12-vuotiaalla ei ole kavereita :(

Pojilla on ehkä vähän erilaiset käyttäytymismallit. Tyttöjen on varmaan vähän helpompaa vaan "olla" ja jutella tms kuin pojilla. Pojilla normikaveeraus on usein sitä että pelataan jotain tms riehumista, ja jos esim porukka kokoontuu pelaamaan K18-pelejä joita osa ei saa pelata, se ruokkii eriytymistä. Samoin jos ei välitä ottaa laumassa kontaktia muihin, nujuta tai muuten riehua, ei sitä halua tehdä eikä lapsi sitten ole sellasessa porukassa. Tuntuu että osa vanhemmiata kannustaa lastaan "pärjäämään" mutta kyseenalaisin keinoin.

Jos poika on nimenomaan sanonut, ettei halua esim. kutsua ketään kylään, niin anna olla. Ihmiset on erilaisia. Mä olin ton ikäsenä ihan samanlainen, tykkäsin rauhottua kotona ja puuhailla omia juttujani. Kavereita näin koulussa ihan riittävästi.

Minä olen myös huolissani 13 v. pojasta. Aikaisemmin oli paljon kavereita pyörimässä pihalla tai meillä pelaamassa. Nyt ei enää ole kovin usein näkynyt, kun koulu ja luokkakaverit vaihtuivat.  Hän on tottunut, että aina joku tuli käymään. Nyt notkuu koneella enimmäkseen. Pelaa jalkapalloa 3-4 kertaa viikossa. Aina joskus on kavereiden kanssa metsässä. Ei käy "kylillä", mikä sinänsä on hyvä asia

Jos pojalla on kuitenkin koulussa kavereita eikä ole kiusaamista tms. niin en olisi huolissani. Jotkut vaan haluavat rauhoittua kotona sen ajan mitä koululta (tai työltä) ehtii.

Meilläki 12v, koulussa ja harrastuksissa on seuraa, mutta poika ei halua ketään koululta meille olemaan ja pelaamaan tuntikausiksi. Kokeiltu on kahdenkin kaverin kans. Ei toimi. Poika ahdistuu kun olisivat sitten aina tulossa ja suuttuvat jos ei "pääse"

Olen 19v tyttö ja rupesin viihtymään yksin juurikin 12-13 vuotiaana. Kiinnostuksen kohteet eivät vain ole olleet sen jälkeen samoja kuin kavereilla. Koen olevani tavallaan jälkeenjäänyt, kun tykkään vieläkin vaan lukea sarjakuvia, pelata simssiä yms. Kavereiden seura vain väsyttää minua. Kun olen yksin, niin saan paljon enemmän aikaan ja olen paljon onnellisempi. Tuntuu, että muut ihmiset vain rajoittavat elämääni ja kykyjäni. Voisin esimerkiksi olla paljon parempi koulussa, jos en juttelisi kavereiden kanssa hyppytunneilla. Yksin ollessa on myös tilaa omille ajatuksille ja pystyy tekemään päätöksiä piittaamatta muiden ajatuksista.

mä olin lapsena (ja kai vieläkin) vähän "erakkoluonne", mutta mulla oli yksi tosi hyvä ystävä, joka aina "pakotti" mut olemaan kanssaan. Se oli kirous ja siunaus, molempia. Välillä se roikkuminen todella rasitti, mutta pohjimmiltaan juuri ko. ihmissuhde teki mulle tosi hyvää ja muokkasi mun lapsuudesta ja nuoruudesta kuitenkin sosiaalisen. Koska sen ystävyyden ansiosta mä en ollut mikään outo lintu joka nyhjöttää välkät yksin jne... vaan muiden silmissä kiva ja haluttua seuraa, ja uskon että sen ansiosta sitten sain itseeni tahtoa luoda muitakin kaverisuhteita, käydä ulkona, hengailla porukoissa viikonloppuisin yms... Kun muutin omilleni ja aloitin opinnot, minäkuvani ei ollut sulkeutunut, vaan uskalsin tutustua uusiin ihmisiin, hakea töitä, alkaa seurustella poikien kanssa yms. "normaalia"

ELi minusta ei ole väärin jopa vähän patistaa niihin ystävyyssuhteisiin! Perhe on tärkein tietysti, mutta kyllä nuoren ihmisen kehitykselle ne kaverisuhteet ovat myös tärkeitä! Ja usein aikuinen ei edes ymmärrä niiden merkityksen syvyyttä. Mulla on pienemmät lapset kuin ap:lla, mutta he saattavat esim. haluta jättää kylpyläkäynnin väliin, jos kiva kaveri pyytää loskaiselle pihalle leikkimään... Tai viikon lomamatkalla loppupuolella tulee jo ikävä niitä kavereita, ostetaan niille pieniä tuliaisia ja suunnitellaan että heti kotona soitan x:lle ja pyydän ulos. Tai joku leffakäynti on hauska potenssiin sata, jos sinne saa pyytää kaverin mukaan.

tiettyyn pisteeseen asti saa olla omanlaisensa, jos se omanlaatuisuus sattuu olemaan erakkous, niin fine... mutta liian syvälle sellaiseen yksipuolisuuteen ei kannata upota, elämässä ja itsessä on monia puolia. Yksinäisyys on monien tutkimusten mukaan vaarallisempaa ihmisen terveydelle kuin huono ravinto tai liian vähän liikkuminen. Ihmisen terveyttä suojaavat parhaiten ystävyyssuhteet, sitä ei pidä vähätellä.   

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:09"]

Teenkö siis väärin, kun patistan poikaa olemaan aktiivinen ja kyselemään kavereita? Pitäisikö vaan antaa olla? On niin vaikea ymmärtää, kun itselläni oli tuon ikäisinä iso kasa tyttökavereita ja kotona en käynyt kun syömässä ja nukkumassa. ap

[/quote]

Ei siitä ole mitään apua, turhaa syyllistämistä jos ne tyypit eivät halua olla hänen kanssaan.

Nyt tarkkana yläkouluun siirtymisen kanssa. Jos siellä menee elämä puihin, menee koko elämä puihin. Tehkää kaikkenne jotta sieltä löytyy kavereita ja koulu sujuu. Jos poika tippuu kyydistä siinä vaiheessa, ei enää pääse takaisin ilman pitkää sakkokierrosta.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:31"]

Nyt tarkkana yläkouluun siirtymisen kanssa. Jos siellä menee elämä puihin, menee koko elämä puihin. Tehkää kaikkenne jotta sieltä löytyy kavereita ja koulu sujuu. Jos poika tippuu kyydistä siinä vaiheessa, ei enää pääse takaisin ilman pitkää sakkokierrosta.

[/quote]

Se on just näin. Siksi olen erityisen huolissani seiskaluokkalaisesta. En kyllä toivo ns huonoon seuraankaan ajautumista

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:31"]

Nyt tarkkana yläkouluun siirtymisen kanssa. Jos siellä menee elämä puihin, menee koko elämä puihin. Tehkää kaikkenne jotta sieltä löytyy kavereita ja koulu sujuu. Jos poika tippuu kyydistä siinä vaiheessa, ei enää pääse takaisin ilman pitkää sakkokierrosta.

[/quote]

nyt olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavalla vanhemmat voi tähän vaikuttaa?

Up

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:31"]

Nyt tarkkana yläkouluun siirtymisen kanssa. Jos siellä menee elämä puihin, menee koko elämä puihin. Tehkää kaikkenne jotta sieltä löytyy kavereita ja koulu sujuu. Jos poika tippuu kyydistä siinä vaiheessa, ei enää pääse takaisin ilman pitkää sakkokierrosta.

[/quote]

nyt olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavalla vanhemmat voi tähän vaikuttaa?

[/quote]

Vaihdattamalla koulua tai luokkaa, hankkimalla harrastuksia jostain vähän kauempaa jossa luuserin leima ei ole otsassa tms.

Moi Ap! Olen 13- vuotias tyttö ja haluaisin auttaa sinua, kertomalla miten pojasta tulee "suosittu" helposti:

1) Lapset teini-iän kynnyksellä ovat ilkeitä ja usein pinnallisia

2) Suosittuja ovat ne jotka ovat muodikkaita

3) osta pojallesi iphone

4) osta hänelle muodikkaita merkkivaatteita, katso esim. ray-banit, dieselin farkut jne.. tutki netistä ja instagramista mikä on muotia

5) laita hänet ryhmä-urheilulajiin. meidän luokalla suosittuja ovat ne jotka pelaavat futista ja lätkää. erakkoja ovat urheilemattomia, harrastuksettomia tyyppejä

6) jos hän on ylipainoinen , älä anna syödä roskaruokaa. ylipainoisia syrjitään

Meidän poika on lopultakin löytänyt yliopistolta samanhenkisiä kavereita. Teekkareilla on niin paljon erilaisia kerhoja, että sieltä luulisi löytyvän jokaiselle jotain. Nyt on yksi harrastus imaissut täysin. Tyypit ovat hyvin eriluontoisia, mutta harrastus yhdistää. 

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:14"]

Moi Ap! Olen 13- vuotias tyttö ja haluaisin auttaa sinua, kertomalla miten pojasta tulee "suosittu" helposti:

1) Lapset teini-iän kynnyksellä ovat ilkeitä ja usein pinnallisia

2) Suosittuja ovat ne jotka ovat muodikkaita

3) osta pojallesi iphone

4) osta hänelle muodikkaita merkkivaatteita, katso esim. ray-banit, dieselin farkut jne.. tutki netistä ja instagramista mikä on muotia

5) laita hänet ryhmä-urheilulajiin. meidän luokalla suosittuja ovat ne jotka pelaavat futista ja lätkää. erakkoja ovat urheilemattomia, harrastuksettomia tyyppejä

6) jos hän on ylipainoinen , älä anna syödä roskaruokaa. ylipainoisia syrjitään

[/quote]

On se varmasti vähän näinkin. Ei pelkästään auta, vaikka olisi kuinka muodikas tms. Entä jos lapsi ei halua olla kavereiden kanssa koulun ulkopuolella? Tai ei löydä samanlaista seuraa

-pojalla on Iphone, Ipad, pleikka ja Macin kannettava, hän ei ikimaailmassa laittaisi Ray Baneja päähänsä, ei myöskään halua pukeutua farkkuihin, vaan collareihin. Käyttää urheilullisia Niken ja Adidaksen vaatteita. Ei halua harrastaa joukkuelajeja. Osallistuu kuitenkin esim. Välitunnilla futikseen luokan poikien kanssa. Pelaa tennistä ja laskettelee. Ei ole ylipainoinen. ap

Ei kannata painostaa kavereiden hankkimiseen, että lapselle ei tule tunne ettei kelpaa omana itsenään. Jos on itse tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen niin antaisin olla rauhassa. Kertoisin lapselle, että kannattaa sen vuoksi pitää yhteyttä kavereihin, että he eivät ajattele niin etteikö poikasi haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. 

Mulla on samanlainen 13-vuotias tyttö. Haluaisi kavereita, mutta niitä ei ole.
Yhden entisen luokkakaverin kanssa tapasi pari kertaa kuussa, mutta sitten se kaveri vaan alkoi aina sanoa, ettei ehdi tavata.
Lapseni on erittäin sosiaalinen ja haluaisi kavereita, mutta ei saa. Lapseni ei ole lukihäiriön takia kovin sanavalmis ja häntä varmaan pidetään tyhmänä. Keskiarvo on ok, eli 8.2.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:14"]

Moi Ap! Olen 13- vuotias tyttö ja haluaisin auttaa sinua, kertomalla miten pojasta tulee "suosittu" helposti:

1) Lapset teini-iän kynnyksellä ovat ilkeitä ja usein pinnallisia

2) Suosittuja ovat ne jotka ovat muodikkaita

3) osta pojallesi iphone

4) osta hänelle muodikkaita merkkivaatteita, katso esim. ray-banit, dieselin farkut jne.. tutki netistä ja instagramista mikä on muotia

5) laita hänet ryhmä-urheilulajiin. meidän luokalla suosittuja ovat ne jotka pelaavat futista ja lätkää. erakkoja ovat urheilemattomia, harrastuksettomia tyyppejä

6) jos hän on ylipainoinen , älä anna syödä roskaruokaa. ylipainoisia syrjitään

[/quote]

Erittäin hyvä vastaus. Tästä saadaan sitä näkökulmaa asiaan. Thanks.