Lue keskustelun säännöt.
Abortti kaduttaa...
18.01.2015 |
Tein viime vuoden lokakuussa poikaystäväni painostuksesta raskauden keskeytyksen.. Minulle vasta nyt jälkeenpäin on tullut todella pahamieli asiasta. Nään unia että minulla on lapsi ja kaikki on hyvin pienoisen kanssa. Aamulla sitten herätessäni useinmiten alan itkemään tajutessani että kaikki olikin vain unta.. Lähteekö tämä suru koskaan pois?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Äitini teki abortin 50-luvulla lapselle, joka olisi syntynyt minun jälkeeni. Hän kertoi minulle siitä, kun olin nelikymppinen, hän itse jotain 70. Emme siitä paljon puhuneet, se tuntui vaikealta. Nyt se harmittaa, en osannut lohduttaa, oli vaikea löytää sanoja, eikä äiti ilmaissut suuria tunteita. Nyt hänellä on Alzheimer, ja kaikki on unohtunut.
Vuosi sitten löysin äidin 80-luvulla kirjoittaman päiväkirjan, jonka etusivulle hän oli kirjoittanut, että lapset saavat sen lukea. Päiväkirjassa äiti muun asian joukossa tuskaisena pohti aborttia: "murhasin oman lapseni". 30 vuotta tapahtuman jälkeen. Hän siis tunsi ahdistusta, mutta ei näyttänyt sitä minulle.
En halua syyttää abortin tehneitä, vaan tunnen myötuntoa. Luotitte liikaa lääkäreihin ja näkemykseen, että abortti on vain "toimenpide". Onko edes tutkittu, millaisia psyykkisiä vaikutuksia sillä voi olla naiseen? Missä kunnossa nainen on henkisesti puoli vuotta tai vuosi abortin jälkeen?
Omilla aivoillaan ajattelevia on nykyisin niin kamalan vähän. Kun vain yleisesti puhutaan, on ihan ok abortoida se "solumöykky" pois, niin näinhän moni toimii.
Saako nykyisin olla edes sitä mieltä, että ihminen on kun munasolu hedelmöittyy? Saako aborttia vastustaa lähes joka tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ikinä, ikinä tehkö tällaisia päätöksiä muiden painostuksesta, ja jos kumppani yrittää painostaa niin erotkaa. Sellainen kumppani ei välitä teistä pätkääkään. Ap:kin taitaa yhä olla yhdessä painostajan kanssa - miksi? Etkö kaipaa rakastavaa ja kunnioittavaa suhdetta, jossa kumppani välittää sinusta eikä halua sinulle pahaa?
Vähän ot, itse tein keskeytyksen kolmisen vuotta sitten, ihan alkuraskaudessa. Jouduin jäämään sairaalaan yöksi kun sikiö ei meinannut tulla ulos.
Samassa huoneessa oli samassa tilanteessa ikäiseni nuori nainen ja meillä oli molemmilla omat hoitajat. Minun hoitaja/kätilö oli ihana ja puhui sikiöstä koko ajan raskausmateriaalina ja naapurini hoitaja puhui hänelle sikiöstä muksuna ja lapsena!
Huonetoverini oli muutenkin ihan hajalla ja hänellä oli väkivaltainen mies, josta kertoi minulle.
Minulla oli "löyhemmät" syyt tehdä abortti ja minun hoitajani oli silti ammattitaitoinen ja kiltti.
Ihan oikeasti ihmiset voisi vähän näissä asioissa miettiä mitä toiselle sanoo. Asiat ei ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, itse tein keskeytyksen kolmisen vuotta sitten, ihan alkuraskaudessa. Jouduin jäämään sairaalaan yöksi kun sikiö ei meinannut tulla ulos.
Samassa huoneessa oli samassa tilanteessa ikäiseni nuori nainen ja meillä oli molemmilla omat hoitajat. Minun hoitaja/kätilö oli ihana ja puhui sikiöstä koko ajan raskausmateriaalina ja naapurini hoitaja puhui hänelle sikiöstä muksuna ja lapsena!
Huonetoverini oli muutenkin ihan hajalla ja hänellä oli väkivaltainen mies, josta kertoi minulle.
Minulla oli "löyhemmät" syyt tehdä abortti ja minun hoitajani oli silti ammattitaitoinen ja kiltti.
Ihan oikeasti ihmiset voisi vähän näissä asioissa miettiä mitä toiselle sanoo. Asiat ei ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
Henkilökunta ei saisi tuomita, mutta en ymmärrä miksei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä. Ehkä ne, joille pitäisi puhua kaunistellen jotta abortti ei tuntuisi liian kurjalta ovat juuri niitä, jotka katuvat lopun ikänsä kun tajuavat mitä ovat oikeasti tehneet. Jos muutama heistä herää ajoissa muutamaan mielensä niin se voi olla parempikin niin. Tietysti tuollaisessa kuvaamassasi tapauksessa pitäisi sitten olla valmis myös jättämään se väkivaltainen mies ja hakemaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että osaat katua sitä, et ole paatunut tunnekylmä ihminen.
Ai jos ei katuisi niin olis paatunut? Mustavalkoinen näkemys.
Painostuksesta ei pidä aborttia tehdä. Tsemppiä ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on abortista aikaa jo monta vuotta, mutta tunnen siitä edelleen huonoa omaatuontoa. Abortin tehdessäni olin niin nuori (18) eikä muita vahtoehtoja minun tilanteessani vaikuttanut olevan. Jotenkin oli itsestään selvää, että ikäiseltäni menisi opiskelut pilalle ja koko elämä vaikka myöhemmin tajusin, että korkeintaan parikymppisistä olisi tullut hankalia jos olisin päättänyt itse pitää lapsen.
Raskaus oli jo pitkällä ja jouduin synnyttämään lapsen. Päällimmäisenä tunteena oli helpotus ja kauhu. Sairastuin anoreksiian ja näin pitkään painajaisia abortista ja surin, etten voinut enää tehdä toisin. Kesti pitkään, että sain käsiteltyä asian ja opin elämään sen kanssa, että olin valinnut väärin. Pidän kuitenkin omaa aborttiani elämäni suurimpana virheenä vaikka nykyään elämäni onkin hyvää. Kuitenkin tiedän, että synnyttämäni sikiö ei ollu mikään solumöykky, jolla ei ollut minun menohaluihini verrattuna mitään ihmisarvoa enkä osannut ottaa siitä vastuuta.
Todella hirveää kuulla, että sinut oltiin vasten tahtoasi painostettu aborttiin. Tarvitset tukea asian käsittelyyn, hakeudu puhumaan asiasta ehkä jopa terapiaan Et voi muuttaa asiaa enää, mutta kun ymmärrät kaiken tapahtuneen sinun on parempi jatkaa ja hyväksyä asia.
Toivottavasti saat vielä lapsia jonkun toisen miehen kanssa. Toivon, ettet ole enää yhdessä saman poikaystävän knssa. Miehellä on toki oikeus ilmaista haluaako ryhtyä isäksi, abortti tai lapsen pitäminen on kuitenkin naisen valinta jos ette ole samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi tehdä aborttia jos ei ole päätösestä täysin varma. Mies voi valita osallistuvansa tai olla osallistumatta isänä. Alaikäinen isä voi joissain tapauksissa välttyä kokonaan elareiltakin ja tyttö saa ne tässä tapauksessa Kelalta. Joka tapauksessa elatusapu ei ole mitään verrattuna aborttiin vasten tahtoaan. Toivon, että vanhinkoisät vievät huutelunsa toisaalle.
Toivoisin todella, että myös terveydenhuollosta keskusteltaisiin tarkkaan naisen kanssa raskaudesta, lapsen pitämisestä ja abortista, jotta edes osalta tällaisita tapauksista vältyttäisiin. Minun tapauksessani riitti, että kerroin, etten taida haluta kun olen liian nuori.
Ja moni vielä toisessa ketjussa väitti että turhia abortteja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 53v. ja tein abortin ollessani 17v. ja kadun sitä vieläkin.
Mulla kaksi teiniä ja voikun asian saisi peruttua.
Ei todellakaan kaduta tehdyt abortit. Niihin on syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortissa on myös usein täysin unohdettu uhri, nimittäin abortoidun sikiön isä. Kukaan ei välitä siitä miten se mahdollisesti vahingoittaa miehen mielenterveyttä, varsinkin jos se abortti on tehty vastoin miehen tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja moni vielä toisessa ketjussa väitti että turhia abortteja ei ole.
Ei olekaan. Abortti pitäisi tehdä omasta halusta, ei toisen painostuksesta. Ap kuitenkin teki abortin, koska poikaystävä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortissa on myös usein täysin unohdettu uhri, nimittäin abortoidun sikiön isä. Kukaan ei välitä siitä miten se mahdollisesti vahingoittaa miehen mielenterveyttä, varsinkin jos se abortti on tehty vastoin miehen tahtoa.
Mies ei ole raskaana joten hänellä ei asiaan ole sananvaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Abortissa on myös usein täysin unohdettu uhri, nimittäin abortoidun sikiön isä. Kukaan ei välitä siitä miten se mahdollisesti vahingoittaa miehen mielenterveyttä, varsinkin jos se abortti on tehty vastoin miehen tahtoa.
En tiedä minkälaista tukea miehille on tässä tilanteessa tarjolla, mutta esim. terapiassa asiaa voi käsitellä. Valitettavasti mies ei ole yhtä suuressa vastuussa raskaudesta eikä hänellä voi näin olla läheskään samanlaista valtaa päätöksen teossa kuin naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi abortti takana. Se kaduttaa niin paljon, etten enää halua lisää lapsia.
Pelkäsin kuollakseni sitä päivää että tulen uudelleen raskaaksi ja joudun tekemään saman päätöksen uudelleen.
Ja tässä sitä ollaan! Soitan lähipäivinä abortti ajan jonka jälkeen toivon pääseväni sterilisaatioon.
Jos haluaakin sen lapsen, niin aina voi hankkiutua uudestaan raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaakin sen lapsen, niin aina voi hankkiutua uudestaan raskaaksi?
Olet taukki.
Ei toinen ihminen korvaa toista ihmistä. Ihminen on sielu jo idussa ja tullut elämään eikä suoraan kuolemaan.
Ei unohdu. Tämä tapahtunut. Tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi abortti takana. Se kaduttaa niin paljon, etten enää halua lisää lapsia.
Pelkäsin kuollakseni sitä päivää että tulen uudelleen raskaaksi ja joudun tekemään saman päätöksen uudelleen.Ja tässä sitä ollaan! Soitan lähipäivinä abortti ajan jonka jälkeen toivon pääseväni sterilisaatioon.
Kuinka kukaan voi nussia sua.
Ei saa syyllistää itseään liikaa, koskaan ei voi tietää olisiko raskaus päättynyt onnellisesti.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:02"]
Sama täällä. :( Pahinta oli, kun oma siskoni oli samaan aikaan raskaana. Pari viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. Siinä näki koko ajan "missä vaiheessa itse menisi". Eikä asiaa helpottanut, että raskauteni oli pitkällä. Neuvolassakin huolestuttiin, kun yhtäkkiä iloisuuden sijaan vaadinkin keskeytystä. He osasivatkin epäillä poikaystäväni arpaa asiaan. Väkivaltainen poikaystävä painosti aborttiin, katumus on seurannut tasan siitä asti, kun heräsin heräämöstä. Nyt ollaan menossa ex-poikaystävän kanssa oikeuteen. Keskeytys tapahtui päivää ennen joulua, nykyään vihaan sitä aikaa koko sydämestäni ja joka joulu vien oman kynttilän hautausmaalle, jossa on liitettynä runo. Sattuu pelkkä ajatus.. :'( Mielenterveyskin ollut jo aivan vaakalaudalla.
[/quote] Toisaalta jos ajattelet niin, että väkivaltainen mies ei ole yleensä hyvä isänmalli lapselle, ei pojalle eikä tytölle, niin ratkaisu oli oikea. Ja nyt sinulla on täysin mahdollisuus päästä eroon väkivaltaisesta miehestä, kun teitä ei sido lapsi toisiinne. Sinun ei oikeudenkäynnin jälkeen välttämättä tarvitse nähdä häntä enää koskaan. Moni äiti pelkää tänä päivänäkin henkensä puolesta, kun lasten isä on väkivaltainen kiristäjä ja tekee lasten kautta kiusaa ja piinaa myös lapsia. Halaus sinulle ja koita nähdä asiasta sen positiiviset puolet. Itse en haluaisi väkivaltaista miestä missään nimessä lasteni isäksi ja olisin varmasti tehnyt abortin omalla päätökselläni. Et päättänyt ihan itse, mutta toisaalta se saattoi olla tulevaisuudellesi viisas päätös.