullut. Aina oli joku syy joka ihmeellisesti sattuman kautta esti. Harvoina hetkinä hänen kanssaan aika kului siihen kun uusi nainen kiehnäsi isän sylissä ja isä kouri hänen rintojaan. Sellainen ei kuulu tuossa tilanteessa lasten nähtäväksi. Vähitellen isän yhteydenotot vähenivät eikä hän ottanut enää mitään yhteyttä eikä laittanut synttäritervehdyksiä. Viestiteltiin kyllä hänelle mutta ei hän vastannut. Mä en ole ollut häneen missään yhteydessä 25 vuoteen eikä pikkuvelikään. Siskoni yritti ottaa yhteyttä pari kertaa mutta isä ei vastannut puheluihin. Sosiaalisessa mediassa isä ei ilmeisesti ole. Menetimme myös yhdet isovanhemmat tuossa rytäkässä. Oli täysin lamauttavaa huomata, että emme merkitse mitään isän puolen mummille ja papalle. Nyt ovat jo kuolleet mutta heilläkin yhteydenpito loppui isän lähtöön ja äitiä kielsivät ottamasta yhteyttä tai hankkisivat lähestymiskiellon. Kuulemma estimme isää olemasta onnellinen.

On aika etäinen koska se on kuallu.

Perin isäni jääräpäisen luonteen. Isäni ei pitänyt siitä vaan avoimesti suosi hiljaisia (tossukka)siskojani ja vertasi minua näihin. Esim. säästin ja ostin omilla rahoillani jotain kalliimpaa niin kohta isä osti samanlaiset siskoilleni.