Tänään tulee kuluneeksi 35 vuotta siitä kun pikkuveljeni kuoli.

Olimme koko perhe ulkona, en enää muista miksi. Muistaakseni äiti, isä, minä 14v tyttö ja 16v isoveli haravoimme kun pikkuveljet 5v ja 7v leikkivät pihalla. Täysin yllättäen 5-vuotias veli lähti juoksemaan pihalta autotielle karanneen pallon perässä koska pikkuveljet potkivat palloa toisilleen ja 7v isoveli potkaisi palloa niin lujaa, että se meni pihalta tien yli katuojaan.

Joka tapauksessa 5-vuotias veli lähti juoksemaan kohti autotietä, jolloin äiti heitti haravan maahan, lähti veljen perään ja huusi, että "Autotielle ei saa juosta".

Sitten kaikki tapahtui niin äkkiä. Veli oli ehtinyt juosta tielle kun nopeasti ohi ajanut autokuski ajoi autollaan veljen yli, äiti päästi eläimellisen, kovan huudon jonka muistan vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen elävästi, kuski jarrutti auton nopeasti, nousi ylös autosta ja juoksi nopeasti veljen luokse kuten me perheenjäsenetkin teimme. Isä käänsi maassa makaavan veljen asentoa, jolloin veli sanoi itkuisella äänellä, että "Älä, sattuu" ja sitten hän kuoli siihen.

Kaikki oli yhtä sekamelskaa koko loppupäivän. Minä, äiti ja 7-vuotias veli itkimme, tuo 7-vuotias veli oli pissannut ilmeisesti siellä tiellä housuihin nähdessään pikkuveljen kuoleman sekä isä ja isoveli olivat kovin vakavia. Ambulanssi haki pikkuveljen ruumiin ja hänet todettiin jo siinä pihassa kuolleeksi mihin isä oli hänet kantanut.

Myöhemmin veljen todettiin saaneen monia vakavia vammoja eikä hänellä olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä. Poliisit hakivat veljen yliajaneen miehen sillä vaikka yliajo oli silkka vahinko niin häntä piti kuulustella. Hän ei pystynyt jarruttamaan autoa niin äkkiä että olisi onnistunut estämään yllättäen tielle juosseen veljen päälle ajamista. Hän oli vankilassa vankikopissa ja myöhemmin saimme tietää, että hän oli onnistunut jotenkin tekemään siellä itsemurhan.

Sitten oli tietysti pikkuveljen hautajaiset. Mutta sitä ennen äiti ja 7-vuotias veli piti hakea sairaalahoitoon koska molemmat olivat saaneet niin pahan järkytyksen veljen kuolemasta. Äiti, isä ja me isosisarukset pystyimme osallistumaan pikkuveljen hautajaisiin mutta tuo 7-vuotias veli ei pystynyt. Hänelle se oli niin järkyttävä tilanne nähdä vakavasti loukkaantuneen ja verta vuotavan pikkuveljen kuoleman että hän ei ole koskaan toipunut siitä. Hän sairastui myöhemmin psyykkisesti ja asuu nyt mielenterveyspotilaiden hoitokodissa. Hänestä ei ole asumaan yksin tai hoitamaan itsestään koska todella vaikea tauti ja varmasti myös hänen saamansa isot annokset erilaisia psyykelääkkeitä ovat vaurioittaneet häntä niin pahasti, että hän on nykyään käytännössä kuolaava zombie. Hän tarvitsee apua lähes kaikissa asioissa, ei osoita juurikaan kiinnostusta mihinkään, tuijottaa lähes aina tylsänä eteensä ja kävelee vain talutettuna suu auki syljen valuessa sieltä. Luultavasti monenlaiset erilaiset lääkkeet joita hän on saanut isoja annoksia ja hänen sairastamansa monet psykoosit ovat vaurioittaneet hänen aivojaan niin että hän on nykyään tuollainen.